Alunperin ei pitänyt tulla lapsia (no joo, olin 17 kun alettiin seurustella, mistä minä mitään tiesin), mutta siinä 27v aloin miettiä että kyllähän lapsia pitäisi olla. Miestä sai muutaman vuoden lämmitellä kunnes kolmekymppisenä tehtiin esikoinen. Silloin oli selvä että toinenkin pitää saada ja se on sitten siinä. Nyt on nämä kaksi muksua (nuorempi 7kk) ja kovasti kuumeilen jo kolmatta sitten vuoden tai parin päästä.
Eli päätös ei ollut helppo eikä varsinaisesti edes yksimielinen. Ja olemme tulleet toisiin ajatuksiin pitkin matkaa. Saa nähdä jääkö tämä tähän vai tuleeko vielä yksi. Mies juuri toissailtana kutsui minua (kaikella rakkaudella) kyltymättömäksi :D
