Miten puhua lapselle kuolemasta?

Lämmin osanottoni Taikapilvi :sad001 Voimia tulevaan!

Tämä onkin vaikea kysymys, miten lapselle voi kertoa kuolemasta. Ehkä totuudenmukaisesti, kaunistelematta, kertoa että jokainen ihminen kuolee joskus, ja se on osa elämää? En tiedä voisiko noin sanoa pienelle lapselle? :O

Itsellä ei todellakaan ole mitään kokemusta asiasta, ja vaikea on ajatella, miten itse asiasta puhuisin, mitä sanoja käyttäisin. Tämä on kuitenkin asia, joka jokaisella tulee vastaan jossain vaiheessa, ennemmin tai myöhemmin, ja pitäisi osata ehkä varautuakin siihen jotenkin.
 
Otan osaa Taikapilvi. :sad001

Meilläkin on kuolema ollut paljon puheena pojan aloitteesta. Osittain saattaa olla meillä ikään liittyvä juttu, kun alkaa käsittää että sellainenkin asia on ja tapahtuu. Osittain on ehkä seurausta siitä että taitaa tiedostaa että isi olisi voinut kuolla syöpään.

Aihe on kyllä varsin vaikea. Tuosta kannattaa puhua että kaikki kuolee joskus, MUTTA samalla kannattaa kertoa että ihmiset ei kuole noin vain yllättäen ja teidän tapauksessa esim että syöpään ei aina kuole, sitä voi hoitaa ja että se on nuorilla (kuten lapsen itsensä tai vanhempien ikäisillä) harvinainen sairaus. Meidän poikaa mietityttää välillä että mitä jos isi/äiti/hän itse kuolee tai mitä jos jollekin meistä tulee taas syöpä. Me ollaan puhuttu myös pilven reunalle menemisestä, mutta tämä menee kunkin uskonnollisen vakaumuksen mukaan.
 
Niin, uskontokin vaikuttaa kyllä siihen, miten kuolemasta puhutaan. Minusta tuo pilven reunalle meno ei ole ehkä ihan niin uskonnollinen juttu kuin voisi ajatella, se tuntuu kauniilta tavalta lähteä ja mennä pois siten, että jäljelle jääville tulee tunne, että heidän rakkaansa on jossain hyvässä paikassa, mutta samalla on edelleen läsnä. En ole itse mitenkään erityisen uskonnollinen, mutta voisin kuvitella, että sanoisin kuolleen menevän sinne pilven reunalle katselemaan meitä.
 
Totta tuokin että pilven reunalle menemisestä voi puhua vaikka ei hirveän uskonnollinen olisikaan. :) Ihan miten tuntuu itsestä hyvältä.
 
Otan osaa.

Meillä on juteltu kuolemasta juuri niin kuin se on - ihminen tai eläin kuolee, lakkaa hengittämästä ja elämästä. Lapsi on yrittänyt ymmärtää asiaa ja kysellyt paljon, esimerkiksi miten voi kuolla. Siihen ollaan vastattu, että vanhuuteen, sairauksiin (jolloin lapsi mietti, että jos tulee flunssa niin kuolee, piti vähän tarkentaa mihin sairauksiin kuolee), ja onnettomuuksiin voi kuolla.

Paljon herättää kysymyksiä tämä lapsen näkökulmasta abstrakti aihe, ja kyllä sitä vähän pehmeämmin on kerrottu paikoin. Esimerkiksi että yleensä kaikki kuolee hyvin vanhana, kun lapsi alkoi pelkäämään, että vanhemmat kuolee kohta. Ei pitäisi luvata, että vanhaksi eletään, mutta jotain valkoisia valheita joskus tarvitaan.
 
Meilläkin on asia kerrottu siten kuin se on on. Kaikki meistä kuolevat joskus, yleensä kuitenkin vanhana. Meilläkin 3-4v iässä kyseltiin paljon, että miten joku kuolee (eläin tai ihminen) ja siihen vastattiin aina, että vanhuuteen, vakaviin sairauksiin tai jos tulee paha loukkaantuminen. Oltiin puhuttu autotielle juoksemisesta ja mitä tapahtuu, jos jää auton alle.. Lapset kysyvät paljon, mutta onneksi aihe on heille kuitenkin yleensä ihan sellainen tavallinen juttu kuitenkin. Kun lemmikkikissa jouduttiin lopettamaan, totesivat lapset vain, että kissa kuoli ja leikit jatkuivat.

Asiaa voi käsitellä myös kirjojen kautta. Kirjastossa osataan varmasti vinkata aiheeseen sopivaa luettavaa.

Voimia!
 
Tuli mieleen, että asiasta on helppo jutella silloin, kun suru ei ole päällä. Silloin kun lapsi on kokenut menetyksen ja joku on kuollut, pitää selittää ja selventää myös sitä, miltä tuntuu kun joku kuolee. Silloin se ei olekaan niin yksinkertaista selittää näitä asioita, kun tunteet ovat pelissä. Tunteiden sanoittaminen on tärkeää, kertoa että kuolema tekee surulliseksi, mutta se kuuluu asiaan ja helpottaa ajan kanssa. Saa surra ja saa itkeä, kuolema voi sattua ja tuntua möykkynä rintakehässä ja mahassa. Näillä asioilla lapsi saa surun ja kuoleman vähän konkreettisemmaksi, että mistä se kurja oloinen tuntuu.
 
Osanottoni Taikapilvi :sad001

Minusta osasit hyvin kyllä selittää asian lapselle, ehkä hän sitten tosiaan myöhemmin kyselee, jos jokin jäi askarruttamaan mieltä.
 
Osanotto :Heartred

Mun isä kuoli viime keväänä yllättäen tapaturmaisesti. Aika vaikeaa oli puhua lapsille asiasta, kun itsekin oli niin järkyttynyt, mutta kerroin totuudenmukaisesti miten vaari kuoli ja miksi. Kerroin, että vaari on päässyt nyt taivaan kotiin ja tavataan sitten joskus siellä, ja että enää vaari ei ole kipeä ja sairas (hänellä oli pahat kulumat nivelissä ja alkoholiongelma). Lapset ottivat asian aika hyvin, vaikka ikävöivätkin kovasti ja vaari oli/on paljon puheissa. Puhuttiin, että ihminen elää yleensä vanhaksi ennen kuin kuolee ja kuolema saattaa olla silloin sellainen asia jota se kuoleva haluaakin. Puhuttiin myös, että joskus myös nuoremmat ihmiset tai jopa lapset kuolee, mutta kukaan meistä ei ole nyt kuolemassa vaan hyvinkin näyttää siltä, että saadaan kaikki hyvä ja pitkä elämä.
 
Osanottoni myös sinulle Zeni :sad001 Hienosti olet osannut pukea sanoiksi vaikean asian. Oli varmasti hankalaa, kun tosiaan itse olit niin järkyttynyt.

Saa nähdä, milloin itse joudun tähän tilanteeseen. Nyt tosin poika on vielä niin pieni, etei hän vielä ymmärrä asiaa mitenkään.
 
Otan osaa. :Heartred

Hienosti mustakin osasti asian lapselle selittää. Voi tosiaan olla että ne kysymykset tulee myöhemmin. Joka tapauksessa vaikka lapsi vaikuttaisi ulkoisesti rauhalliselta tai siltä ettei asia välttämättä edes kosketa mielessä voi tapahtua paljon ja toisaalta voi olla että asiaa pitää sulatella ennen kuin lapsi sen lopullisuuden käsittää.
 
Takaisin
Top