Miten kerroitte raskaudesta?

nannuli

Jostain jotain jo tietävä
Haluaisin kuulla omaperäisiä ja ihania tarinoita siitä, miten olette olette kertoneet esim vanhemmille, että lapsenlapsia on luvassa? Itse en haluaisi vaan täräyttää kesken kahvinjuonnin "meille tulee vauva!" vaan haluaisin, että hetki olisi mieleenpainuva ja tapa kertoa jotenkin erilainen :) 
 
Meillä vauvauutisen kertominen perheille ja sukulaisille ajoittui jouluun, ja annoinkin vanhemmilleni joululahjaksi t-paidat teksteillä: Minusta tulee ISOISÄ! ja Minusta tulee ISOÄITI!:) Siinä sitten jouluaterian jälkeen lahjoja avatessa paljastui tämäkin ylläri. Pakkasin molemmat paidat samaan pakettiin ja korttiin laitoin vielä tekstin, että avatkaa yhdessä. Hieman siinä kummastelivat että miksi pitää avata paketti yhdessä...:D Mutta taisivat sitten ymmärtää miksi:)
 
Meilläkin sattui just niin ihanasti, että äitienpäivänä viime vuonna kerrottiin isovanhemmille. Miehen äidille ostettiin kortti "Mummolle" ja se raukkaparka kuvitteli vaan meidän vittuilevan iästään :D
Omalle äidille olin kirjoittanut korttiinsa, että nauttii päivästä, sillä ensi vuonna hän on jo isoäiti ja mä haluan kanssa oman osani huomiosta ;)

Meidän piti alunperin hommata viime keväänä/kesänä hauva-vauva, joten ystäviltä kysyin, että tahtooko ne nähdä meidän tulevan vauvan kuvan ja näytin sitten ultra-katkarapua.
 
Ennen raskautta,poltin tupakkaa. No olin sitten käymässä äitin työpaikalla ja sillä oli tauko. Äippä kysy,että "Lähetkö mun kanssa pihalle?" (siis tupakalle pyysi.) Mä sitten,että "No joo..mutta en mä nyt polta." sit vähän ajan päästä kysyin äitiltä,että "Tiiätkö miks en polta?" äiti sitten ihmettele..ja tokasin "Mä oon raskaana :)" Äiti "Mmitääh?! :o" [:D]

Ja iskälle kerroin isänpäivänä :) Luulin iskän ottavan rankemmin sen ja suuttuvan siitä,että "tähän ikään vauvoja". No siinä se sitten makoili sohvalla,kun menin isänpäiväkahville ja oottelin ihan paniikissa että iskän naisystävä tulis kanssa olkkariin. Ajattelin,että iskä ei suuttuis niin paljon jos sen nainen olis siinä [:D]

Sitten kysyin,että "Tiiättekö miks mä tulin vähän aikasemmin,kun pyysitte? :)" -?? -"Mulla on teille vähän kerrottavaa.." Ja sitten iskä katto mun mahaa,missä pömpötti sillä hetkellä mun ihan omat vatsamakkarat [:D] iskä kysyi " Liittyykö se jotenkii tohon sun mahaa..? :)" sit sanoin,että "Ee-ei,kun tää on mun omaa läskii,mutta siis joo..liittyy.."
Mä kun pelkäsin niin paljon niin purskahin itkuun,ja kysyin "Ethän sie oo vihanen..?" ja uskalsin katsoa iskää päin ja se hymyili !!(Mitä en siltä odottanut!) ja sitten hän sanoi,että "No en tietenkään. :)" ja halasi mua.

Tämmöin. [:D]
 
Menin vanhuksilla käymään isänpäivänä ja siinä sit nappasin äitin ja sanoin: "Kato, myö käytiin valokuvas" ja annoin ultraäänikuvia katsottavaks. Hetken se niitä katseli ja kysy kuiskaten: "Tuleeko teille vauva?" ja sit alko naantalin aurinko loistaa [:)] Anopille kerrottiin jouluna, mies tokaisi sohvalla: "Meille tulee perheenlisäystä" ja anoppi tuijotti meitä hämmentyneenä. Sit se peitti kasvonsa käsillään, tais sitä ruveta itkettään onnesta. Anoppi vilkas sit mun mahaa ja sano että ei hän osannu kattoo tosin moon ollu niin pien että kyllähän tuon selvästi näkee. Mies myöhemmin mietti että oisko hänen pitäny olla hieman hienotunteisempi, mutta mitä sitä selvää asiaa kiertelemään.
 
