Miten kerroitte raskaudesta?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ang1
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ang1

Ang1

Näppärä viestien naputtelija
Miten olette kertoneet vauva-uutiset?
Kenelle kerroitte ensimmäisenä?
Onko vielä joitakuita kenelle ette ole kertoneet?
Onko ollut mitään ikäviä suhtautumisia uutiseen?

Meillä vain ja ainoastaan lähimmät tietävät, kaikille oli omat tyylit kertoa. Lopuille olemme päättäneet kertoa niin että huomaavan kun huomaavat, ei erikseen ruveta kertomaan :D
Pelottaa kertoa joillekin, on esimerkiksi eräs työtoveri joka jo 40 ja kärsii lapsettomuudesta. Yhdessä itkimme kun kummallakin oli vaikeaa, nyt jotenkin sellainen kurja olo että meillä onnisti ja heillä ei vieläkään..
 
öö, no se on riippunu ihan kelle ollaan kerrottu. äitille kerroin heti kun sain tietää että oon raskaana, kerroin sille puhelimessa välimatkan takia, asuvat 500 km päässä. ja parille kaverille kerroin, yks arvas itte kun kerroin että olen lopettanu röökin polton. [:D]
töissä lätkäsin vaan ultra kuvat käteen ja sanoin että tällänen olis tulossa.. heh, kaikki onneks reagoi tosi hyvin. töissä pelotti kyllä eniten kertoo.
isoveljelle ja sen tyttöystävälle oli tosi vaikee kertoo koska sen tyttö on mun hyvä kaveri jolla on hirvee vauva kuume niin se sitten suuttui kun kerroin raskaudesta, jonka kyllä arvasin nii sen takii en heti uskaltanu kertoa.
kyllä me ollaan aikalailla kaikille kerottu ja jos ei olla ite nii joku muu on siitä kertonu. [:D]
 
Mä taisin kertoo äidilleni ihan ekaks. Olin sen päivän hänen kanssa ja illalla uskaltauduin kertoon. Sehän sano et näki sen kyl heti musta (tiesi et ollaan yritetty jo vähän pidempään) Isälleni kerroin puhelimessa ja hän oli kovin iloinen uutisesta. Lähimmille kavereille kerroin  yhellä huoltoasemalla ku satuttiin kaikki oleen paikan päällä[:D] Mieheni on kertonut osalle sukulaisilleen itse. Ajattelin että nyt voin kertoo vähän muillekkin kun tänään tulee se rv12 täyteen[:D] Kerron sitten muillekkin kun heitä näen. (nii ja mul on edelleen toi tickeri väärin[8|])
 
Lähimmälle ystävälle kerroin viikon plussaamisen jälkeen, oli aika vaikea kertoa, kun kaks vuotta ovat lasta toivoneet, eikä ole kuulunut mitään.. mutta hyvin ystäväni suhtautui siihen, samoin kaksi muutakin hyvää ystävää, jotka 1½+2 vuotta lasta yrittäneet.. jotenkin oli silti vaikea kertoa, kun itse tulin heti raskaaaksi kun mahdollista.. ei se niille helppoa ollut sulattaa.. vanhemmillemme kerrottiiin äitienpäivänä, onnittelivat ja olivat mielissään.. samoin sisaruksemme.. :) töissä muut raskaana olevat huomasivat itse minusta, joten ei paljon tarvittu sanoja :D että näin meillä. lähes kaikki tietää jo, koska mahani on niin valtava, ettei sitä enää voi piilotella! :O
 
Me ei olla paljoo huudeltu tulokkaasta. Meidän vanhemmat ja sisarparvet tietää, muttei vielä lapsemme.
Ikäviä ollaan koettu, niin olemme päättäneet olla viel hiljaa.

Kyllä ystävät ja tuttavat pömpöstä kohta arvaavat. Ja spekulaatiota on syntynyt kun en enää polta, edes silloin tällöin. [:D]
 
Mä kanssa kerroin vanhemmille ja veljen perheelle heti kun sain tietää raskaudesta. Parille läheiselle ystävälle kerroin muutaman viikon päästä ja yks kaveri soitteli mulle, etä on nähnyt kahtena yönä peräkkäin unta, että me saadaan vauva..pakkohan sitä sit oli kertoa, että raskaana ollaan [:D][:D]

Kävin kans entisellä työpaikalla kertomassa viime viikolla, kun siellä on paljon läheisiä ystäviä ja yks tyypeistä poistui aika nopsaa paikalta ja kun hän tuli takasin, näin, että hän oli itkenyt...myöhemmin hän kertoi, että oli juuri saanut keskenmenon ja olis ollut samalla viikolla raskaana kun minä...tuntui kyllä tosi pahalta toisen puolesta ja tyhmältä, että menin möläyttään asian niin..tosin en voinut millään tietääkkään, että he yritti lasta kun ei ikinä ollut siitä maininnut...
 
