Miten kerroitte miehellenne ja mikä oli reaktio?

KolmasBebe

KolmasBebe

Silmät suurina ihmettelijä
Tästä aiheesta tahtoisin kuulla koska Voi Hyvänen Aika tuota Miestä tässä taloudessa... Perheessämme on siis kaksi pikkuista jo, ja sitten -vähän kyllä puskista pakko nyt myöntää, ettei ihan tule kusipään kuvaa tuosta Ihanasta Miehestäni seuraavien keskustelujen perusteella- tein raskaustestin ja kyyyyllä, plussaa se näytti. Kutsuin sitten Miehen katsomaan testitikkua, josssa komeasti näkyi kaksi punaista viivaa.
Keskustelu 1:"What is that?" "honey, it is a pregnancy test..." "WHAT THE FUCK???"
Keskustelu 2: "HOW IS IT POSSIBLE?!?!? " "Well I guess I have either cheated on u, or it is by God himself, OR WHAT DO U THINK?!?"
Keskustelu 3: "Are we keeping IT?" "No, I leave IT on the stairs of the local K-MArket. Let's hope someone takes care of the bebe...."

Nyt tilanne on lientynyt ja Mies on ihan ok...

 
Täytyy myöntää, että olin itse ensireaktioon vähän pettynyt. Mies tuijotti digitestiä ("raskaana") ihmeissään, katsoi sitten mua ja kysyi vaan "ookko?". Olin odottanut edes jotain tunnereaktiota. Olimmehan yrittäneet jo pidempään ja ensimmäinen aika selvityksiinkin oli jo varattu. Seuraava kysymys oli vähintään yhtä typerryttävä "voiko tähän uskoa". Sitten kun näytin toisenkin testin (oli ollut pakko tehdä, että itsekään uskoin) niin sitten huomasin kuinka sekaisin mies oikeasti meni ja kuinka onnellinen oli, mutta hetken aikaa ehdin jo ajatella, että mitä hel"#ttiä, eikö mies ole tätä halunnutkaan (vaikka toki asiasta oli puhuttu moneen kertaan...)
 
Mä tein testin mieheltä salaa. Mies siis istui sohvalla tv:tä katsomas kun mä hipsin vessaan digitestin kanssa johon tulikin testi et "raskaana". Nooh hämmästyin sitä hiukan itsekkin...mut sit marssin testin kans olkkariin lykkäsin mieheni käteen sen. Hetken aikaa hää sitä siin tutki kunnes tokas et just just :P
Mut nyt on vissiin tajunnu kuin todellista tän vauvan tulo on kun tuntus herral olevan kauhee kiire ostaa jo vaunujakin :D ja minä saan toppuutella et ei nyt ihan viel hankittas mitn suurempaa :)
 
Hiiih, hauska keskustelu :D

Mulla oli menkat päivän myöhässä, oltiin salilla, kun pyysin treenejen jälkeen että käytäisiin myös apteekissa ostamassa raskaustesti. Mulla oli edellisessä kierrossa menkat pari päivää myöhässä, niin jotenki aattelin et ne on taas myöhässä vaa, mut toisaalta oli iha sikavarma olo et raskaana ollaan. Siis ku me alettiin yrittää tos joulukuussa, ja vitsillä sit sanottiin et pitäskö pariks kuukaudeks jättää yrittämättä ettei tule loppuvuoden vauvaa. Naureslin itekki et katotaan vaan, muissa kierrois ei oo tärpänny, ni iha satavarmana ku ei haluta loippuvuoden vauvaa, ni nyt tärppää.
Noh, pidättelin varuiks pissaa 4 tuntii, ja ku tikkuun tuli plussa, ni näytin sitä miehelleni et "plussa tuli". Toinen vaan, "Näytä! No niin on" :D Et se siitä molempien reaktiosta :D Pitihän se käydä sitten roskiksesta luuraamasta (myös mieheni kävi useampaan kertaan), että onko siinä plussa muka varmana :D No olihan se siinä ja pysyi. Et silleen molemmille hienoinen järkytys, mutta toivottu sellainen. Meni kyllä monta päivää enneku sitä asiaa ees sisäisti, et todellakin sitä ollaan raskaana. Tai kyllähän me molemmat edelleenki ollaan varauduttu keskenmenoon, tai tuulimunaan, kun ei oo mitään konkreettista todisteita asiasta muutaku se tehty raskaustesti.
 
