Miten suhtauduit kehon muutoksiin odottaessa ja sen jälkeen?

Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Miltä teistä tuntuu/tuntui kun keho muuttuu raskausaikana? Entä se millainen keho oli sitten synnytyksen jälkeen?

Itseäni ei muistaakseni hirveästi hetkauttanut raskausajan kehon muuttuminen. Olihan sille hyvä syy. :) No liiallisesta nivelten löystymisestä johtuvat kivut ei olleet toki kivoja, mutta jos ajatellaan painon nousua ja siihen liittyviä muutoksia. Synnytyksen jälkeen osa painosta jäi synnärille, mutta osa jäi sitten hyvin sitkeästi. Toisaalta kun olin ennen raskautta lähes alipainoinen sekään ei ollut maailman loppu. Tällä hetkellä olisin tyytyväinen, jos paino olisi siinä missä se oli synnytyksen jälkeen, mutta muista syistä ei ole. :\
 
Ei ole haitannut ollenkaan, ensimmäisessä hätäsektiossa lääkäri tuntui enemmän olevan huolissaan tulevan arven näkymisestä kun minä (hän myös teki bikiniviillon sen vuoksi) seuraavassa hätäsektiossa tehtiinkin jo reippaasti pystyviilto. Kumpikaan ei ole haitannut eikä haittaa vaikka tässä raskaudessa pystyviilto hienosti leviää :hilarious:
Muuten ei kyllä sen kummempia muutoksia ole tullut
 
Minusta mahan kasvaminen on luonnollinen osa raskautta :) itsetuntoni on hyvä ja se kestää pienet pyöristymiset :wink

Esikoisen syntymän jälkeen kyllä tuli aikamoinen järkytys! o_O se roikkumaan jäänyt melkein raskaana olevan näköinen maha :scared001 ihan kamala. Onneks se 'suli' aika nopeasti pois ja pystyttiin jopa vitsailee miehen kanssa asiasta :wink:joyful: toisesta lapsesta ei moista röllykkää onneksi tullut :) kolmannesta lapsesta tais lantio kokea lopullisen leventymisen, mut toisaalta niinku miehenikin onneks sanoo et oot synnyttäny kolme ihanaa lasta maailmaan ja ihmekkään jos se ei missään muodoissa näkyis.

Olen ollut todella kukkakeppi ennen lapsia, nyt oon saanu vähän lihaa (ja läskiä :smiley-ashamed008) luitten päälle :) jossain vaiheessa kuntoilua kehiin niin oon ihan tyytyväinen itseeni :happy:
 
Tykkäsin raskauden aikana ulkonäöstäni. Olo oli jotenkin viehättävämpi, minulla oli iso massu jo aika aikaisessa vaiheessa (muuten olen suht pieni) ja tunsin siitä ylpeyttä. En kärsinyt mistään ulkonäköä huonontavista asioista raskauden aikana, iho oli hyvä, en lihonut paljoa, en saanut raskausarpia. Alkuraskauden runsas pahoinvointi (jatkui aika pitkään, en muista tarkkaan mille viikolle) kyllä teki vähän tepposia, samaten loppuraskaudesta selkäkivut. Mutta itsetunto oli varmaan parhaimmalla tolalla mitä se on koskaan ollut.

Synnytyksen jälkeen olin vähän ahdistunut pienestä pöhötyksestä ja pömppiksestä. Varsinkin kun mieheni vielä kuittaili minulle pömpsövatsasta, se hävetti. Vaikken edes näyttänyt siltä että olisin vielä raskaana, vähän vaan pientä pyöreyttä. Muuten olin omassa painossani hyvin pian, mutta pömppö oli kyllä ainakin puoli vuotta havaittavissa. Myös selluliittia ilmestyi raskauden jälkeen, ennen ei ollut. Nyt synnytyksestä on jo kolmisen vuotta, painan vähemmän kuin raskauden alkaessa ja oon ihan suht tyytyväinen itseeni.
 