Edelleen omana tietona... Ihmettelen kyllä, kuinka vanhempanikaan eivät mitään huomanneet, vaikka koko viikonloppu oltiin siellä. Ihmettelitvät vain, kun minulla "ei ollut nälkä", kun kieltäydyin koskemasta tarjottuihin halloumi- ja Chevrejuustoihin, eikä pellavansiemenistä tehty terveysjuoma kelvannut... Minulla on oikeasti tosi selvä tuo vatsakumpu ja siksi ihmettelenkin ettei mitään epäilyjä tuntunut olevan.

Lapset ovat ainoita, joille aiomme kertoa, sen teemme tuossa heinäkuussa, jahka ensimmäinen tämän vuoden vauvoistamme (koiranpentu) kotiutuu.
 
Noni, no nyt on sitten mun vanhemmille ja siskolle kerrottu. Oli kyllä kovin suuren taivuttelun takana, että sain poikakaverin suostumaan siihen että kerrotaan. Siis nyt on jo 14+6, mutta hänen mielestään ei saa kertoa kuin vasta sitten kun on vähintään 4kk raskautta jo takana...

Onneksi vanhemmat asuvat eri paikkakunnalla, joten ei ihan usein tullut nähtyä niitä, eivätkä siis voineet arvata mahasta. Nyt kun äiti tuli viime viikonlopuksi sitten mun luo kylään siivoamaan kaveriksi, niin sain bf:n suostuteltua siihen, että kerrotaan hänelle, koska en olisi pystynyt peittelemään koko viikonloppua. Kerrottiin siis perjantai-iltana äitille, sunnuntai-iltana puhelimitse isälle (kun äiti oli jo sen kanssa) ja sit vielä siskolle kans puhelimitse (on ulkomailla just nyt). Äiti oli yllättynyt, mutta ihan ok. [:)] Isä oli melkoisen yllättynyt, vähän vähemmän ok kuin äiti.[8|] Ja sisko oli ihan innoissaan! [:D]

Kylläpä ne tässä ehtii vielä tottua ajatukseen.

Lähimmälle esimiehelle kerroin jo tuossa kuukausi sitten, kun jouduin olemaan stressin takia sairauslomalla ja minulla on juuri työsopimuksen uusiminenkin tulossa. Lääkäri oli sitä mieltä (ja minäkin) että ei-kertominen töissä aiheutti vaan lisästressiä ja onhan se reilua kertoa, että voivat järjestellä asioita sitten sen mukaan.

Yhdellekään kaverille tia ystävälle ei olla kerrottu. Näkevät sitten, kun nähdään jossain. Tänä viikonloppuna ois tarkoitus mennäkin tapaamaan paria hyvää ystävää, jotka varmaankin huomaavat ihan itsekin, vaikkei maha vielä niin selvästi esillä olekaan. Katotaan kuinka käy! [:)]
 
Me kerrottiin miun vanhemmille ultran jälkeen. Sanoin, et käytiin aamulla ottaa kuvia ja ne oli ihan et ai mitä kuvia?? Sanoin sit, et nää kuvat ois sellasesta, joka toivottavasti joskus kutsuu teitä mummiks ja ukiks! Kyllä ne oli niin liikuttuneita! Äiti melkein tippa linssissä halas ja hoki, et voi miten ihanaa!! Ja isäkin oli niin mielissään ja halas myöhemmin molempia. [:)]

Aika harvoille muille ollaan kerrottu, muutamalle kaverille. Yks miehen hyvä kaveri (jotka oottaa vauvaa) oli hauska, kun laittoi tuossa viestiä, et mitäs kuuluu ja kirjoitti et enää kuukausi aikaa.. Miun mies vastas siihen, et ihan hyvää kuuluu ja vielä kuus kuukautta aikaa! [:D]

Huomenna kerron töissä ja sen jälkeen en jaksa enää erityisesti piilotella mahaa - arvatkoon kuka arvaa ja ystäville + sukulaisille kerrotaan sitä mukaa kun sopiva tilanne eteen sattuu, jos eivät muuten arvaa. Yks arvas, kun en baarissa pistäydyttäessä juonut edes yhtä siideriä tms. Suomessa kun juomattomuudelle täytyy olla aina joku syy... Kerran tuossa aiemmin otinkin baarissa tarkoituksella ginger alea eli ihan sweppesiä, mut tuopissa jääpalojen kanssa juotuna jokainen uskoi takuulla miun juovan siideriä - ulkonäkö on kyllä identtinen! [:D]
 
Onko kukaan lähtenyt siihen että kertoo FB:ssä?