Meillä ei ollut mikään varsinainen yritys päällä tämän toisen kohdalla, mutta ei kuitenkaan mitään ehkäisyä aloitettu käyttämään esikoisen syntymän jälkeen. Miehellä tuntui olevan käsitys, ettei naisen kroppa helpolla raskaudu uudestaan pitkiin aikoihin, ja minä taas toivoin tärpin käyvän mahdollisimman pian.

Kun eräänä päivänä juttelin raskaustuntemuksista, mies kehoitti ostamaan testin jottei tarvi pohtia. Seuraavana aamuna teinkin digitestin, joka näytti "Raskaana 1-2". Sulattelin tietoa tunnin verran itsekseni, jonka jälkeen näytin tuloksen miehellekin.
Ensikommentti oli: "Kuinka tämä voi olla mahdollista!" Valistin miestäni, että ilman ehkäisyä seksiä harrastamalla tuloksena voi olla joskus vauva.

Aika kauan miehellä meni sulatellessa, ja itse nopeasti innostuneena olin ehkä vähän pettynyt reaktioon. Nyt onneksi mies on myös innoissaan tulevasta, ja miettii jo usein pikkuveikan tuloon liittyviä asioita. Automaattinen ja ainoa oletus hänellä on edelleen kuitenkin se, että toinen poika sieltä on tulossa :D
 
en oo siis ainoa joka oli pettynyt reaktioon :D leffoissa kaikki on aina et oi ihanaa, pushalipusu nyt meiän elämä on täydellistä ym lässytystä :DD toin testin, mies oli koneella tekemässä jtn työjuttuja, jtn kysy et oikeestikko, onks se taas joku haamuviiva vaan ? sit vastas työpuheluun ja lähettiin muistaakseni töihin.. olisin odottanut edes pusua melki vuoden yrittämisen jälkeen, mies kun kuitenkin enemmän sitä lasta toivoi.. muutaman päivän sain "erikoiskohtelua" ja sit takas normiarki ja tuntuu välillä et koko raskaus on "unohtunu" ku ei siitä kokoajan höpötellä tai jtn suunnitella ym, miehellä on aina työkiirettä tai työtressiä, tekee töitä kotonakin ja on kuitenki töissä 12-15h päivässä.. puheenaiheetkin on melkein aina työasioita.. Tosin en sinäänsä valita, koska kukas muu muuten maksais meiän elämisen, vauvvantavarat, puhumattakaan kalleista remonteista mitkä pitäis saada alotettua ja valmiiksi ennen syntymää että talo ois asuinkunnossa pienelle :) päivärahalla tai äiteysrahalla kun ei edes lainanlyhennystä makseta :D
 
No joo petyin myös miehen reaktioon ja olen vieläkin pettynyt. Meillä oltiin juuri sovittu, että nyt on aika yrittää saada vauva ja siinä kävikin sitten niin, että tärppäsi ihan samantien. Viimeisenä lomapäivänäni tein kaksi testiä, koska en ensimmäiseen uskonut. Kerroin illalla miehelle plussasta ja hän vähän kauhistui ja kysyi voiko noihin nyt luottaa. Kai niihin nyt voi kun kaksi tehnyt... No tein vielä kolmannen illan aikana vaikka mies oli erimieltä. Olin käynyt ostamassa sen digitestin ja sekin näytti, että raskaana ollaan. Mies oli tällä välin paennut kauppaan tms, kun päätin testin tehdä :D Taisi mennä vähän shokkiin, kun tärppäsi niin nopeasti eikä ollut ehtinyt ehkä ihan tarpeeksi henkisesti mukaan tähän juttuun. Kyllähän siinä tuli salaa vähän itkettyä, että eikö se nyt haluakkaan lapsia vaikka asiasta on puhuttu.
 
