Miten seuraavat synnytykset ovat eronneet ensimmäisestä?

[Neri]

Kiinnostaisi tietää useamman kuin yhden synnytyksen kokeneilta, millaisia eroja seuraavissa synnytyksissä on ollut verrattuna ensimmäiseen synnytykseen? Yhden synnytyksen kokeneena pohdin, että jos vielä joskus synnyttäisin niin voisiko olettaa sen menevän suht samalla kaavalla vai onko saman henkilön synnytykset tosi erilaisia keskenään.

 

[AnniMaria]

Todella erilaiset. Ensimmäinen alkoi supistuksilla pitkällä latenssivaiheella ja rauhassa. Aktiivinen vaihe kesti 22 h ja ponnistus n. 45 min. Synnytyksen aikana tarvittiin oksitosiinia jotta se saatiin etenemään. Olin todella poikki synnytyksen jälkeen enkä jaksanut nousta sängystä. En toivonut samanlaista syynnytystä varsinkaan ponnistusta joka oli kivulias.
Tämä toinen alkoi aamuyöstä vesienmenolla ja päivällä klo:12.10 vauva oli jo sylissä. Supistukset lähtivät voimistumaan nopeasti ja ponnistus kesti lopulta 5-10min. En enää muista kumpi oli. Eli vaikka supistukset olivat lopulta todella kivuliaita, ne olivat tehokkaita ja synnytys nopeasti ohi. Oma olo oli todella erilainen ja virkeä. Pystyin käymään heti itse suihkussa ja vessassa. Kummassakin oli lopulta epiduraali ja pudendaali käytössä. Jälkimmäisessä ne tuntuivat vähän jopa toimivan ponnistaessa, jota olin toivonut.
Eli voivat olla todella erilaiset. Kummatkin näistä käynnistyneet spontaanisti. Toinen kokemus oli varmaan itselleni jopa korjaava sillä mikään ei ole jäänyt ainakaan vielä mietityttämään toisin kuin ensimmäisen kokemuksen jälkeen ja nyt tiedän että voi mennä hyvin eri tavalla. Olen jopa jo uskaltanut haaveilla kolmannesta lapsesta vaikka sen aika ei olekaan vielä. ensimmäisen jälkeen mietin että kuka hullu tätä tekee

 

[O.O]

Jokainen ollut erillainen. Eka lähti vesien menolla mutta ei edistynyt itsestään eli käynnistettiin. Toinen alkoi supistuksilla ja oli helppo ja nopea synnytys. Kolmas alkoi supistuksilla joita oli tullut jo 2vk ja synnytys oli pitkä

 

[Foreverfever]

Mulla neljä synnytystä mennyt aika samalla kaavalla. Esikoisen synnytys kesti pisimpään (12h).
Kaikki käynnistyt supistuksilla pitkällä latenssivaiheella. Joka kerta olen mennyt sairaalaan liian aikaisin toteamaan, "ettei synnytys ole vielä käynnissä".
Neljäs synnytys oli vähän hitaampi (4h40min) kuin toinen (30min) ja kolmas (1,5h) mutta uskon syyn olleen virhetarjonnassa (syntyi otsa edellä, kun muilla lapsilla ensin tullut takaraivo). Nelosen synnytys oli myös ainut jossa ponnistusvaihe ollut ihan järkyttävän kivulias ja avautumisvaihe naurettavan helppo. Muissa toisin päin.

 

[pilvikirsikka]

Mulla kaikki aika samalla kaavalla menneet. Olen avautunut nopeasti ja kivuttomasti, tosin esikoinen syntyi lopulta kiireellisellä sektiolla, mutta se on oma tarinansa (koen että sairaala osaltaan sössi sen synnytyksen). Kaikista alkanut supistuksilla ja vedet menneet vasta ponnistusvaiheen alussa. Joka kerta lyhentynyt noin puolella synnytyksen kesto. Viimeisin oli jotain 4h luokkaa, joten voisi olettaa että jos tässä vielä raskaaksi tulisin, olisi se parin tunnin rykäisy

 

[Lilidia42]

Molemmat todella erilaiset vaikka alkaneet spontaanisti lapsiveden menolla. Ensimmäistä jonkin verran jouduteltiin kun ei lähtenyt kovin nopeaan liikkeelle ja eteni tasaisesti, mutta hyyviin verkkaisesti, ehdin hyvin vaeltaa 2 eri kertaa sairaalan ympäri ja kokeilla rauhassa eri kivunlievitusvaihtoehdot. Puoliso ehti myös hyvin valittaa epämukavasta nojatuolista :D. Koko synnytyksen ajan supistuksia tuli kohtuullisen harvakseltaan, mutta oksitosiini lisäsi niitä taas liikaa... Olin niin väsynyt etten voinut kuvitellakaan nousevani vuoteesta enää synnytyksen kunnolla käynnistyttyä. Epiduraali toimi hyvin ja lopulta reilu 2 vrk lapsivesien menosta tunnin ponnistuksen jälkeen lapsi saatiin maailmaan iltapäivällä. Hirveästä univajeesta huolimatta olo oli mitä mahtavin.

