Miten tulevat isät "odottavat"?

A

Annik@

Vauhtiin päässyt keskustelija
Mua naurattaa ja välillä ärsyttääkin, kun mies on ihan innoissaan mun kasvavasta pallomahasta [:D] Se tuijottelee ja taputtelee masua ja jaksaa kertoa "miten ihana pallero" minä olen... *hmm*
Saunareissut on esim. ihan mahdottomia kun pitää ihmetellä ja ihastella. Ja itsellä lähinnä vain paksu olo, en oo ihan 100% vielä tottunut tähän kasvavaan ulokkeeseen [;)] ja siihen että muutun vain kömpelömmäksi...

Viime perjantaina oli rakenneultra, johon mies pääsi nyt ekaa kertaa mukaan. Ajattelin että se vähintään pyörtyy, kun ei muista jännitykseltään hengittää, mutta hyvin meni.

Hienosti on myös kestänyt mua ja toiveitani, väsymystä ja touhukkuuttakin. Jaksaa muistuttaa että syön monipuolisesti ja käyn ratsastamassa ym.muissa tallitöissä "maltin kanssa".

Mites siellä tulevat isät on odotuksessa mukana?
 
Meillä tuo mies, odottaa kovasti vauvaa, muttei ns. ole minun kimpussa.
Kerran koitettiin että tuntisko potkuja, ja tuntuihan ne.

Eipä mies oikeastaan muuten tätä raskautta erikseen huomioi, paitsi sen ettei anna mun kantaa painavaa, ja sitten kieltää menemästä töihin jos oikeasti olen levon tarpeessa.
Luen aina vau kirja joka viikon kohdan miehellä ja sitten mies mittailee että minkäs kokoinen masuasukki on nyt[:)]

Ehkä kaikista ihanin oli ensimmäinen ultra, kun näkyi vain pieni papu kasvavan siellä, mutta se miehen ilme kun näki sen sydämen lyönnin. siis se oli kuin naantalin aurinko <3 [:)]
 
No meidän tuleva iskä on ollut kyllä ihan alusta asti niin kivasti odotuksessa mukana, etten voisi enempää toivoa. Se on suhtautunut hirveen kärsivällisesti ja tukevasti kaikkiin mun raskausvaivoihin ja tehnyt ahkerammin osansa esim. kotitöistä...

Me oikeestaan jo ennen raskautta juteltiin tosi paljon kummankin näkemyksistä miten lapsi kasvatetaan yms ja minkälaista on sitten elämä lapsen kanssa. Onneks toi mies tiedostaa sen aika realistisesti et se eka vuosi voi olla aika väsymystä ja että vauva ei puoleen vuoteen juuri muuta tee kun nukkuu, itkee, syö ja kakkii...[:D]
Mä tiedän et mun rinnalla on ihminen joka jaksaa sen kaiken mun kanssa.

Miehen seksuaalinen suhtautuminen muhun on pysyny ihan samana, tietenkin se nykyään kiinnittää enemmän huomioo tohon mahan seutuun kun aiemmin... Ja jaksaa kehua mun ulkonäköä.
Mä en jaksa enää harrastaa seksiä niin usein kun joskus ennen kun usein mentiin molemmat aamuvuoroon vaan parin tunnin unilla, nykyään sen unen tarvii ihan pakosta ja mies kyl ymmärtää.

Kaikki vauvaan liittyvät hankinnat ollaan suunniteltu ja maksettu yhdessä. Mies on ollu joka neuvolassa ja ultrassa mukana.