Me päätettiin heti alkuun että se ei sovi meille. Siellä kun on kavereina sellaisia jotka ei edes kunnolla pidä yhteyttä tms ja karmeita sukulaisia jne :D Joten päätettiin että ne jotka meidät naamatusten näkee niin saavat tietää :D

Ihania kertomuksia teillä, tuo kuvien ottaminen oli hyvä Malla.

Meillä miehen vanhemmille kerrottiin kun vietiin kakkua lapsen tulevalle tädille jolla oli synttärit että tässäpä on nyt sitten Hanna-tädille kakku :D Ja vanhemmat ei siinä kahvipöydässä edelleen tajunneet mitään ja sit kälynen hetken päästä kysy että "hei hetkinen, oliko tuo Hanna-täti joku vihje??" :D Appiukko oli ihana, se oli ihan suu auki ja noin kahen tunnin  päästä tuli mun luo ja rutisti ja sano että kyllä tuo on pirun hieno juttu :D

Omille vanhemmilleni kerrottiin niin että tulostin tuon omista tiedoista tuon että koska laskettua aika ja koska ultra jne kaavion ja lättäsin sen äidille syliin ja sanoin että saat meiltä syntymäpäivälahjan mutta se on sit vasta joulukuussa mutta tässä vähän esitietoa :D Ja tippahan siinä sit tuli kaikilla.
 
Ang1: Ehkä sitten viimeisellä kolmanneksella voi jotain tokasta, mutta ympäripyöreesti. Tuskin sen kummallisemmin "jaetaan tietoa" raskaudesta. Viimeistään sitten tajuuvat ne jotka tajuuvat kun lapsilistaan tulee uusi nimi [:)].
 
Rascal: teillä on ilmeisesti sama ajatus kuin meillä, eli saavat huomata omia aikojaan... Minäkin olen ajatellut, että varmaan kaikki viimeistään siinä vaiheessa huomaavat, kun lisätään nimi listaan. Onko teillä miten monta lasta ennestään? Itse kun olen tosiaan huomannut sen, että lapsi lapselta tuntuu tulevan vähemmän onnitteluja ja enemmän kommentteja tyyliin:" Eihän teidän enää olisi tarvinnut? Oliko suunniteltu? TAASKO teille tulee vauva?" Inhottavaa, kun itse on onnensa kukkuloilla uudesta elämästä ja haluaisi kyllä toisaalta huutaa asian koko maailmalle, mutta sitten törmää näihin perhekokorasisteihin... Vaikka meilläkin on VASTA viides tulollaan.
 
tättärä: On kyllä aivan kummallisia kavereita ja tuttuja ja sukulaisia sulla![&:]
Mä kans haluaisin viis muksua (katotaan nyt kuinka käy edes tän ensimmäisen kanssa), oon aina halunnut ison perheen.
Meitä on vaan minä ja mun sisko meidän perheessä ja meidän mielestä se oli aina liian vähän. Oltais toivottu enemmän sisaruksia. Onneks meillä on serkkuja enemmän ku tarpeeks ja kaikki on läheisiä, niin ne käy sit vähän niinku varasisaruksista. [:)]
Musta on aina ihanaa kun kaverit saa lapsia ja oon jokaisesta ihan vilpittömän onnellinen. Pieni kateudenpistos on kyllä viime aikoina käynyt, kun itsellä ei ole ollut mahdollisuuksia vielä harkita lasten saamista (siis ennen tätä hetkeä [;)]) ja tuntui että kaikki muut sai jo vauvoja ja mä en, mutta silti olen aina ollut onnellinen toisten puolesta.

Että iloitkaa vaan tekin siellä uuden pienen tulosta!! [:)]
 
Typerää, että kaikki eivät osaa iloita uusista vauvoista. Ei se varmaan niiltä toisilta ole mitenkään pois, jos joku muu haluaa enemmän lapsia kuin 1,7 vai mikäköhän se keskimääräinen lapsiluku Suomessa mahtaa tällä hetkellä olla. Se on vaan hienoa, että joku kompensoi niitä, jotka eivät halua ollenkaan lapsia [:D] No joo, mutta tosi ikävää, jos ei siksi voi iloita kovaan ääneen. Typerät ihmiset. Vaikka sitä itse sitten kuinka olisi iloinen jne. niin kyllä sellainen hiukan kolhasee mieltä. Isäni vaimo taas tokaisi tästä raskuadesta kuullessaan, että kyllä lapsen elämästä tulee vaikeaa kun sitä ei kasteta [:-] Selvä...
 