Olin jo ennen raskautta melkoisen ylipainoinen, joten raskauden tuomat 12kg eivät tuntuneet missään. Raskauskilot lähtivät tosi nopeasti synnytyksen jälkeen, mutta alkuun muutama kuukausi täysimetystä piti minulla yllä jatkuvaa nälkää ja janoa, söin öisinkin vähintään kerran! No, sehän jäi sitten joksikin aikaa tavaksi, jolle ei ollut enää mitään perustetta siinä vaiheessa, kun lapsi oikeasti alkoi syödä enemmän kiinteitä, ja yöimetyksetkin harventuivat. Aika nopeasti tuli taas 15kg lisää painoa, ja se ei ole vieläkään lähtenyt. Imetän vielä, joten en mitään radikaaleja toimia ole vielä tehnyt painon alentamiseksi. Muutama kilo on onneksi nyt lähtenyt ihan itsekseen, kun en aivan joka välissä ole mässyttämässä jotakin, kun koitan kuitenkin pojalle olla mallina edes jonkinlaiseen terveelliseen syömiseen :bag: Matkaa edes lähelle normaalipainoa on kuitenkin vielä kolmisenkymmentä kiloa, joten imetyksen loppumista odotellessa tässä koitan koko ajan järkeistää syömisiäni. Onneksi se on töissä helppoa.

Ainoa pahempi ongelma synnytyksen jälkeen tuli alaselkään. Skolioosi, joka on ollut olemassa teini-iästä lähtien, mutta ei koskaan vaivannut mitenkään ennen synnytystä, ei edes raskausaikana. Selkä kuvattiin, ja olihan siellä lannerangassa melkoinen mutka, 40 astetta. Muutoin en oikein osaa sanoa, onko kehoni muuttunut juuri mitenkään. Tuntuu siltä, että ei ole. Tykkäsin raskausmahasta :)
 
Paino on minulle ihan yhdentekevä juttu, tosin näyttää olevan niin, että raskausaikana laihdun huomaamattani, vaikka normaalitilanteessa laihtuminen ei ole ollenkaan helppoa. Eli raskaana minulla maha kyllä kasvaa, mutta vaaka näyttää koko ajan pienempää numeroa.

Esikoista odottaessa pelkäsin jossain määrin, että nivelkivut ja kolotukset ja virtsanpidätysvaivat ja närästykset jäävät loppuelämän pituisiksi ongelmiksi, ja olin todella yllättynyt kun nämä kaikki vaivat katosivat kuin seinään lapsen synnyttyä. Nyt en enää näitäkään pelkää, koska oletan niiden loppuvan synnytykseen, kuten edelliselläkin kerralla.

Ainoa negatiivinen asia oli se, että synnytyksen jälkeen keskikropan lihakset olivat ihan vieraat, eli esim. laulaessa ei tukea ollut lainkaan, vaikka vielä juuri ennen synnytystä kaikki tuntui vielä ihan normaalilta. Tukalalta, mutta normaalilta, ja sitten lapsen synnyttyä tuntui, että keskikropassa on iso tyhjä reikä, jossa ei mikään toimi.
 
Raskausaikana oli hyvä olo ja itsetunto kohdillaan. Harmitti ainoastaan se, etteivät tissit kasvaneet yhtään, kuten olin kuullut käyvän.

Lapsen saannin jälkeen paino masensi, kun lähes yhtään ei lähtenytkään pois. Vaikka puhuttiin, että imetyksellä lähtee hyvin takaisin normaaliksi ensimmäisen vuoden sisällä. Imettämisen loputtua alkoi lähteä pikku hiljaa. Nyt enää 1-2 kg painoon ennen raskautta, mutta olen silti paljon isokokoisempi. Mitkään vanhat vaatteet esim eivät mahdu enää lähellekkään, ei sormukset, hanskat eikä kengät.