Kaipa se on niille vaikeaa uskoa, kun on vaansama nainen saman littanan vatsan kanssa ja joku pissassa uitettu muovinen tikku.... :D Eiköhän se meno muutu, kun vatsa alkaa pöpöttämään ja kun potkut tuntuvat omaankin käteeen.

Ihana tuo "valistin miesttä"!!! Kyllä ne näköjään sitä tarvitsevat!
 
Minä sain kyllä lopuksi pusun ja halin mutta ensireaktio oli: inhan oikeeeesti?? Oikeestikko?? Mitä? Kolme ensimmäistä päivää en ollut varma halusiko hän tätä kun ei kommentoinut ja seksiäkään ei harrastettu viikkoon. Eli vakka tämä oli haluttu ja yrittämällä tehty niin shokkiinhan mies meni. Mä kärsin päivittäin ja on vaikea olla kertomatta, mies kun taas ei ole huomannut muuta kun laihtumista ja tissien arkuutta. Nyt huomaa jo eleistä ja kommenteista että on mieskin vähän innoissaan. Kunhan vielä päästään ensimmäiseen ultraan ja maha alkaa pömpöttää niin kyllä ne miehet varmasti pikkuhiljaa lämpenee :) viimeistään sitten kun on nyytti sylissä.
 
Meillä yhdessä odotettiin, tikutettiin ovista ja samoin myös mies tiesi kyllä kun tein raskaustestin. Tosin sanoin jo ennen raskaustestiäkin jo, että nyt tuntuu muuten siltä, että kyllä :) Molemmat oltiin iloisia odotetusta raskaudesta. On mies sanonut, ettei hänestä vieläkään ihan kunnolla aina tunnu siltä, että lapsi olisi tulossa, kun se ei ole vielä konkreettista, mutta iloinen toki on siitä. Ja eiköhän se tuossa mun mahan myötä ala tuntua viimeistään syksystä ihan todelliselta miehestäkin :D

 
Mie testailin ihan varmuuen vuoksi, samalla ko käytin poikaa kylvyssä ja itte kävin suihkussa. Olin nimittäin lähössä seuraavana päivänä vähän bilettään, ja koska yritystä oli ollut ja menkat tiedossa lähipäivinä, niin pakko oli testata. Plussahan sieltä tuli. Ensin tikkuun ei tullut mitään, sitten kävin suihkussa, ja sen jälkeen kattoin, niin aivan pienen pieni haamu siellä oli <3. 

Miehelle näytin sitte sitä tikkua, ja sanoin että taijan olla paksuna. Se ei nähny siinä ollenkaan viivaa, mutta mie näin kyllä. Eipä se sen kummempia siinä sanonu, ei meinanu oikein uskoa, enkä oikein itekään, piti testata vielä kolmesti :D. Ryyppyreissu jäi siis tekemättä :). 
 
Meillä taisi tulla enemmän shokkina minulle kuin miehelle :D
Emme lasta varsinaisesti yrittäneet ja minulta oli juuri poistettu hormonikierukka jonkin tulehduksen takia joten en ajatellut että heti poiston jälkeen tärppäisi, aateltiin kuitenkin että saa tulla jos on tullakseen.
Minulla oli kuitenkin joku vanha testi laatikossa ja päätin kokeilla "tuleepahan käytettyä"-meiningillä, enkä edes yllättynyt kun sen 3min jälkeen toista viivaa ei näkynytkään. Soitin sitten miehelle joka oli ajamassa kuorma-autoa sillä hetkellä ja kerroin tuloksesta, ei hänkään yllättynyt. Olin jo lopettamassa puhelua kun kävelin vessaan heittääkseni testin roskiin lavuaarin reunalta, mutta järkytyin kun testiin olikin ilmestynyt tällä väliä toinen haalea viiva, jota ei siis tosiaan aiemmin ollut. Puhelimeen sitten pamautin turhia ajattelematta et "jumalauta, siinhän onkin toinen viiva!!!" Isäntä siihen sitten et "älä jumalauta pelottele tolleen ku oon kuorma-autolla tien päällä!!" mä karjasin takasin "en tosiaan pelottele, yhtä yllätyksenä tää tuli mulle ku sullekin!" sit isäntä rauhottu ja kysy tyhmänä "no mitä se sit tarkottaa??" vastasin sille sit et "näyttää siltä et sust on tulossa isä". Meni sit ihan hiljaseks, kun tais sisäistää tilanteen lopulta :D
 
