Okej, vuosi on kulunut edellisestä kommentistani, ja nyt on vauvaperheen elämää eletty kahdeksan kuukautta. Mitä on tapahtunut: olen vauvakuplassa edelleen. Huomaan, että pystyn keskustelemaan vain vauva- ja kotiasioista ja välittömästi itseäni ja raskaudesta/synnytyksestä toipumista koskevia juttuja. Mieheni on aika piipussa omien "harrastusten" ja työn vuoksi, ja itse kilahdan silloin tällöin, kun hän ei tunnu olevan kiinnostunut jutuistani. No, ymmärtäähän kai sen, mutta silti... Olin ajatellut, että tämä jotenkin tiivistäisi perhettä, mutta eipä ole niin käynyt. Tunnepuolella romantiikkaa ei todellakaan ole ilmassa. Tehneekö hormonit sen, että en näe puolisoani paljon kaveria kummempana. Sinänsä minua ei haittaa käytännöllinen parisuhde yhtään, olen ihan tarpeeksi elämää nähnyt. Kuulostan varmaan vanhalta (ja sitähän olenkin), mutta tää on nyt sellaista ehtoopuolen kumppanuutta nyt.
