Vauva on ehdottomasti huonontanut parisuhdetta. Raskausaikana meni vielä ihan ok, vaikka silloinkaan suhde ei enää ollut entisensä. Kun vauva syntyi, tuntui että oltiin vain tappelevat sisko ja veli tms. Nyt kun vauva on isompi, ei enää ole niin paljon riitoja, mutta ollaan edelleen kuin sisaruksia. Nukutaankin eri huoneissa, pakosta kylläkin. En edes muista, millon oltais halattu tms viimeeksi. Miehestä en tiedä, mutta itseäni tämä vaivaa suuresti. Olen erittäin perhekeskeinen ihminen, ja olisi mukavaa että olisi suht tyytyväinen arkeensa. Ja olisihan se kiva, että parisuhdekin olisi vielä olemassa, mutta kahdenkeskinen aika tuntuu olevan mahdotonta. Tai edes perheaika niin, että mies olisi läsnä meidän kanssa.. No, ehkä tää joskus helpottaa, itsepähän tätä haluttiin.