Taitaa näköjään olla aika yleistä että miehillä kestää vähän pidempään saada ajatukset siihen vauvantuloon :) Kiva tietää ettei mun mies oo ainoo jolla sytyttää vähän hitaasti :D

Me ehdittiin yrittää joku puolisen vuotta ennenku saatiin plussa. Sitten kun sen toisen viivan vihdoin siihen tikkuun sain niin kiikutin sen miehellekkin nähtäväksi ja kysyin että "eikö tässä sunkin mielestä oo ihan selkeesti kaks viivaa?" Katteli sitä hetken ja vastas että "joo on siinä, mitä sitten?" "No sitä sitten että mä oon raskaana ja meille tulee taas vauva!"  Mies katteli hölmönä ja totes ettei kannata innostuu liikaa ettei noi testit kuulemma oo kovin luotettavii.. Ihan ku se tietäis muka paremmin :D Uskoi vasta sitten kun näytin sille digitestin jossa selvällä suomen kielellä luki että Raskaana 1-2 :)
Nyt on jo kivasti selvinny järkytyksestä ja aina välillä miettii että miten se arki sitten sujuu kolmen kanssa ja nimiäkin miettii aina välillä.
Mutta tiiä kokemuksesta että mies ei oikein osaa eläytyä tähän raskausaikaan vaan rakastuu siihen lapseen vasta sittenkun näkee sen ja saa syliinsä :) Siihen asti se vauva on hänelle vaan iso ja kiukkunen vaimoke :D
 
Meillä taisi tulla järkytyksenä molemmille, oltiin seurusteltu suht vähän aikaa. Ja vahinkohan tämä oli, ehkäisy petti. Kerkesinkin olla raskaana melkein kaksi kuukautta ennen kuin edes tein testiä, koska mulla oli valemenkat ekalla kuulla ja kierto on aina ollut kauhean epäsäännöllinen.

Lopulta sitten huonovointisuuden ja muutenkin kummalisen tunteen vuoksi tein testin, kertomatta miehelle mitään epäilyksistä, koska en tiennyt miten itsekkään ajatukseen suhtauduin. Positiivisen tuloksen sain ja seuraavana päivänä vielä tein varalta toisenkin testin. En oikein antanut itseni ajatella vaihtoehtoja että pitääkkö vaiko ei, koska halusin tietää myös miehen mielipiteen asiaan.

En ole oikein koskaan osannut puhua tällaisista asioista, varsinkin nyt jännitti. Kun sain lopulta kahdenkeskisen hetken miehekkeeni kanssa, paukaisin vain (äärimmäisen hienotunteisesti :D) että olen raskaana. Mies sitten kysäisee "Ihanko totta ja onko varma kanssa? Tiedätkö mitä haluat asian suhteen tehdä? Tulihan tämä aika äkkiä pakko myöntää, mutta tuen kyllä olipa päätös mikä tahansa." Halaili ja sanoi, että ole höpsö kun en ole kertonut mitään aiemmin.