Nykyään olen ihan suht sinut itseni kanssa, arvostan enemmän sitä, että olen noin ihanan lapsen saanut, kuin että miettisin ulkonäköä. Kuitenkin harmittaa, että on jäänyt tää kamala jättimaha edelleen, vaikka lapsi on nyt 2 vuotta. Ihan käytännönkin kannalta, hankalaa löytää varsinkin housuja.
 
Raskausaikana oli helppo hyväksyä ulkomuotoon liittyvät muutokset, mutta se, ettei liikunta enää sujunut, oli kova pala.

Alavatsaan jäi "kengurupussi" siihen kohtaan, mihin poika oli parkkeerannut pyllynsä. Sitä katselen lähinnä hellyydellä. Rinnat ovat nykyään eri kokoiset ja toisesta saattaa tulla ihan lapanen sitten kun imetys joskus loppuu. Mutta ei sekään haittaa, alusvaatteilla pystyy huijaamaan. Missikisojen aika on mennyt ohi jo 20 vuotta sitten. :hilarious:

Se kieltämättä harmittaa, että kunto on romahtanut ja ryhti on ihan päin prinkkalaa. Kovasti saa tehdä töitä, että saa kehosta yhtä hyvin toimivan kuin ennen, mutta en aio luovuttaa.
 
Entisenä syömishäiriöisenä muistan, että jossain vaiheessa vähän ahdisti (etenkin kun painoa kertyi suht paljon), mutta olin kyllä myös ylpeä mahastani. :) Ensimmäisen synnytyksen jälkeen pääsin raskauskiloista eroon nopeasti ja keho palautui muutenkin aika kivasti, vaikka raskausarpia alavatsaan jäikin. Toisen ja kolmannen raskauden jälkeen se ei enää sujunutkaan ihan niin helposti, ja erityisesti keskivartalon löysyys ja se tyhjä mahapussi ahdistivat.

Aloin treenata kunnolla reilu puoli vuotta kuopuksen syntymän jälkeen, ja nyt vuotta myöhemmin olen paremmassa kunnossa kuin ennen ensimmäistäkään lasta. Alavatsaan on jäänyt löysää nahkaa, joka siitä tuskin koskaan enää kiristyy (ilman leikkausta, ja sellaiseen en aio mennä) ja raskausarpia on vatsan iholla, mutta en jaksa niistä enää stressata. Ajattelen, että kehoni on kantanut ja synnyttänyt uutta elämää kolme kertaa, joten kyllähän se jossain saa näkyä.
 
Odotusaikana en välittänyt kiloista, mutta sen jälkeen.. niin, vaivaa ne kilot edelleen. Ahistaa ja kroppa on vieras. Toki jos painoa olisi se 20kg vähemmän, tuskin raskausarvet haittaisivat.
 
Minusta kasvava vatsa oli aivan ihana :Heartred Melkein hävettää myöntää, mutta melkein aina kun kuljin heijastava pinnan ohi, minun piti ihailla upeaa masuani :Heartred:joyful:
Synnytyksen jälkeen en ole ihan yhtä sinut ollut vartaloni kanssa, vaikka yritänkin olla itselleni armollinen :oops: Vaikka masu jäi mielestäni melko pieneksi, niin silti eturöllykkä on aika ällö :wtf: paino on nyt aika samassa kuin ennen raskautta, mutta silti kroppa tuntuu isommalta kaikin puolin, ehkä se johtuu löysyydestä :confused005 Onneksi tulee kesä ja pääsee ulos liikkumaan hieman pienemmälllä panostuksella :grin Syksyllä mennään vauvan kanssa äiti-vauva jumppaan.
 
Painon nousu ahdistaa vaikka minäkin joka peilistä ihailen vatsaani :hilarious: Raskaana ollessa olen tyytyväinen itseeni ja kehooni. Raskauden jälkeen taas.... No aluksi on tietysti ihana olla taas "hoikka", mutta olen joka kerta vain lihonut imetysaikana. Ja ihan sama mitä syön, paino nousee silti. Että aika ristiriitaisesti suhtaudun :hilarious:
 
Takaisin
Top