Mietin tässä, kun kovasti puhutaan kaikenmaailman kivuista ja vaivoista (loppu-)raskauden aikana, että miten vakavasti mihinkin vaivaan tulisi oikeasti suhtautua...? Itsellä kun on aina ollut jokseenkin korkea kipukynnys ja urheilun parissa on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista, joka on enemmän ja vähemmän siedättänyt kestämään kipua. Nytkään en oikein osaa suhtautua kipuun "oikeasti". Tuntuu, ettei mitään suuria vaivoja ole, mutta kyllähän tässä, kun tarkemmin ajattelee, on kaikenlaista pientä juttua koko ajan. Sitä on jotenkin tottunut siihen, että urheillessa aina johonkin sattuu, eikä niin sanotusti "tervettä päivää näe", joten on jotenkin hirveän vaikeaa ajatella, mikä kipu olisi raskauden aikaa otettava huomioon tarkemmin.
Synnytystäkin ajatellessani suurin jännitys liittyy ensisijaisesti sairaalassa oloon, ei kipuun, koska en ole KOSKAAN joutunut olemaan pidempään sairaalassa - ensiavussa on toki tullut vierailtua muutaman kerran [&:]
Mites muut? Lääkärille heti, kun kolottaa vai vasta viime tingassa?
Synnytystäkin ajatellessani suurin jännitys liittyy ensisijaisesti sairaalassa oloon, ei kipuun, koska en ole KOSKAAN joutunut olemaan pidempään sairaalassa - ensiavussa on toki tullut vierailtua muutaman kerran [&:]
Mites muut? Lääkärille heti, kun kolottaa vai vasta viime tingassa?