Asia jäi viikoksi molemmille mietittäväksi, kun minä vietin joululomaa äitini luona toisella paikkakunnalla ja uutena vuotena nähtiin vasta seuraavan kerran. Sitten mies otti puheeksi että joko tiedän mitä haluan ja kertoi että hän haluaisi pitää lapsen. Minä olin koko ajan pelännyt että hän haluaisi abortin, koska itse en oikein missään välissä sitä vaihtoehtoa ajatellut. Eipä siinä oikein enää mitään miettimistä sitten ollut, kun molemmat kerran halusi lapsen :)

Moneen viikkoon mies ei oikein vielä sisäistänyt koko asiaa, mutta esimerkiksi ekan ultran jälkeen sille tuli kamala paniikki nimen keksimisestä :D Että jos sitä ei nyt mietitä valmiiksi niin maailma kaatuu siihen paikkaan kun lapsi syntyy ilman nimeä xD Eli hiljalleen sisäistänyt asian, nyt varsinkin kun maha alkaa olla jo iso, niin siitä jaksaa aina muistutella ja kehua kauniiksi pallukaksi. Jos siltä kysyy että miten niin kaunis, se sanoo että koska sieltä tulee jotain meidän yhteistä, jota tällä hetkellä omin itselleni :)

Tulipahan selostettua oikein juurta jaksain :D
 
no meillä se ny ei ollu mikään yllätys kun tuli se 2viivaa kun tavallaan yritettiin lasta monta negatiivista testiä olin jo tehnykunnes sitte tulikin se positiivinen ensin siinä ittelleni hiukan sulattelin asiaa kunnes huusinkin tuon miähen paikalle. siinäpä tuo hetken tuijotti sitä testiä ja totespa siihen että "sielä kummiskaan mitään oo"  vaan kyllä tuo on onnellinen tulevasta POJASTA vaikka ees tiedetä sukupuolta vielä
 
Meillä kävi just kuin KolmasBebellä. Melkein siis ainakin.

Kuukautiset oli viikon myöhässä, mutta vetosin itselleni stressiin, vaikka kuukautiset on tullut tunnin tarkasti siihen asti. Sitten muistin, että mulla on yksi vanha testi jäljellä, kun odotin edellistä vuosi sitten ja tein sen, kun olin töiden jälkeen hetken yksin kotona. Plussaa näytti.

Olin aivan järkyttynyt, kun ei nyt pitänyt tulla raskaaksi. Kaikki asiat pitää miettiä alusta uudestaan. Asumme kolmiossa ja kohta meitä olisi viisi täällä kolmiossa. Ei käy.

Illalla tappelimme miehen kanssa ja sain kylmän kysymyksen, onko se edes hänen. Seuraavana päivänä tunteet olivat aavistukseen laantuneet; olimmehan lähdössa kauan odotetulle kahdenkeskiselle risteilylle. Päätimme vielä varuiksi tehdä laivalla yhdessä varmistustestin. 

Mutta taas ihanan illallisen jälkeen tunteet kuohahtivat hytissä ja olimme ottamassa avioeroa ja vauva poistettaisiin heti, kun vaan mahdollista. Maanantaina soitto neuvolaan ja se on siinä. Mies yöpyi puolet yöstä laivan baarissa ja itse itkin hytissä. Seuraava päivä oli taas ihana ja pahin kuohunta oli saatu hoidettua ilman, että lasten tarvitsi sitä nähdä. Hyvä niin. Kävelimme sitten käsi kädessä Tukholmassa ja laivalle palattuamme päätimme jutella kuin aikuiset asiasta. Lopputulos; emme todellakaan ota eroa ja tämä lapsi saa tulla perheeseemme, koska selvästi niin sitä itse haluaa.

Olen onnellinen ja tuntuu, että suhteemme on nyt vieläkin vahvempi kuin aikaisemmin. Kolmannen lapsen yrittäminen on ollut sellainen vaiettu asia meillä. Molemmat olemme sitä halunneet sisällämme, mutta ääneen toisillemme sanoneet, ettemme sitä halua, koska olemme ajatelleet, että toinen niin ajattelee. Joskus puhuminen vain auttaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top