Ensimmäisen lapsen isän kanssa vauvavuoden aikana päädyimme eroon. Tosin lapsen saaminen ei kyllä ollut pääsyyllinen eroon, mutta oli sillä omat vaikutuksensa. Ainakin sillä, että mies osoittautui lapsen saamisen jälkeen jotenkin unohtavan, että hänellä on myös kumppani, joka kaipaisi joskus huomiota. Hän ei yksinkertaisesti tuntunut keskusteluista ja terapiastakaan huolimatta näkevän mitään muuta, kuin arjen pakolliset jutut ja lapsen.
Nykyisessä parisuhteessa lapsen saaminen on tuntunut vahvistavan suhdetta. Jaamme yhdessä lapsen hoidon, toistemme huomioimista unohtamatta. Koen, että vauvavuosi on tuonut kyllä taloudellista ahdinkoa jonkin verran, mutta sen aiheuttamia pieniä murheita ei usein edes huomaa, kun nauramme, puhumme ja jaamme asioita arjessa nykyään eri tavalla, yhdessä kokonaisena perheenä. Yhteisen ajan vähentyminen on toki rasittanut myös välejä, mutta aina kun sitä sitten saa, se on vielä arvokkaampaa.