Minä juttelin äitini kanssa puhelimessa kaikennököistä, kuten yleensäkin. Ja he kun eivät vielä omaa lapsenlapsia vaikka ovatkin pitkälti yli kuusikymppisiä, niin sitä taisi äiti vähän voivotella, että voi kun nyt edes joskus saisi lapsenlapsia - tai jotain siihen suuntaan. Minä sitten 9. viikolla juuri ekassa neuvolassa käyneenä en voinut enää pitää suutani kiinni ja totesin, että nyt on hyvä hetki! Sanoin äitilleni vain ohimennen, että josko sitten 21. toukokuuta olisi. Hämmennys paistoi sen puhelimenkin läpi 300km päähän [:D] Ja samalla tavalla kerroin sitten isälleni kun äiti jonkun ajan päästä vei puhelimen hänelle, kun hän oli soittelemassa saksofonia. Sainkin sitten sen puhelun perään saksofonilla "paljon onnea vaan" [:D]

Toiselle veljelleni pistin sitten ensimmäisestä ultrasta kuvan tekstiviestillä ja kirjoitin siihen "kuva-arvoitus, mitä tässä kuvassa on?". Sieltä tuli hyvä viesti takaisin; "ei mutta siinähän näyttäisi olevan tulevan enon tuleva siskontyttö tai -poika!" Ja paljon onnitteluja vielä sitten perään [:D] Muille kerroinkin sitten ihan vain että soitin ja kerroin.
 
Meillä informointi tapahtui "kylmästi" puhelimessa. Saatiin torstaina vahvistus raskaudesta ja se mullisti mun elämän niin totaalisesti että halusin heti kertoa mun vanhemmille. He olivat tiistaina lähteneet kuukauden pituiselle matkalle mutta tiesin etten millään voi odottaa asian kertomista kuukaudella vaik mies kuinka yritti sanoa et odotellaan nyt kun ollaan niin alussa (hän on edellisen kanssa kärsinyt keskenmenon).

Ei muuta kuin ulos kävelylle ja soittamaan. Äidille se oli helpompi sanoa mutta sitten kun piti isille kertoa niin huh huh kun kyyneleet pyrki silmiin. Kai sitä isin tyttönä niin "pelkää" isin reaktiota...

Aika lyhyt se puhelu loppujen lopuksi oli. Sitten seuraavana päivänä soitin uudelleen kysyäkseni et ovatko vielä kovinkin järkyttyneitä... Vakuuttivat etteivät ole.
Eikä ne sitten olletkaan.

Mies kertoi myös heti sitten itsekin äidilleen puhelimitse.
 
Meille ensimmäinen ultra sattui vähän ennen joulua ja mietimme miehen kanssa, että mitenkä sitä osaisi kertoa uutisen vanhemmille. Laitoimme sitten joulukortin mukaan menemään molemmille vanhemmille ultrakuva ja vietii kortit ihan perille asti, koska halusimme nähä minkälaiset reaktiot ja ilmeet kortti saa aikaan. [:D]
Mieheni vanhemmat katsoivat kuvaa hetken hiljaa ja kun tajusivat mistä oli kyse niin vielä kysyivät että teillekkö tulee vauvva me siihen että "joo meille tulee kesävauva". Hymy tuli sitten kasvoille ja onnittelivat meitä.
Minun vanhempien luona käytiin ja kotona ei ollut kun äiti, mutta päätettiin antaa kortti hänelle. Vähään aikaa oli hiljaista sielläkin, sanoi että jaa-a tätä pitääkin vähän aikaa sulatella että tajuaa.[:D] hetken kuluttua sitten sanoi että minustako sitten tulee mummo. [:)]
Isä tuli myös sitten kotiin ja äiti ojensi sille kortin ja sano et katohan minkälainen joulukortti saatiin. Se sitä tutkaili vähän aikaa ja oli ihan iloisen olonen ja sanoi että hieno juttu. [:)] Seuraavan kerran kun mentiin sitten minun vanhempien luona käymään niin isä tuli heti ovella vastaan ja ensin onnitteli miestäni ja sen jälkeen halasi minua ja onnitteli. Minä hetken aikaa mietin että minkähän merkkipäivän minä oon oikein unohtanu, kunnes isä sanoi että en tainu viime kerralla ees muistaa onnitella teitä perheen lisäyksestä. Ilmeisesti se oli vasta meijän käynnin jälkeen sisäistäny asian kunnolla.[:D]
 
