Miten päätitte lapsiluvustanne?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Zeni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Zeni

Zeni

Tietävä tietäjä
Tammimammat 2017
Kesäkuun äidit 2019
Oliko päätös helppo ja yksimielinen? Oletteko tulleet toisiin ajatuksiin?

Meillä oli alunperin toiveissa 0 lasta :rolleyes: Esikoinen sai kuitenkin alkunsa yllätyksenä reilun kuukauden seurustelun jälkeen. Sitten puhuttiin, että 4-5 lasta sopisi meille, iso perhe alkoi kuulostaa todella hyvältä. Tarkoitus oli "tehdä" kolme ensimmäistä suht. pienillä ikäeroilla (ja näin tehtiin ja saatiin), mutta Nelonen saikin alkunsa suunniteltua aikaisemmin Kolmosen ollessa 4,5kk(muistaakseni). Sitten meinattiin, että yritetään vielä sitä viidettä sitten vähän myöhemmin, mutta ei ole katastrofi jos hän päättääkin tulla suuniteltua aikaisemmin. Ja pitäisihän se jo tällä kokemuksella tietää, että olen helposti raskaaksi tulevaa sorttia, ja Vitonen syntyi Nelosen ollessa 1v7kk. Lapsiluvun piti olla aiempien keskustelujen mukaan täysi, mutta tultiin siihen tulokseen, että jos meille vielä yksi haluaa tulla, niin hänelle on lupa. Ja nyt odotellaan sitten Kutosta rv28 :Heartred Tämä jää kyllä ehdottomasti viimeiseksi, haluaisin sterin kesän jälkeen.
 
Oli heti seurustelun alettua puhetta, että haluamme lapsia, kuitenkaan lukumäärästä puhumatta. Kun esikoista aloimme yrittämään, tuli puhe että jos nyt vähintään kaksi. Nyt kun kakkonen on tilauksessa, mies on sitä mieltä että voidaan tulevaisuudessa miettiä sitten lopullista lapsilukua, kunhan toinen tosiaan saataisiin ensin aluilleen.
 
Päätös oli helppo, itse olen aina halunnut usemman lapsen. Mies sanoi 3, minä 4. Eli jompi kumpi näistä lienee sopiva määrä. Edelleen on samat ajatukset. Ei ole tähän mennessä siunaantunut "kuin" 1.
 
Alunperin ei pitänyt tulla lapsia (no joo, olin 17 kun alettiin seurustella, mistä minä mitään tiesin), mutta siinä 27v aloin miettiä että kyllähän lapsia pitäisi olla. Miestä sai muutaman vuoden lämmitellä kunnes kolmekymppisenä tehtiin esikoinen. Silloin oli selvä että toinenkin pitää saada ja se on sitten siinä. Nyt on nämä kaksi muksua (nuorempi 7kk) ja kovasti kuumeilen jo kolmatta sitten vuoden tai parin päästä.

Eli päätös ei ollut helppo eikä varsinaisesti edes yksimielinen. Ja olemme tulleet toisiin ajatuksiin pitkin matkaa. Saa nähdä jääkö tämä tähän vai tuleeko vielä yksi. Mies juuri toissailtana kutsui minua (kaikella rakkaudella) kyltymättömäksi :D
 
Vielä pari vuotta sitten olin pesunkestävä Vela (vapaaehtoisesti lapseton) ja päättänyt lujasti olla koskaan ikinä milloinkaan lisääntymättä! Mutta sitten tapasin nykyisen Ukon ja tässä sitä ollaan rv22 :hilarious:
 
Olen aina halunnut/ toivonut lapsia ja kun mahdollisuus tuli siihen hyvin nuorella iällä, lapsia sai meidän puolestamme tulla ilman mitään estelyitä.
Kaksi raskauksista päättyi istukan irtoamiseen ja sillon viimeisellä kerralla itse totesin että nyt riittää koska riski on niin suuri.
Nyt 18 v myöhemmin ole jälkeen raskaana, istukan irtoamista yritetään estää kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta kyllä tämä on nyt ehdottomasti 5des ja viimeinen lapseni/raskauteni.
 
Lapset tulivat jostain syystä puheeksi vähän seurustelun alun jälkeen, selvää että kumpikin niitä haluaa, mies puhui silloin 2 ja minä 3. Nyt meillä on jo nämä kaksi ja ollaan mietitty vielä että ehkä 1-2 , katsotaan sitten kolmannen jälkeen tuntuuko perhe kokonaiselta vai mahtuuko vielä neljäs.
 
