Mulla vaivaa eniten tällä hetkellä juurikin tuo otsikon aihe.
Olemme mieheni kanssa olleet nyt noin 7 vuotta yhdessä, naimisissa 4 vuotta. Mieheni tytär on kohta 11- vuotias ja oli seurustelumme alkaessa nelivuotias. Tyttö on ollut vuosien saatossa todella mustasukkainen isästään, sekä myös minusta ja varsinkin seurustelumme alkuvaiheessa tytön äiti yritti työntää meille kapuloita rattaisiin oikein huolella tyttärensä kautta. Onneksi tytöllä oli omat aivot jo alusta asti, eikä tästä koitunut suuria ongelmia.
Joskus tytön kanssa on keskusteltu mahdollisesta pikkusiskosta tai -veljestä ja ensi reaktio on ollut, että "en tule enää ikinä teille, jos teille tulee vauva!" Keskustelun päätteeksi tyttö kuitenkin päätti, että jos vauva tulee niin sen pitää sitten olla poika.. :D Tytölle korostettu aina, että vaikka elämä joskus vähän muuttuu niin ei meidän tunteet ja ajatukset muutu mihinkään. Nyt ei hetkeen ole tällaisia keskusteluja ollut, enkä oikein tiedä miten asiaa tulisi lähestyä.
Haaveilin jossain vaiheessa, että olisi mukava ottaa tyttö mukaan esim. rakenneultraan, mutta sinnekin aika on jo varattu ja se on sellaisena ajankohtana, että tytön mukaan ottaminen on mahdotonta.
Haluaisinkin nyt tietää miten te olette vastaavassa tilanteessa toimineet, tai jotain vinkkejä miten asia olisi hyvä kertoa. Tämä vaivaa minua yllättävänkin paljon ja kun pian joutuu tosissaan vatsaa peitellä olisi mukava keksiä jokin hyvä tapa kertoa niin, että tämä olisi tulevalle isosiskollekin kiva juttu.
Olemme mieheni kanssa olleet nyt noin 7 vuotta yhdessä, naimisissa 4 vuotta. Mieheni tytär on kohta 11- vuotias ja oli seurustelumme alkaessa nelivuotias. Tyttö on ollut vuosien saatossa todella mustasukkainen isästään, sekä myös minusta ja varsinkin seurustelumme alkuvaiheessa tytön äiti yritti työntää meille kapuloita rattaisiin oikein huolella tyttärensä kautta. Onneksi tytöllä oli omat aivot jo alusta asti, eikä tästä koitunut suuria ongelmia.
Joskus tytön kanssa on keskusteltu mahdollisesta pikkusiskosta tai -veljestä ja ensi reaktio on ollut, että "en tule enää ikinä teille, jos teille tulee vauva!" Keskustelun päätteeksi tyttö kuitenkin päätti, että jos vauva tulee niin sen pitää sitten olla poika.. :D Tytölle korostettu aina, että vaikka elämä joskus vähän muuttuu niin ei meidän tunteet ja ajatukset muutu mihinkään. Nyt ei hetkeen ole tällaisia keskusteluja ollut, enkä oikein tiedä miten asiaa tulisi lähestyä.
Haaveilin jossain vaiheessa, että olisi mukava ottaa tyttö mukaan esim. rakenneultraan, mutta sinnekin aika on jo varattu ja se on sellaisena ajankohtana, että tytön mukaan ottaminen on mahdotonta.
Haluaisinkin nyt tietää miten te olette vastaavassa tilanteessa toimineet, tai jotain vinkkejä miten asia olisi hyvä kertoa. Tämä vaivaa minua yllättävänkin paljon ja kun pian joutuu tosissaan vatsaa peitellä olisi mukava keksiä jokin hyvä tapa kertoa niin, että tämä olisi tulevalle isosiskollekin kiva juttu.
