Meillä mies ei osallistunut läheskään niin paljon kuin toivoin. Kyse ei ollut siitä, etteikö hän olisi ollut perheenlisäyksestä innostunut. Hänelle asia ei vain oikein valjennut samalla tavalla kuin minulle, eikä hän jaksanut hössöttää yhtä paljon. Tietenkin raskaus muistutti minua olemassaolostaan jatkuvasti, ei miehen tarvinut/saanut kokea niitä tuntemuksia kuten minä. Jaksoin koko ajan jauhaa sikiön kehityksestä, omista tuntemuksistani ja synnytystoiveista, miehelle sellaiset eivät olleet tärkeitä. Sitten olin loukkaantunut, kun hän ei osoittanut samaa intoa kuin minä.
Meillä minä rakensin pesän ja kodin vauvalle oikeastaan itse. Pinnasängyn mies kunnosti ja jotain yksittäisiä tavaroita osti. Mutta joskus iltaisin kun hän tuli nukkumaan ja veti minut itseään vasten, hän taputti vatsaani ja sanoi:"Minä rakastan teitä." Silloin tuli hyvä olo [:)]
Asiat muuttuivat tytön synnyttyä. Mies oli alusta asti aivan myyty, ja nyt hän jatkuvasti ostaa tytölle uusia vaatteita ja muutenkin haluaa osallistua. Minun on esim. helppo lähteä kuntosalille tai muille menoille, kun mies mielellään jää kahdestaan tytön kanssa. Eli vaikka isä ei raskauden alusta asti olisikaan hössöttämässä, hänestä voi silti tulla innokas ja osallistuva isä! [:D]