Miten valmistauduit synnytykseen?

[Aivi]

Tekisitkö (tai teitkö, jos kokemusta useammalta kerralta) jälkiviisaana jotakin toisin vai menisitkö samalla kaavalla uudestaankin? Mitkä olivat onnistuneimmat valintasi valmistautumisen suhteen?

Oliko valmistautumisella mielestäsi merkitystä synnytyksen etenemiseen tai synnytyskokemukseen?

 

[Nurinkehrääjä]

En valmistautunut mitenkään, paitsi pakkaamalla sairaalakassin Joka sekin jäi kotiin kun jouduin rutiinikäynnin yhteydessä jäämään osastolle käynnistykseen (ukko toi kassin perässä)
Toisin tekisin sen että pitäisin paremmin puoleni ja uskaltaisin olla eri mieltä monessa asiassa.
Esim. Käynnistys oli täysin turha, toiseksi synnytysasentoa en saanut itse päättää ja kolmanneksi antaisin vauvalle tarvittaessa lisämaitoa. Sitä kun emme meinanneet millään saada ja oma ei noussut.

 

[Lady Alice]

Esikoisen kohdalla luin paljon eri tietoa eri synnytyksen vaiheista, synnytysasennoista jne. Pääosin kuitenkin lähdin synnyttämään niin, että luotan hoitohenkilökunntaan, koska heillä on hommasta enemmän kokemusta kuin mulla.

Toisen kohdalla pakkasin vain sairaalakassin ja yritin viimeiset viikot rentoutua mahdollisimman paljon ja nauttia olostani, jotta oksitosiinin määrä nousisi. Saunoin, lilluin poreammeessa, pyysin miestä hieromaan mua jne. Sit kun mentiin yliviikoille olin todella kypsä ja lopulta kerroin kaikille, että käynnistys on juhannusviikolla, eli eiköhän me juhannusvauva saada ja ja ja. Ja sit kun olin kaikille ton sanonut niin synnytys alkoikin yöllä itsekseen.

 

[Kaarin]

En oikein ehtinyt valmistautua mitenkään, kun poika päätti tulla maailmaan kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa. Ajattelin äitiysvapaalle jäädessäni, että olisi aikaa vielä valmistautua hyvin ja nauttia loppuraskaudesta, mutta parisen viikkoa ehdin sitten siinä olla kotosalla. Sairaalakassin taisin kyllä pakata, mutta kaikki muu menikin sitten omalla painollaan. Jos olisin toisen lapsen saanut, niin voi olla, että olisin ehkä joitain asioita tehnyt jo aikaisemmin valmiiksi ja olisin ehkä valmistautunut jotenkin paremmin, mutta kun tiesin jo tämän lapseen johtaneen raskauden olevan ainutkertainen, niin se nyt sitten meni miten meni :)

 

[Vargynja]

Pakkasin sairaalakassin. Esikoista odottaessa luin kirjoista synnytyksestä. Luulen että se ei loppujen lopuksi ollut itselleni ainakaan pelkästään hyväksi. Toista odottaessa en lukenut paitsi käynnistyksestä, kun se alkoi uhata. Sen sijaan käsittelin ensimmäistä synnytystä terapeuttini kanssa. Ensimmäinen synnytys päätyi kiireelliseen sektioon ja oli iso synnytyspettymys, toinen oli korjaava kokemus. Asiaan tosin vaikutti valmistautumista enemmän vauvan asento. Esikoinen oli perätilassa, toinen raivotarjonnassa.

 

[Ginger]

Pakkasin sairaalakassin ja tutustuin puudutus- ja kivunlievitysmenetelmiin. En lukenut synnytyskertomuksia enkä ensimmäiseen synnytykseen laatinut mitään tarkkaa vaatimuslistaa. Menin hyvin avoimin mielin ja ennakkoluulottomasti, mikä oli hyvä asia. Toiseen synnytykseen valmistauduin muuten samalla tavalla, mutta laitoin listalle ne asiat, mitkä ekassa meni pieleen ja halusin paremmalla tavalla toiseen.

 

[Lya M.]

Esikoisen kanssa kävimme jossain valmennuksessa ja tutustuttiin sairaalaan. Mitään oppaita en lukenut. Sairaalakassi oli pakattuna, mikä oli ihan hyvä, koska esikoinen kirjaimellisesti syöksysyntyi.
Juniorin kanssa meni vähän kauemmin, niin ehdin saada puudutuksenkin. Muuten korona-ajan synnytys ja lapsivuodeaika ei kyllä ollut kovin kiva, koska meidät lähes unohdettiin.

 

[Pumpuliina]

Luin paljon eri synnytysvaihtoehdoista, kattelin videoita ja mietin mitä haluan ja mitä en halua. Pelkäsin yli kaiken leikkausta ja olin joka kerta varma että nyt leikataan. Silti joka kerta kaikki suunnitelmat unohtui ja menin tilanteen mukaan. Viides ja viimeisin synnytys 4kk sitten meni aivan erilailla kun olin aatellu.
Supistukset kotona oli pelkkää pientä jomotusta ja sairaalaan päästyä multa kysyttiin että monesko on ja tuntuuko että kohta syntyy. Vastasin että ei se vielä tule kun edellisessäkin meni 4h ja samantien jouduin kysymään et mihkä mä käyn kun tää tulee nyt.
Ilokaasu oli suunnitelmissa, sitä ei oltu asennettu ja kiireessä sain sen kuitenkin ja sitten 3minuuttia ja vauva oli ulkona.
Mä hieveesti luin synnytyksestä että osaan sitten taas toimia oikein mutta ei tuossa ehtinyt pää mukaan kun järkytyin että hää synty niin äkkiä.
Täytyy sanoa että supistukset ei tehny kipeää, ponnistus ei tehny kipeää.
Jälkikäteen mietin et onneks ei ollu mitään suurempia toiveita/odotuksia, koska olisin joutunut pettymään ku asiat menikin toisin.