Miten synnytys käynnistetään?

[paksuvalas]

Olo on RASKAS. Tää on mennyt jo yliaikaiseksi, eikä mitää merkkejä synnytyksenalusta. Mietitään pian käynnistystä, mutta mietityttää. Miten se käynnistetään? Ja ennen kaikkea, miltä tuntuu? Sattuuko käynnistetty synnytys enempi? Osaako joku kertoa?

 

[Möttönen]

Siihen lienee vaihtoehtoja, mut en osaa kertoa kuin omasta kokemuksestani. Olin käytännössä lähes kiinni vielä käynnistyspäivän aamuna, mutta tutkimuksessa sen verran pehmentynyt, että saatiin ballongi asennettua. Sillä siis aloitettiin ja kun se nykästiin pois, sain cytotecia miniannoksen (oliko 25mg ja lisää olisin saanut jos tuolla ei olisi aikaansaatu supistuksia). Siitä ei mennyt kuin tunti kun supistukset alkoivat ja about 6 h myöhemmin vauva oli maailmassa :) Cytotecilla aikaansaadut supistukset ovat kuulemma voimakkaampia kuin luonnolliset supistukset. Tuskin se itse synnytys poikkeaa tunnoltaan onko käynnistetty vai ei, kun paikat on auki niin ne on auki mutta just nuo supistukset.. Mulla kesti ponnistusvaihe vain 4 min ja jälki oli sen mukaista. Onnea ja tsemppiä synnytykseen!

 

[Meli]

Mulla käynnistettiin vauvan voinnin takia, juuri mitää ei ollu tapahtunut kehossa ennen sitä. Aluksi sain pari tablettia, sitte laitettiin ballonki, sit puhkastiin kalvot ja lopulta laitettiin tippaa täysille ennen ku alko tapahtumaan tarpeeksi. Osa sanoo että supistukset voimakkaampia käynnistettynä, en tiiä onko kaikilla. Mulla ei ole kokemusta luomukäynnistymisestä.

 

[winks]

Kuten muut tuossa keroitvatkin, on eri vaihtoehtoja. Yleensä aloitetaan vähiten medikalisoivalla tavalla ja sitten sitä mukaan kun asiat kehittyvät tai ovat kehittymättä laitetaan lisää panosta..."ronski" sisätutkimus, ballonki (jota kuvailisin omalla kohdallani keskiaikaisena kidutusmenetelmänä- ei siis se itse ballonkin laitto vaan sen jälkeinen olo). Cytotekkiä, ja kun asiat ovat edenneet tarpeeksi pitkälle muttei kuitenkaan synnytykseen asti, suonensisäisesti oxitosiini. Ja lievittämään kipuoireita sitten kipulääkkeitä tarpeen mukaan :)

 

[Mashnu]

Mä sain cytotecia täyden satsin, sen ansiosta meni vedet 12 tuntia aloituksesta ja oli jonkun verran supistuksia. Yöksi sain kipupiikin että sain nukuttua. Seuraavana aamuna aloitettiin oxitoniini ja sitä laskettiin suoneen iltaan asti. Supistukset olivat jäätäviä, pahimmillaan 30 sekunnin välein mutta paikat ei auennu silti. Mitään kipulääkettä en saanut. Illalla lopetettiin se oxitoniinin antaminen ja sain viimein kipupiikin. Kohdunsuun tilanne oli pysynyt muuttumattomana. Seuraavana aamuna kuuden aikaan tuli kätilö ilmoittamaan että jatketaan oxitoniinia. Kieltäydyin koska siitä ei ollut mitään hyötyä synnytyksen käynnistymiseen kohdallani. Kätilö lähti konsultoimaan hoitavaa lääkäriäni, että mitäs nyt tehdään. Siellä sitten viimein herättiin siihen että kaikki ei ole kunnossa. Mut kärrättiin kiireelliseen sektioon 35 tuntia vesien menon jälkeen ja tulehdusarvojen ollessa 55. Oli kehittynyt kohtutulehdus siinä odotellessa että synnytys niillä myrkyillä käynnistyy. Olin sitte viikon sairaalassa tulehdusarvojen käydessä pahimmillaan yli kolmessa sadassa. Sektiohaavaa avatessa levisi tulehdus myös vauvaan ja oltiin eri osastoilla hoidettavana 5 päivää.

 

[Salme]

Minulla käynnistettiin eka synnytys, osastolle jäädessä oli kohdunsuu vielä täysin kiinni. Cytotec huiviin päivällä ja seuraava viiden maissa, jonkun verran kivuttomia supistuksia. Lauantaina sain samaiset cytotecit kohdunsuulle ensin aamupäivällä ja toisen viiden maissa, niistäkin tuli kivuttomia supistuksia, mutta paikat ei auenneet. Seuraavana yönä alkoi supistelemaan, aamulla meni lapsivedet ja saliin mennessä n. klo 11 laitettiin oksitosiinitippa vauhdittamaan avautumista, joka tapahtui hi-taas-ti. Kipupiikin ja ilokaasua sain supistuskipuihin ja myöhemmin epiduraalin. Illalla klo 21 maissa oli tyttö maailmassa.
Toinen synnytys alkoi omia aikojaan ja mielestäni supistukset oli huomattavasti siedettävämpiä kuin käynnistettynä.