Minun vanhemmille kerrottiin joulun alla niin että vein glögiä ja joulutorttuja porukoille ja pyysin kaikki tuleen ottamaan. Kaikki sitten istu pöydän ääreen ja minä jäin seisomaan hölmönä, mietin että mitenkäs tämän nyt sitten sanoisi.... No, äitille se taisi riittää, silmät suureni kun huomasi minun jääneen töröttämään pöydän viereen:D Sitten sanoin että otetaanko vaikka sille että mulla on vauva massussa:) Sitten itkettiin ja halattiin. Äiti halasi miestä ja sanoi "Voi mitkä temput teit!!!!! HYVÄT TEMPUT TEIT!!!" Sille ollaan naurettu pitkään :D

Luokkakaverille sanoin kun tämä kysyi että pitäiskö käydä joku päivä baarissa niin että minä en voi alkoholia ottaa, sain työharjottelun aikana sellasen loisen. Toinen oli vähän monttu auki ja yök-ilme kasvoilla, sanoi vaan että joo joo... No onko siihen lääkettä? Mä sanoin että ei siihen oo, mutta se tulee itestään ulos tossa muutaman kuukauden päästä. (Toinen ihan pihalla) Minä jatkoin: Mutta kyllä mä senkin jälkeen aion pitää sen kun se on tullut ulos. (tässä vaiheessa toisen ällötys-levelit oli jo punasella.) Sitten oli pakko jatkaa että johonkin tonne 18-vuotiaaks siitä pitäis huolehtia ja sitten lienee täysin omillaan :D

Toinen sitten onnitteli ja sano että oli just kysymässä että hyi helvetti, kävitsä jossain ulkomailla ja mikä loinen tuommonen on?!?! :D

Joo ei ehkä paras tapa tuo kertoo vanhemmille ettei tästä paljoa apua sinänsä mutta oli hauska kun toimi niin hyvin:p
 
Kiitos ihanista tarinoista, ihanhan tässä herkistyi :) Itselläkin oli myös mielessä tuo ultrakuvalla yllättäminen, eri asia vaan malttaako sitä olla kertomatta niin pitkään... Vielä olis kuukausi sinniteltävä ennen kuin on kuva kädessä! Ja Muiian lois-tarina oli aivan huippu, mahtoi olla kaveri hetken aikaa ihmeissään :D

Niin se vaan taitaa olla, että hetki on ikimuistoinen varsinkin isovanhemmille ja itselle, kertoi asian sitten miten tahansa :)
 
Me haluttiin kertoa heti testin tehtyämme molempien perheille. Miehen vanhemmille soitettiin, kun asuvat kauempana. Mies onnitteli tulevia isovanhempia ja iloinen huuto ja itku tuli luurin toisesta päästä heti vastaan [:)] Oltiin sopivasti sovittu, että seuraavana päivänä mentäis auttaa mun vanhempia muutossa. Ostettiin pieni velour-asu ja laitettiin se pieneen laatikkoon. Sopivassa saumassa sanottiin, että halutaan antaa heille tuparilahja. Mua jännittii niin paljon, että sattu jo vatsaan ihan sen takia. Äiti avasi kannen ja nosti hitaasti takin käsiinsä. Molemmat tuijotti sitä hetken epäuskoisina tajuamatta, miksi saivat pienen rotsin lahjaksi. Mulla puski tässä vaiheessa jo kyyneleet silmiin. Isä tajus ekana, huusi vaan että EIKÄ! ja molemmat purskahti itkuun. Soitettiin myös meidän molempien sisaruksille, mutta muille ei olla juurikaan vielä kerrottu. Ihan vaan parille parhaalle ystävälle.

