Miten puoliso valmistautui synnytykseen?

Ei oikeastaan muuten kuin henkisesti. Mä pakkasin meidän kamat yms... Tosi kannustava oli mies kokoajan ja sanoi, että kaikki menee hyvin.
 
Mies alkaa aina lievästi panikoimaan kun pitäisi lähteä sairaalaan. Pitää siis tarpeetonta kiirettä silloin ja yrittää pakata tavaroita ohjeiden mukaan, vaikka sanon ettei ole vielä mikään kiire. Ei siis etukäteen tietääkseni valmistaudu, ehkä henkisesti jotenkin.
Stressaa jo valmiiksi tulevaa synnytystä, vaikka en ole edes raskaana.
Sovittu että auto pidetään kunnossa ja tankattuna se kai suurin miehen valmistautuminen. Ekan kanssa oltiin juuri ostettu uusi auto ja mies kännisteli sitä väärin, eikä meinannut startata ollenkaan synnyttämään lähtiessä :facepalm: lopullisesti hajosi synnärin parkkikselle kun piti kotiin lähteä.
 
Mies valmistautui lähinnä henkisesti synnytykseen. Ja sekin taisi olla osaksi valmistautumista vauvaperhe-elämään.
 
Esikoista odottaessa osallistuttiin miehen kanssa synnytysvalmennukseen. Ensin oli vähän vastahakoinen ajatukselle mutta mentiin kuitenkin. Oli miehestä tosi hyödyllinen kun siellä kädestä pitäen opastettiin mitä akupisteitä painaa tai miten jeesata synnytysasennoissa. Auttoi siihen että osasi edes jotenkin toimia ja tiesi mitä odottaa sitten synnärillä.
 
Ensimmäisen kanssa käytiin miehen kanssa perhevalmennuksessa ja sairaalan tutustumiskäynnillä. Mies teknisenä ihmisenä jaksoi myös vertailla turvaistuimia ja syöttötuoleja yms.

Tämän toisen kanssa mitään tutustumista ei järjestetty ( vaikka opasteet Espoon sairaalaan tultaessa olivat tosi surkeat ) eikä mies saanut enää osallistua neuvolakäynteihin, joten tunsi olevansa vähän toisen luokan vanhempi.Lisäksi teki vielä pitkää päivää, kun lomautus-uhka oli päällä.
 
Mun mies ei tietääkseni ole valmistautunut muuten, kun mietiskelemällä ja mun tarinoita kuuntelemalla.
 
Ja-a, ei oikestaan mitenkään erityisemmin. Pakkasi omat tavaransa synnärilaukkuun jo hyvissä ajoin ja osallistui kanssani kaikille neuvolan valmennusnursseille. :rolleyes:
 
Eipä ihmeemmin. Sain komentaa sen välillä hakemaan itselleen pikaruokaa jostain kun käynnistely kesti. Toisella kertaa oltiin jo paremmin valmistautuneita, kun osattiin jo vähän ennakoida käynnistämisen aikataulua. Pitihän tuo kännykän lähellä että tiesi sitten aamuyöstä lähtä ajamaan mun seuraksi synnärille synnyttämään, minä olin osastolla jo ollut muutaman päivän tuolloin. Kaitpa me nyt valmistaudutaan siten että miehellekin pakataan oma synnärilaukku, jossa on just helppoa ja siistiä ruokaa syötäväksi ja läppäri viihdykeeksi. Voipahan sitten lukea minulle vaikka uutisia kun odotellaan avautumista.
 
Mies kävi kanssani läpi verkossa ollutta synnytysvalmennuskurssia ja teimme kurssiin kuuluvia rentoutusharjoituksia. Katsoimme joitakin hypnosynnytysvideoita, joita mies piti hyödyllisinä. Kuunteli myös omia mietteitäni synnytykseen valmistautumisesta. Kävimme yhdessä läpi toiveeni synnytystä ajatellen ja mitä konkreettisia asioita hän voi salissa tehdä.
 
Ei juurikaan valmistautunut. Kyseli minulta miten tapahtumat voivat edetä. Myös kuunteli, kun kerroin synnytystoiveeni, jotta voisi ne sairaalassa kertoa mikäli itse en pysty.
 
Takaisin
Top