Ehkä miehestä huomaa että se ei ihan yhtä konkreettisesti elä tätä odotusta kuin mä, koska se välillä ihan vilpittömän ihmeissään sanoo ääneen et hei, meille tulee vauva! Niinkuin se ois joku ihan uusi juttu... [:D] Mutta kovin tunteellisesti se tähän kaikkeen suhtautuu. [:)]
 
Meillä isi on aina innoissaan laittamassa kättä mun vatsalle kun sanon että siellä se taas myllää.. Odottelee kovasti potkuja ja että saa tietää kumpi tulossa. Mun kans jaksaa kehitellä kaikkea vauvalle ja asennella juttuja. Pinnasänky edelleen melkein koottuna ja sommiteltiin eilen paikkaa sille, jotta saadaan se harso sinne yläpuolelle sit ja seinälle pari hyllyä mihin saa kätevästi jotain pientä kamaa mitä tarvitsee. Niin ja mun kans teki koristeita joita kiinnitellään seinälle pinnasängyn ympärille ja mobilekin tehdään kyllä itse. Isi pääsee näyttämään taitonsa.[:D]
 
Meillä mies tykkää kosketella mun masua ja välillä jutteleekin vauvalle. Eilen illalla hän tunsi ensimmäiset vauvan potkut mun masun päältä. Oli ihan innoissaan, ja nyt on koko ajan kättään tuomassa masun päälle. Ja mies auttaa ahkerasti kotitöissä. Jos otan vaikka imurin esiin ja alan imuroida niin mies tulee ja kysyy että mitä hän vois tehdä. Mutta ennen raskautta ei näin ole ollut koskaan. Heh. [:D]
Ja mies on alkanut laittamaan ruokaakin nyt.
Tosi hyvin hän on tässä raskaudessa mukana. [:)]
Kattelee netistä vauvan tarvikkeita jne.
 
Mun kolmen lapsen isä ennestään -tuleva lapseni isä on intoa täynnä kun huomaa miten minä nautin raskaudesta. Silittelee kans mun masua tämän tästä ja huolehtii muutenki, että mulla on kaikki hyvin ja oon muistanu levätä tarpeeksi. Ollaan mietitty jopa kastajaisten pitopaikkaa ens kesälle... ja uusi tulokas... sukupuolella ei oo mitään väliä, kunhan tulee terveenä meitä ilahduttamaan!
 
Meillä on nyt tässä vast'ikkään tuleva isi alkanu pohtimaan tulevaa ja enemmän "odottamaan" minun kanssa. Alkaa hänellekin tulla todellisemmaksi, kun vatsa kasvaa ja liikkeet tuntuu, vaikka ei hän niitä läpi vielä tunnekkaan, mut oon aina sanonu että nyt se taas myllää siellä.

Siitä on tullut äärimmäisen huolehtivainen ja mikä minun mielestäni on aivan ihanaa, mies joka ennen tykkäsi illalla ottaa oluen tai ehkä pari telkkua katellessa, niin ei ota niitäkään enää. Saunassa ottaa ehkä yhden, mutta ei muuten ja puhuipa hänkin jopa että yrittäisi lopettaa tupakin polton, kun pikkunen syntyy ja on jo nyt selkeesti vähentäny tuota polttelua. Ja sehän siitä niin mukavaa tekeekin, kun minä en oo asiasta hälle maininnut vaan hän on itse tuonut nämä ajatukset ja teot esille...

Muutenkin on osallistunut nyt tosi paljon kaikkeen suunnitteluun ja on oikeesti kiinnostunut vaikka minä saatan puhua purpattaa tästä raskaudesta välillä ehkä liikaakin, mut ei se oo hermostunut eikä sanonut että siitä liikaa puhuttais.

Kaikissa neuvoloissa ja ultrissa mies on ollut mukana, totta kai. Se oli selvää jo alusta asti, että mukana on kaikissa mhin vaan pääsee. Kerran sanoin, että jos on muuta niin ei siellä neuvolassa oikeesti mitään ihmeitä tällä kertaa tehdä, mutta hän halusi sinne lähteä kuitenkin mukaan.

Joka viikko oon minäkin lukenu miehelle siitä neuvolasta saadusta vaun kirjasta, että mitä nyt tapahtuu ja missä vaiheessa mennään ja minkä kokoinen  vauva on näillä viikoilla.

Sänkypuuhiin ei minun mielestä oo raskaus vaikuttanu, eilen se taputteli pyllyä ja sano että onpas sulle tullu muhkee pylly :D Ja siitä se ajatus sitten lähti... Paitsi ehkä sen asennoissa on huomannu, että mielummin ollaan niin että mä oon päällä tai sit takaapäin..