Kaikki ovat tähän mennessä ottaneet uutisen ihan onnessaan vastaan. Välttelen kertomista muutamille kavereille mahdollisimman pitkään... Vielä ei vaan pysty vastaanottamaan en-halua-koskaan-lapsia- kavereitteni kommentteja asiasta.
 
Itse kerroin puhelimessa molemmille, asuivat silloin kaukana.
Äitini marmatti joskus ettei halua olla viimeinen sitten kun aika tulee joka asiasta kuulee joten soitin ja sanoin pitkitellen asiaa kunnes sen kerroin että "tein aamulla testin ja positiivista näytti" Oli ihanaa kuinka äitini oli tukena heti alusta asti :)

Mieheni sanoi äitilleen että joo tuossa ekassa neuvolassa käytiin, hän oli muutenkin hieman järkyttynyt :D
 
Oli aamupäivä ja olin töissä, kun tein testin ja plussaa näytti! Veskissä hetken aikaa hypittyäni soitin miehelleni ja kerroin tuloksesta. Hän sanoi: "no sehän on hyvä" Ihan niin kuin olisin kertonut jotain joutavaa uutista..! :D Sitä on naurettu jälkeenpäin, oli vähän sokissa. Äidilleni soitin toiseksi ja kerroin vain, että "äiti, mä olen raskaana". Äiti hetken mietittyään tokaisi: "mistäs tiiät?" Mie olin, että ei oo todellista, mie kiemurtelen onnesta ja vastaanotto on tämä!! :D Ei voinu ku nauraa! Mistähän sitä yleensä tietää, että onko raskaana... Voi sinuu äiskäliini. :)

rv 29+2
 
Parhaalle ystävälleni (esikoislapselleni päättämäni tulevan kummin) kerroin tavallaan lahjalla (en kyll enää muista mikä se lahja oli) ja kortilla, ku mentiin mieheni kanssa kyläilemään hänen ja hänen miehensä luona. Meijän piti mennä tänä loppukeväästä nelistään ulkomaille, joten kortti liittyi siihen. ..eli alussa kerroin kuinka hyvä ystävä hän on ollut mulle sekä iloissani että suruissani ja kuinka hyvä ihminen hän on ja toivon että jatkossakin ystävyytemme kestää kaiken. Sit pahoittelin, etten voi lähteä hänen kanssa reissuun, koska meillä kummallakin on tärkeempää tekemistä keväällä eli mulla äitinä ja hänellä kummina. Siinä oli innostuksen herääminen silminnähtävä ja etenkin ku mies ei viel tajunnut missä mennään ku meitä jo onniteltiin [:D]

Äidilleni pistin synttärikortin väliin taitetulla A4:lla kopiot ultrakuvista. Alussa ihmetteli mitä ne ovat, mut tokas sit: ai onx nää sun lapsesta? ...äitini ei oo hyvä ilmaisemaan tunteitaan, joten kyll se oikeesti oli iloinen (ku vinkunut lapsenlapsia siitä lähtien ku täytin 18, vaikka miestä ei välillä oo ollut maisemissa ollenkaan, mut lapsenlapsi olis pitänyt vääntää ihan saman kenen kaa!) Muttei ihan suoraan onnitellutkaan.

