Molemmat todella erilaiset vaikka alkaneet spontaanisti lapsiveden menolla. Ensimmäistä jonkin verran jouduteltiin kun ei lähtenyt kovin nopeaan liikkeelle ja eteni tasaisesti, mutta hyyviin verkkaisesti, ehdin hyvin vaeltaa 2 eri kertaa sairaalan ympäri ja kokeilla rauhassa eri kivunlievitusvaihtoehdot. Puoliso ehti myös hyvin valittaa epämukavasta nojatuolista :D. Koko synnytyksen ajan supistuksia tuli kohtuullisen harvakseltaan, mutta oksitosiini lisäsi niitä taas liikaa... Olin niin väsynyt etten voinut kuvitellakaan nousevani vuoteesta enää synnytyksen kunnolla käynnistyttyä. Epiduraali toimi hyvin ja lopulta reilu 2 vrk lapsivesien menosta tunnin ponnistuksen jälkeen lapsi saatiin maailmaan iltapäivällä. Hirveästä univajeesta huolimatta olo oli mitä mahtavin.
Toinen käynnistyi alkuyöstä viikkokausien vaihtelevien supistelujen jälkeen aivan yhtäkkiä lapsivesien menolla oikein loiskahtaen ja välittömästi alkoivat tehokkaat supistukset 3-4min välein. Sairaalaan menin tällä kertaa yksin. Olo oli virkeä ja ajattelisin että aikalailla niin hyvä kun voi olla. En voinut kuvitellakaan istumista tai makaamista koko synnytyksen aikana. Touhusin supistusten välissä vielä melko loppuvaiheessakin esim. hakien itselleni laukusta pillimehua kätilöiden ollessa tekemässä muita valmisteluita. Matala äänenkäyttö helpotti oloa ihmeen hyvin. Ilokaasua otin vähän lopussa, mutta muuten supistukset olivat siedettäviä koko ajan ja yllätyinkin etten kokenut tarvetta puudutuksille. Synnytys eteni kuin juna alusta loppuun ja lapsi syntyi aamuyöllä kolmisen tuntia vesien menosta. Ponnistus oli nopea n. 10 min, mutta rajumpi ilman puudutusta. Synnytyksen jälkeen olo oli taas selvästi väsyneempi :D
Molemmat pääasiassa hyviä kokemuksia jonkinasteisesta synnytyspelosta huolimatta. Toisen raskauden aikana kävin Rento synnytys -valmennuksen, mikä (nimensä mukaisesti) toi ainakin etukäteen lisää rentouden tunnetta ajatuksiin synnytyksestä eli vähintään siltäosin ja minulle muutenkin koen olleen hyödyllinen valmistautuessa, vaikka omaakin tietoa jo oli. Itselläni ei mitään sidonnaisuuksia kurssin suhteen.
Ensimmäinen alkoi supistuksilla pitkällä latenssivaiheella ja rauhassa. Aktiivinen vaihe kesti 22 h ja ponnistus n. 45 min. Synnytyksen aikana tarvittiin oksitosiinia jotta se saatiin etenemään. Olin todella poikki synnytyksen jälkeen enkä jaksanut nousta sängystä. En toivonut samanlaista syynnytystä varsinkaan ponnistusta joka oli kivulias. 
) ja kolmas (1,5h) mutta uskon syyn olleen virhetarjonnassa (syntyi otsa edellä, kun muilla lapsilla ensin tullut takaraivo). Nelosen synnytys oli myös ainut jossa ponnistusvaihe ollut ihan järkyttävän kivulias ja avautumisvaihe naurettavan helppo. Muissa toisin päin.
Jännä nähdä, jos joskus uskalletaan kolmas tehdä, että miten silloin menee 