Toinen käynnistyi alkuyöstä viikkokausien vaihtelevien supistelujen jälkeen aivan yhtäkkiä lapsivesien menolla oikein loiskahtaen ja välittömästi alkoivat tehokkaat supistukset 3-4min välein. Sairaalaan menin tällä kertaa yksin. Olo oli virkeä ja ajattelisin että aikalailla niin hyvä kun voi olla. En voinut kuvitellakaan istumista tai makaamista koko synnytyksen aikana. Touhusin supistusten välissä vielä melko loppuvaiheessakin esim. hakien itselleni laukusta pillimehua kätilöiden ollessa tekemässä muita valmisteluita. Matala äänenkäyttö helpotti oloa ihmeen hyvin. Ilokaasua otin vähän lopussa, mutta muuten supistukset olivat siedettäviä koko ajan ja yllätyinkin etten kokenut tarvetta puudutuksille. Synnytys eteni kuin juna alusta loppuun ja lapsi syntyi aamuyöllä kolmisen tuntia vesien menosta. Ponnistus oli nopea n. 10 min, mutta rajumpi ilman puudutusta. Synnytyksen jälkeen olo oli taas selvästi väsyneempi :D

Molemmat pääasiassa hyviä kokemuksia jonkinasteisesta synnytyspelosta huolimatta. Toisen raskauden aikana kävin Rento synnytys -valmennuksen, mikä (nimensä mukaisesti) toi ainakin etukäteen lisää rentouden tunnetta ajatuksiin synnytyksestä eli vähintään siltäosin ja minulle muutenkin koen olleen hyödyllinen valmistautuessa, vaikka omaakin tietoa jo oli. Itselläni ei mitään sidonnaisuuksia kurssin suhteen.

 

[Hemppa87]

Melko samalla kaavalla olleita, todella nopeita synnytyksiä, 45-90 min. En ole tarvinnut kivunlievitystä ollenkaan, esikoisesta kokeilin ilokaasua, josta tuli vaan paha olo. Viimeisin käynnistetty, kalvojen puhkaisusta meni 45 min kun syntyi.

 

[Vargynja]

Mulla on vähän poikkeava homma, kun esikoinen oli perätilassa ja syntyi lopulta kiireisellä sektiolla.

Mutta...

Esikoisen synnytys käynnistyi vesien menolla 39+5 (syntyi 39+6). Kuopuksen synnytys käynnistettiin yliaikaisena ja vedet meni vasta kun kalvot puhkaistiin.

Käynnistyksestä huolimatta kuopuksen avautumisvaihe oli helpompi. Esikoisen kanssa sain epiduraalin, kuopuksen kanssa pärjäsin hyvin pitkälle luomuna. (Kalvon puhkaisun jälkeen käytin jonkin aikaa ilokaasua.)

Ja lopputulos sitten tietysti, mutta siihen vaikutti vauvan asento. Esikoisen kanssa päädyttiin kesken ponnistusvaiheen sektioon heikentyneiden sydänäänten takia, kuopuksen synnytin alateitse.

Avautumisvaihe kesti periaatteessa kuopuksella pidempään. Mutta! Käynnistys aloitettiin tuplaballongilla ja kun se oli tehnyt työnsä ja irtosi minulle sanottiin että pääsen synnytyssaliin jatkamaan, kunhan sinne tulee tilaa. No ei tullut koko päivänä ja pääsin sinne vasta seuraavana aamuna. Eli jos olisin päässyt suoraan synnytyssaliin ja siellä olisi jo samana päivänä jatkettu käynnistelyä, olisi se voinut olla nopeampi.

 

[litranmitta]

Meni eri kaavalla. Esikoinen käynnistyi itsellään pari päivää LA:n jälkeen ja syntyi alakautta hienosti, kesto ekasta supistuksesta lopputulokseen 16 tuntia. Toinen meni yliaikaiskäynnistykseen, jossa heti kättelyssä aiheutui vakava komplikaatio ja ratkaisuna hätäsektio meidän molempien pelastamiseksi. Synnytyskertomuksessa vaiheiden kesto 0 min / 0 min / 20 sekuntia Jännä nähdä, jos joskus uskalletaan kolmas tehdä, että miten silloin menee