Mieheni vanhemmat saivat tietää samana päivänä meilitse (miehen tapa ilmoittaa tärkeistä asioista [:D]) ja heiltä vastaanotto hieman eri luokkaa! He ovat ihan täpinöissään ensimmäisestä lapsenlapsestaan ja ovat vielkin! [:)]

Muille ystäville oon kertonut, ku oon nähnyt niitä ja onneksi kaikki ovat olleet innoissaan vauvauutisista! [:)]
 
Kerroimme mieheni vanhemmille seuraavasti:

Olimma anoppilassa koiravahtina viikonlopun kun appivanhemmat olivat reissussa. Kotia lähtiessä jätimme keittiön pöydälle viestin:
"Koirat saaneet iltaruuan.
T. X (mieheni)
P.S naksun on paksuna :)"

Oli kuulemma anopilla pitäny hetki istahtaa ja lukea viesti uudestaan :)

Äidilleni:

LA:n lähettyville oli kaavailtu sukujuhlat ja kun ilmoitin äidilleni etten pääse kyseiseen tapahtumaan, oli hän vetää pienet pultit ja tivasi tähän syytä. Tähän vastasin että olen tod.näk. juuri silloin synnyttämässä. Vasta kolmannen "ootko tosissasi?" kysymyksen jälkeen hän vasta tajusi että hänestä oikeasti tulee mummi.. ja voi sitä ensimmäisen lapsenlapsen onnenitkuhysteriaa :)

Isälleni taas soitin ja kysyin: " Haluaisitko ennemmin että sua kutsuttas vaariksi, papaksi vaiku ukiksi?" Pitkän hiljaisuuden ja anteeksi voitko toistaa kysymyksen jälkeen vastaus oli vaari ja iloisensekava nauru päälle :)
 
ihania tarinoita. itse soitin äidilleni jolla on siskon tytölle vierasvuoteeksi ostettu pinnasänky, kysyin että mitenkäs töissä ja plaa plaa. sitten tokasin et ai niin olihan mulla asiaakin. onko sille pinasängylle käyttöä.. meillä vois kohta olla :)

äitillä tais mennä työt sinä päivänä aika hymyssä suin.

Mieelleni ostin pienen bodyn jossa luki new baby on the block. hain mieheni töistä ja iskin naistenpäivänä pussin käteen ja tokasin että sulle. mies avasi ja laitto sisällön takasin pussiin ja katsoi mua ja " ai et oot sitte paksuna" kotona tuli iso hali ja onnittelu.

Isälle kerroin että sen esnimmäinen lapsenlapsi saa serkun.. ei taida tuleva ukki sisäistää vieläkään :)

oma mies ilmoitti isälleen 400 km päähän että tuskin ollaan sinne muuttamassa ainakaan 18 vuoteen. appiukko sanoi että ai niin hyvin pullat uunissa :D
 
Moikka!
 
Olen vasta ihan alussa, kuudennella viikolla vasta. Tällä hetkellä asiasta tietävät vain mieheni ja äitini, jonka kanssa puhun ihan kaikesta.
 
Mieheni haluaisi kertoa omille vanhemmilleen tulevana Äitienpäivänä 9.5., mutta silloin ei ole vielä ensimmäinen kolmannes ohi, joten minua pelottaa, että onko se kertominen silloin liian aikaista? Tietysti ymmärrän, että hän haluaisi kertoa, mutta pelkään, että sitten se lähtee koko suvulle ja jos jotain käy, saan jatkossa osakseni liian monien sääliviä katseita. Tietysti toivon, ettei mitään tapahdu, mutta eihän sitä ikinä tiedä.
 
Mieheni haluaisi siis tosiaan Äitienpäivänä antaa onnentoivotukset tuleville isovanhemmille, tämä olisikin heidän ensimmäinen lapsenlapsensa.
 
Voisinko ajatella, että kun ensimmäinen neuvolakäynti on 5.5., voi sen jälkeen jo kertoakin? Olenko liian pelokas, kun en oikein uskaltaisi puhua tästä kellekään ennen 13. viikkoa? Mitä olette mieltä?
 
t. Kea
 
Me ostettiin miehen vanhemmille isoisä ja isoäiti mukit. Tuleva mumma liikuttui kyyneliin asti, on toivonut niin pitkään jo lapsenlapsia.
Kovasti tässä yritettiin sanoa, että alussa ollaan, että jäitä vähän hattuun, mutta minkäs teet [:D]
 
Takaisin
Top