Kumpikin halusi lapsia alusta alkaen. Määrästä ei ollut puhetta.
Nyt on kaks (nuorempi 11kk). Mulla on aina ollu haave kolmesta.
Kakkosen jälkeen on kuitenkin ollut jonkin asteista masennusta, niin on lapsiluku ollu mietinnässä et josko nää kaks riittäis.
Jotenkin se kolmonen vaan mielessä pyörii lähes päivittäin. Jos oisin nuorempi niin en miettis kolmosen yritystä vielä. Tänä vuonna tulee ikää kuitenkin jo 35v niin ei tässä oo kovin kauaa aikaa pohtia. Varsinkin kun noi aikaisemmatkin on tullu clomien avulla.
 
Muokattu viimeksi:
Mies monta vuotta sanoi, ettei halua lapsia. Itse tyydyin tähän ratkaisuun, koska rakastan miestäni ja olisin voinut elää myös lapsettomana. Isänsä kuoleman jälkeen kuitenkin mies ilmoitti, että jossain vaiheessa haluaisinkin lapsia ja mieluiten monta.

Nyt kun päästiin vähän myöhässä yrittämään, niin ehkä kaksi voisi olla realistinen haave.
 
Elämä/biologia/raha päätti meidän puolesta, että meille syntyy vain yksi yhteinen lapsi. Miehellä on useampi lapsi ennestään, minulle tämä yksi on ensimmäinen ja viimeinen.
 
Silloin kun ruvettiin miehen kanssa seurustelemaan oli mielessä lähinnä että lapsi/lapsia sitten joskus. Jossain vaiheessa se tarkentui muotoon kaksi tai kolme lasta. Mies taas on halunnut yksi tai kaksi lasta. Se yksi syntyi 2014 syksyllä ja aika pian oli molemmille selvää että ainakin se toinen vielä. Nyt odotetaan että olisi oikea aika sille toiselle. Kolmas ei ole miehenkään puolesta pois suljettu ajatus, mutta katsotaan sitä sitten kun nyt saisi sen toisen ensin. Kolmea enempää en usko kummankaan haluavan.
 
Ensimmäisessä avioliitossa oli puhetta miehen mielestä, että enintään kaksi ja minun mielestäni vähintään kaksi. No kahteen jäi ,mutta minulla oli koko ajan sellainen olo, että ei se näin voi mennä. Oli kauhean haikea luopua vauvatavarasta ja laittaa pieneksi jääneitä vaatteita kiertoon. Jossain vaiheessa kuitenkin sopeuduin tilanteeseen ja varsinkin eron jälkeen. Kun tämä nykyinen mies lapsettomana tuli kuvioihin niin sanoin, että on viisainta ilmoittaa heti, jos haluaa lapsen sillä yhdelle olisi vielä aikaa. Yksi tuli ja nyt ei enää vauvakuume vaivaa.
 
Ihan puhtaasti vahingossa meille suurperhe tuli... vaan 2 muksua meille piti tulla mutta eihän se nyt ihan niin mennyt :D
Varsinaista keskustelua ei olla käyty et kuinka monta lasta olis haluttu, sivulauseessa ennemminkin sivuttu asiaa! Tää 6 lasta on ihan hyvä lapsi luku<3
Olen kuulemma pienenä likkana sanonut että mulle tulee 100 lasta...
Noh, jos ei kuitenkaan;)
 
Molemmille oli selvää, että jos vain me saadaan, niin halutaan ainakin kaksi lasta. Toki itsellä oli pitkään mielessä kolme lasta, mutta nyt kun me olemme jo kaksi ihanaa lasta saaneet niin näin on hyvä. :Heartred
 
Meillä oli tavatessamme molemmilla jo yksi lapsi. Oli selvää, että haluaisimme myös yhteisen, ainakin yhden mutta luultavammin kaksi. Ensimmäisen yhteisen jälkeen puhuttiin, että kyllä saisi toinen vielä tulla, mutta vasta vähän myöhemmin. Se toinen tulikin sitten vähän vahingossa vain 1,5 vuoden ikäerolla ensimmäiseen. :grin

Nyt meillä on siis se määrä lapsia, josta oli puhe, ja mies on varma, ettei halua enempää. Itse taas haluan pitää vielä option yhteen, vaikken luultavasti itsekään enää viidettä lasta tähän talouteen lähtisi yrittämään. Mutta ihan lopullista päätöstä en tahdo vielä tehdä, ja mieskin on väläyttänyt, että jos nyt oikein kovasti alkaisin hinkua vielä yhtä lasta, asiasta voitaisiin ainakin keskustella.
 
Takaisin
Top