Mut kyllä meillä tosiaan on tuleva isi ihan satasella mukana tässä hommassa ja todellakin tukee minua ja voin luottaa siihen että synnytyksessä minulla on maailman paras tuki ja turva siinä lähellä. Onhan tämä meidän yhteinen rakkauden hedelmä <3 
 
Jostain syystä mun seksiaikeeni eivät ole "palautuneet" saati sitten lisääntyneet niinkuin jossain lupaavat. Olen miettinyt että alitajuisesti pelkään että sattuu jotain (oli se kova selvittämätön kipukohtaus) tai alkaa verta vuotamaan, supistamaan tms.
Seksiä on ollut raskauden aikana aiempaa vähemmän, harvoin suorastaan. Osittain johtuu edelleen siitäkin että olen iltaisin melkein aina jo nukkumassa/ unessa ennenkuin mies ehtii sänkyyn saakka :) Mutta ollaan puhuttu että tästä ei tehdä paineita/ongelmaa, molemmille tilanne ok.
 
Ensin: Tää on ihan paska tää uus foorumi!! :(

Ja sit, meijän tuleva isä ei oo oikee koskaan ollut silleen mukana odotuksissa että hyysäis mua tai koskettelis mahaa tai oikeestaan ees kysyis potkiiko tai mitään muutakaan.. Kohtelee mua ihan samalla tavalla kun aiemminkin, mikä on ihan tyhmää; ois kiva olla vähän enemmän hyysättävänä ;) Eikä oo mitään sanonut että en sais kannella painavia tai huolehtis että oisin levänny entistä enemmän tms.. En tiiä onko kiva juttu vaiko ei, tuli itku kun luin näitä viestejä, must ois ihana kun mulla ois semmonen mies joka halis ja pitäs hyvänä <3 Mut tuommosen jurmun oon valinnut ja sitä rakastan, vaikkei olekkaan niin paljon läheisyyttä antavaa tyyppiä kuin itse tahtoisin hänen olevan :) Hän vaan on tommonen luonteeltaan, niin minkäs mä sille mahdan :D Kyllä tietty parina päivänä kun pikkuinen potkinut mahassa ja ne kun tuntuu jo uloskin päin niin mies on laittanut käden mahan päälle ja aina sillon vauva lopettanut mylläämisen :D

Mutta nauttikaa ihanista huolehtivaisista miehistänne <3
 
Enkuli, Don't worry :) Jokainen tavallaan.

Mun mies on jo 40v ja on halunnut lasta viimeiset 10v, minä vasta nyt. Olisin kovin hämmentynyt, mikäli hän ei olisi yhtään "innoissaan" - tavallaan tuo on joskus rasittavaakin :D Kun pitää paijata ja paapoa, muistuttaa_aina_ennen tallille menoa että "oot sitten varovainen"...

Minä oon aina ollut meistä se vähemmän romanttinen tyyppi, ja tämä äitiys, äidiksituleminen on tavattoman iso muutos... jota ei ihan vielä tajuakaan.

 
 
Minä niin tiedän tunteen tuosta joka kertaisesta tallille lähtemisestä ja siitä varottelusta.. Alkuun se oli todella ihanaa ja herttaista kun toinen huolehtii, mutta nyttemmin se on jo alkanut tuntua vähän rasittavalta... Mutta en minä sitä sille näytä että se ärsyttää välillä, koska en halua että se pahottaa mielensä. Kerran kaupassa kyllä tokasin etten minä mikään vammanen ole vaikka raskaana olenkin, kun kävi ärsyttämään kun en sais ostaa laatikkoa ylähyllylle kun en kuulema jaksa sitä sieltä ottaa pois :DD jälkeen päin vain huvittanut tuokin asia :D ja oikeesti se oli kyllä kans aika hellyyttävä kun se sen sano.. 