Lähipiirille kerrottiin melko pian, molempien vanhemmille äitienpäivänä. Muuten ajateltiin pitää tieto pitkään itsellä, mutta vatsa pullahti lähes heti esille ja peittely yrityksistä huolimatta monet huomasivat jo ennen kuin edes 3 kk oli täynnä. Kuulemma hoikan kropan paikallislihominen herätti epäilykset. :) Kaikki ovat kyllä olleet pelkästään innoissaan ja onnitelleet. Työpaikallakin oli pakko alkaa kertoa, kun turhan monen ihmisen katse viivähti vatsan seudullani ja vaikkei kukaan mitään ensin kysynytkään... :)
 
Me kerrottiin mun äidille ja appivanhemmille kun tuli seulonnan tulokset. Kavereista suurin osa tietään kanssa. Töissä en ole vielä kertonut, mutta maanantaina se olisi edessä, kun tän jo huomaa. Meillä on töissä mammat varmaan ihan hössön hössön hössöjä kun kuulevat. Pomon reaktiota hiukan jännitän... No katsotaan eiköhän kaikki mene ihan hyvin.
 
Olen myös 4 edellisessä raskaudessani ensimmäisenä soittanut Äidilleni ja siskolleni, tällä kertaa on jännää tehdä eri tavalla, joten en kerro ollenkaan [:)] Ihmettelevät pyöristynyttäni masua, mutta olen vain sanonut olevani lihonnut. Jotenkin tuntuu hyvälle tehdä vaihteeksi näin ja kun se on minulle ja miehelleni jotenkin huvittavaakin niin mikäs siinä [:)] eipähän ole heillä niin pitkä aika sitten odottaa pikkuista, kun meillä, eikä mitään hössötyksiä [:D]
 
Tässä taas esimerkkiä meidän ihanista sukulaisista... Vanhempani ovat nyt olleet meillä muutaman päivän ja siis nuo tosiaan taitavat olla sokeita. Eilenkin äitini tuossa puheli, että on se niin ihanaa, kun meille seuraavaksi vauvaksi tulee se koiranpentu, kyllä nämä toisenlaiset vauvakuumeet ja vauvat todella jo riittävät. Selvä, kyllähän minä tuon olen hänen suustaan kuullut jo nelosen syntymän jälkeen selvin sanoin:" SE oli sitten viimeinen"... Silti hieman masentaa tämä, ettei edes hänelle voi kertoa ja saada toisenlaista reaktiota. Kun toisaalta sitä kyllä haluaisi päästä oikeastikin juttelemaan jonkun kanssa, mutta tuon mummun kanssa ei voi, kun hänenkin suhtautumisensa tuntuu olevan niin jyrkkä - mitä en todellakaan tajua, kun hänen ei tarvitse mitenkään osallistua lastemme hoitoon, mitään vaatimuksia emme ole esittäneet.

Luulen, että kerron pian anopille, joka seitsemän lapsen äitinä on minulle useammin kuin kerran sanonut - että siitä vain jatkamaan lauman kasvatusta. Luultavasti hän on jo asian tajunnutkin, sillä hän on kyllä ainoa (oman ydinperheen ulkopuolinen) ihminen, jonka seurassa en sanoja ole varonut, enkä aina pukeutunut niin väljiin ja peittäviin vaatteisiin. Muuten olen kyllä itsekin visusti varonut sanojani ja puhunut vain koiraa koskevista suunnitelmista... Silti ihmettelen ettei tuo äitinikään näinä päivinä mitään ole huomannut, kun vatsani on oikeasti isompi kuin kenestäkään muusta lapsesta tässä vaiheessa (neuvolassa viime keskiviikkona mitattu kohdunpohjan korkeus oli 14cm kun esikoisesta se oli juuri samoilla päivillä 11cm!)
 
Tosi ikävää tättärä :( Täytyy yrittää nauttia siitä sitten senkin edestä, että anoppi ainakin jaksaa iloita! Onko sulla muuten läheiset välit omiin vanhempiin, että hankaako vaan toi lapsiluku jostain syystä? Mutta tosiaan, auttaa varmaan jos pystyy jättämään omaan arvoonsa tuollaset inhottavat kommentit ja sitten oikein velloa siinä anopin ymmärtämyksessä ja ilossa, kun jossain vaiheessa saa tietää :)
 
Tättärä: Meille on VASTA kolmas lapsi tulossa, eli ihan "vauvankengissä" ollaan :)
Ja kyllä, olemme saaneet osaksemme "taasko teille on tulossa lapsi", "eiköhän sitä jo olisi muiden vuoro.." yms. kommentteja.

En ota tollaisia kommentteja kauheen tosissani.
Joskus olen ajatellut että piileekö kommenttien takana mustasukkaisuutta, piilevää kateutta vai jopa omaa pelkoa.

Noh, jokainen päättäköön itse kuinka monta lasta perheeseen haluaa. Jokainen kuitenkin elää opmaa elämäänsä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top