Meillä tärppäsi yk: 1:stä, mutta meillä ei ollut hormonaalista ehkäisyä, kumi vain jätettiin pois. Miulla on aina ollut hyvin säännölliset kuukautiset, jo parin päivän heitto sai aikaisemmin pelkäämään vahinkoa (mie en olis esimerkiksi vuosi sitten edes voinut kuvitellakaan raskautuvani [&:]). Heinäkuun alussa olikin sitten tilanne, että kuukautiset olivat myöhässä ensin päivän, sitten kolme, ja viimein viikon myöhästyminen sai pienoisen paniikin aikaan. Puhuttiin miehen kanssa mahdollisesta vahingosta, mitä nyt tehdään ja miten se on päässyt käymään.. Äitikin oli juuri silloin meillä käymässä, joten piti tunnustaa kuukautisten olevan myöhässä. Äiti sanoi, että hän olikin aistinut jonkin olevan vialla, ja vähän jo arvanneen mistä oli kyse. Tuli sitten siinä pelkojen ja keskustelujen lomassa kuitenkin selkeänä ajatus, että vaikka vahinko olisikin tapahtunut, niin kyllä se lapsi silti olisi rakastettu, mikään muu kuin pitäminen ei tulisi mieleenkään.
Kuukautiset alkoivat heti seuraavana päivänä, vieläpä heti aamulla kun yöllä vielä myöhään oltiin puhuttu näistä asioista. Mutta kuukautisten mentyä jäin miettimään läpikäytyjä ajatuksia, ei se olisikaan ollut maailman loppu jos kuukautisia ei olisi tullut, ja jollakin tavalla ajatusmaailma muuttui totaalisesti tämän tapauksen myötä. Niin sitä sitten jätettiin ehkäisy pois jo heinäkuun lopussa seuraavan ovulaation aikaan, ja elokuun alussa tein positiivisen raskaustestin. Vaikka vielä edelleen ajatukset äitiydestä ja tulevasta saavat välillä ristiriitaisia tunteita aikaan, niin niitä käsitellessä olen huomannut kasvaneeni henkisesti paljon siitä mitä olin esimerkiksi vielä viime keväänä..