Ensimmäistä kun aloin odottamaan, oli puhuttu kyllä lapsesta mutta ei ollut vielä tarkoitus tulla vielä. Sitten kumminkin kun menkat oli myöhässä ja olo vain sanoi, että nyt on kyllä joku vialla. Tein testin ja siihen tuli todella haalea viiva ja en tiennyt itkisin vai nauraisinko, näytin testin miehelle. Ja mies meni vain hiljaiseksi ja kysyi että mitä meinaisin tehdä asialle. Kun oltiin puhuttu asiasta niin puoli välissä raskautta mies alkoi pikku hiljaa olemaan innostunut asiasta, alkoi puhumaan tytöllemme, itki rakenne ultrassa ja silitteli mahaa. Ennen sitä pakeni useasti kotoolta, uhkasi erota, ryypiskeli ja syytti minua raskaudesta. Eli ei ollut miehelleni helppoa todellakaan, mutta en ihmettele kun ikää oli 18v. Mutta heti tytön synnyttyä ei juonut enään ollenkaa ja hoiti tyttöä aina mielellään, ja on maailman paras isä tyttärellemme :)
Nyt toisesta ylläriraskaudesta oli vain onnellinen ja järkyttynyt, sanoi että pelkää miten rahat riittää kun mieskin opiskelee samalla töiden ohella. Mutta silittelee jo masua ja laittelee kotia valmiiksi pikkuiselle :)
