Miten toimitte jos halut ei kohtaa?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Monilla taitaa olla tilanne ettei halut kohtaa. Mutta miten toimitte siinä tilanteessa, kun toinen haluaa ja toinen ei? Jääkö haluaja niin sanotusti nuolemaan näppejään tai onko toisen "pakko antaa"?

Meillä usein se halukkaampi voi yrittää lämmitellä toista, mutta jos ei lämpene niin homma jää siihen.
 
Mulla ei ole halut palautuneet vieläkään vaikka vuosi synnytyksestä :/ Tai no haluja on kyllä, mutta tosi satunnaisesti ja yleensä eri aikaan kuin miehellä. Mies kyllä haluaa ja turhautuu usein kun en ole niin innokas. Tahti on nyt ollut tosi harva ja olen yrittänyt tsempata itseä aktiivisemmaksi ettei mies jäis koko ajan torjutuksi. Harmittaa miehen puolesta, sillä ekan lapsen kohdalla halut pysyi normaalina ja seksi elämä entisellään. En sitten tiedä johtuuko ekasta hormooni kierukasta tämä, mutta kyllä sitä joutuu itseään aika paljon pakottamaan seksiin. Ja hassua kyllä normaalisti nauttisin seksistä paljonkin. Mies on ollut yllättävän kärsivällinen joten toivon, että tietoisella itsensä seksiin pakottamisella saisin miehen edes jotenkin tyytyväiseksi ja halut tulisi pian takaisin.
 
Välillä menee todella pitkiä aikoja, ettei kumpikaan puhu koko asiasta mitään. Tiedän, että mies haluaisi varmaan ns. koko ajan, mutta itsellä on halut olleet kadoksissa jo vuosia. Eli meillä se sitten menee siihen, että kun tarpeeksi aikaa on kulunut, niin pakotan itseni jaksamaan ja "haluamaan" edes sen kerran. Mies tietää, että olen haluton, eikä sitten aina meinaa suostua ollenkaan, kun häntä häiritsee se, etten halua, eikä haluaisi pakottaa minua mihinkään. Yleensä kuitenkin sitten myöntyy, kun sanon, että joko nyt, tai sitten taas joskus hamassa tulevaisuudessa.

Ollaan kyllä molemmat aika väsyneitä jatkuvasti, meillä kummallakin on omat uniongelmamme, ja poika sitten vielä siinä lisäksi hämmentää niitä vähiäkin yöunia välillä, jos sattuu levoton kausi, jolloin hän sitten heräilee öisin yhden tai useamman kerran. Itse käyn töissä ja hoidan suurimman osan kotitöistä, joten ehkä oma väsymys on potenssiin jotakin miehen vastaavaan, kun hän ei ole työelämässä. (Ollaan siis molemmat jo lähempänä viittäkymppiä kuin neljääkymppiä)
 
Meillä jos halut ei kohtaa, koitetaan ensi lämmitellä toista. Jos ei vieläkään sytytä (yleensä mä en jaksa), niin sitten hoitelen miehen muilla keinoin tai autan hoitelemaan itsensä. Toimii tosi hyvin meillä, kummallekkaa ei tuu pakotettua/torjuttua oloa ja ittelle helppoa jos ei huvita. Usein ne halut herää kyllä mutta on aikoja kun ei herää niin sillon tämä keino on meillä tosi hyvä. Mutta välillä ollut toisinkin päin sitten että mies on hoidellu mut :D
 
Esikoisen jälkeen kun minä halusin ja mies ei, yritin lämmitellä, torjunnan jälkeen solvasin huolella ja ilkeästi, itkin ja harkitsin eroa/syrjähyppyä. Ah, hormonit.

Kakkosen jälkeen on sama kuvio, minä haluaisin, mies ei kykene. Olen jättänyt rauhaan. Mies on sitten välillä ihan spontaanisti pyytänyt anteeksi saamattomuuttaan, kehunut ulkonäköäni, tullut pussailemaan ja muutenkin omaan tahtiinsa hakenut läheisyyttä. Toimii paljon paremmin, kukaan ei suutu tai pety eikä tule riitaa. Parhaimmillaan molemmille jää hyvä mieli. Nyt kun itsekin tiedän ettei tämä suhde tähän kaadu, ettei haluttomuus johdu minusta, ettei tämä kestä ikuisesti - niin rakkaus ja pikkuvauva-arki kannattelee tämän yli. Yhdessäoloa takana siis 18 vuotta, mitään tajunnanräväyttävää hekumaa en kaipaakaan :D
 
No eipä silloin tapahdu mitään, kun halut ei kerran kohtaa. Minä ehdotan ja mies torjuu. Minä voin sitten valita, kun miehelle kerran vuodessa normaalioloissa sopii, että suostunko vai näytänkö miltä tuntuu kun aina torjutaan. Tosi perseestä, että aina se vähemmän haluava määrää tahdin ja toinen menee sen mukaan tai jää kokonaan ilman. Toinen saa siten aina kun haluaa ja toinen ei ikinä, kun haluaisi.
 
Hyväksymme tilanteen. :) Meillä ei siis ole suurta ongelmaa tässä, kumpaakin kuitenkin haluttaa useamman kerran viikossa. Enemmänkin ongelmana on kahdenkeskisen ajan vähyys, kun talossa on monta lasta ja siihen päälle vielä minun ja miehen työt ja harrastukset.
 
No välillä tulee pientä kiistaa asiasta... Meillä ei niinkään ongelmaa siinä ettei halut kohtais määrällisesti vaan ajankohdallisesti. Ite oisin aktiivinen aamulla/päivällä, mies illalla. Mä taas oon illalla niin puhki lasten tempauksista etten vaan jaksa enää muuta kuin maata sohvalla. Ja vastaavasti mies lähtee käyntiin vasta iltapäivällä, joten hän ei useinkaan oo sillä tuulella kovin aikaisin. Koitetaan toki molemmat joustaa mut aina ei onnistu.
 
Useimmiten käy niin että joudun pettymään. :( Haluan paljon useammin kuin mies ja tulen torjutuksi. Olisi kiva, jos hän hoitelisi minut muutoin kuten niemjan mies tekee, mutta ei. Olen samaa mieltä kuin Enni. Todella turhauttavaa, kun mies ei anna eikä itse viitsi torjua sitten kun hän joskus haluaa, kun sitten saa vielä harvemmin.
 
Takaisin
Top