Minäkin ajattelin että meidän isukkia ei kiinnostais raskaana ollessa minun terveys/turvallisuus tai siis että se ei sitä näyttäs, koska on normaalisti sellainen ettei oikein osaa tuollaisia tunteita näyttää, osaa nimittäin olla niin maan perusteellisen ärsyttävä juntti välillä... Mutta toisin kävi. Mies on muuttunut todella paljon ja en ois uskonu että siitä tuollainen ihanuus tulee. Ja oikeestaan se on nyt tullut kun on alkanut tämä raskaus näkymään ja vauva oikeesti kasvamaan siellä. Se on varmaan jotenkin herännyt tähän isyyteen. Oon tässä just parina päivänä miettiny että tämä raskaus on oikeesti lähentäny meitä ja jotenkin ollaan ihan uudelle syvyydelle tässä suhteessa edetty... olipas oudosti kirjotettu mutta siltä se tuntuu...
 
Et sä Enkuli oo ainut, jolla on tuollainen mies. Mulla on nimittäin kanssa..

Kyllä mun mies on rattaiden valinnassa yms. jutuissa ihan mukana, mut kyllä mä saan omat painavatkin kassini itse kantaa, jos en ite tarjoa niitä sille kannettavaksi. Maha ei juuri tunnu olevan kiinnostava, eikä suhtautuminen munhun ole mitenkään erilaista kuin ennen. Kyllä mä silti tiedän, että mä tai nyttemmin me ollaan maailman tärkeimmät miehelleni. Hän kuitenki tekee mitä vaan, jos vaan pyydän, mut kyllä mun aina tarvii pyytää. Mut jokainen tavallaan.. Mun ois oikeesti todella vaikea kuvitella itselleni ylihyysäävää miestä :) Voishan se tietty vähän kiinnostuneempi asiasta olla.. :D Raskaus oli kuitenkin ihan yhdessä päätetty asia, eikä ollenkaan vahinko.
 
Hassua, juuri tänä aamuna kun köllöteltiin pitkään sängynpohjalla mietin ihan samaa... Että jo nyt ennen vauvan syntymään meidän parisuhde on muuttunut, jotenkin syventynyt. Ja me ollaan oltu yhdessä kuintenkin jo 15 vuotta ;) että ei mikään ihan tuore juttu.
 
Meillä ei ole yhteisiä vuosia takana vasta "kuin" neljä, mutta ei kertaakaan tänä aikana ole tuntunut että suhde olis näin paljon syventynyt. Mikä on äärimmäisen ihana tunne... 
 
Meillä tuleva isi on ruvennut laulamaan miun masulle. :D Muutenkin aina juttelee vauvalle mielellään ja pistää sitten pään mahan päälle ja kuuntelee kun vauva potkii.

Mutta tänään heitti kyllä tähän mennessä parhaan kommentin ikinä; oli löytänyt hyvän (tekno)biisin netistä ja kutsui minutkin kuuntelemaan. Vähän aikaa kuunneltuani laitoin sitten kuulokkeet mahalle jotta vauvakin kuulisi, niin mies tempaisi kuulokkeet äkkiä pois ja parkaisi ihan paniikissa että "älä nyt vauvalle sitä soita, siitä tulee hippi ja se muuttaa Goalle!" Repesin vähän. :D
 
Satujen lukemista, laulamista, masulle puhumista.... Ei meillä vaan ikipäivinä! Hyvä jos malttaa kehoitettuna kokeilla tai katsella potkuja! Eikä tulevan äipän hyysäämisestä ole puhettakaan...tiettyyn rajaan asti se olis kyllä mukavaa. 

Mut muuten on kyllä jutussa kovasti mukana ja aina jos vahingossa kutsun vaavia mun vaavikseni, niin hän korjaa et MEIDÄN vauva :)
Ja on ilmoittanut ihan ensiviikoilta että aikoo käyttää osan vanhempainrahakaudesta, et äippä vaan on hyvä ja menee töihin, hän jää vaavin kanssa kotiin! 
 
satuj: meillä on sama juttu sitten, mies ei mahalle juttele tai muutakaan. potkuja se on kokeillut tuntea kun on pyytänyt, mutta ei aina silloinkaan...
Odottaa kovasti lasta, mutta ehkä vaikuttaa se että myöntää ettei vielä tahdo millään ymmärtää että sieltä on tulossa ihan oikea vauva. :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top