Miten hyvin siedätte lasten itkua, kiukkua jne.?

[Bella Swan]

Onko teillä miten helppoa sietää lapsen kiukkua, raivoa ja itkua?

Itse olen todella väsynyt ja kuormitun helposti puolet kuukautiskierrosta. Lapseni ovat hyvin vilkkaita ja temperamenttisia. Molemmat raivoavat joka päivä jostain. Nuorempi ei puhu, eikä ymmärrä paljoa, hän huutaa ja itkee todella paljon.
Ääniherkkänä on hyvin raskasta. Jotenkin siitä kuitenkin vaan selviää, vaihtoehtoja ei ole. Iltaisin olen täysin loppu.
Onko hyväksi havaittuja keinoja? Miten lohduttaa itseään, kun tuntuu että pää halkeaa? Kymmeneen laskeminen? Nenän kautta sisään ja nenän kautta ulos hengittäminen?

Aikaistin omaa töihinpaluutani. Toivottavasti se on hyvä päätös. Neurologi ja puheterapeutti kyllä suosittelivat lapsille päiväkotia.

 

[Vargynja]

Esikoisen kasvaessa, olen huomannut että mun on vaikea kestää tuollaisen isomman lapsen raivoamista. Pienen lapsen kiukulla ei ole samanlaista vaikutusta. Mikä siihen auttaa, sitä en osaa sanoa.

 

[Evergreen]

Itkua kestän mielestäni hyvin, sillä se tuntuu pienten lasten kanssa niin luonnolliselta tavalta ilmaista pettymyksiä, jännitystä, harmitusta. Silloin auttaa usein syliin pääseminen ja tilanne rauhoittuu nopeammin, mutta jos menee raivon puolelle niin allekirjoittaneella on päiviä, jolloin siedän raivoa/kiukkua paremmin kun toisina. Useimmiten auttaa se, että on itse hiljaa ja antaa lapsen raivota, mutta on kuitenkin läsnä tilanteessa, ettei itse ala päästelemään sammakoita suustaan. Kun lapsi on rauhoittunut, käymme tilanteen läpi ja yritämme sanoittaa mitä on tapahtunut. Hyväksi havaittuja keinoja ei valitettavasti takataskusta sen enempää löydy, ja nekin saattavat olla tilannekohtaisia. Joskus harhautus on toimiva keino, riippuu tosiaan mistä raivarissa on kyse, koska lapsen täytyy myös saada ilmaista negatiivisia tunteita.

 

[Pingviiniemo]

Voi yrittää sulkea itsensä sen kiukun ja huudon ulkopuolelle. Jos mä kuormitun, niin otan aikalisän ja katon ettei lapset sählää mitään vaarallista ja ihan vaan pysähdyn omiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Jos on hyvä tilanne ja puoliso kotona, niin sulkeutuu vaikka yksin huoneeseen.

Jos puoliso ei ole kotona, niin otan kuopuksen syliin ja istun sohvalle hänen kanssaan ja annan vaikka huutaa hetken ja kerään itteni. Esikoinen 3.v jo ymmärtää, jos sanon että nyt äiti rauhoittuu ja hengähtää.

 

[MinnaM]

Mulla on aika hyvät hermot ja siedän itkua ja kiukkua mielestäni tosi hyvin. Sellasta ns. turhan päivästä kiukkua mun on kuitenkin vaikeampi sietää ja saattaa itsellä mennä hermot. Silloin yritän rauhoittaa itseni, kenties poistun hetkeksi tilanteesta (jos se on lapselle turvallista) ja yritän ottaa tilanteen uudelleen haltuun paremmilla hermoilla. Sitten kun tilanne on rauhoittunut asiasta vielä saatetaan keskustella ja pyydän anteeksi, jos itsellä mennyt yli.

Kun lapset kasvoi isommaksi niin mulla oli vaikeuksia hyväksyä, että lapsi halus mennä kiukustuttuaan yksin omaan huoneeseen. Aiemmin yritin mennä perään ja vaatimalla vaatia kertomaan, mikä kiukuttaa, mutta sitten huomasin, että tilanne menee nopeammin ohi yksikseen kiukkuamalla ja sen jälkeen keskustellaan tilanteesta. Kai sitä tunsi itsensä jotenkin tarpeettomaksi, kun lapset kasvoivat ja eivät enää tarvinneet samallalailla. Nykyään esikoinen ja keskimmäinen tosi harvoin kyllä itkee ja kiukkuaa, mutta on ihana huomata, että silloin kun näin tapahtuu, he osaavat hyvin sanoittaa tunteitaan ja rohkeasti kertovat niistä, kun ovat ensin ottaneet oman tilansa.

 

[litranmitta]

Meillä on vielä tosi pieni, mutta niinä iltoina kun on ollut tosi itkuinen, oon käyttänyt kuulosuojaimia avuksi. Helpottaa tosi paljon omaa oloa! mulla kovat äänet käy herkästi korviin ja kuormittaa, niin joko tulpat tai kuppisuojaimet päässä auttaa. Ja meidän tyypillä on varsin kova ääni kun huonolle päälle sattuu ❤ kuulonsuojaimilla mun oma rauhallisuus säilyy tuhannesti pidemmälle, eikä iske hätäännys tai turhautuneisuus niin lujaa, eli pystyn paremmin lohduttaa lasta. Suosittelen!

 

[Lilyofthevale]

Meillä teini huutaa ja vänkää vastaa joka asiassa, olen niin tottunut siihen, etten juuri reagoi asiaan. Eilen sain huutoa siitä, että "varastin maton" (pesin ja laitoin kuivumaan) ja sitten menin ilman lupaa teinin huoneeseen (laitoin maton takaisin kun se oli kuivunut sillä aikaa kun teini oli koiran kanssa lenkillä). Nuorimmaisella tulee helposti itkukohtauksia, jos joku asia ei mene oman mielen mukaan ja niihinkin olen aika siedättynyt. Pahinta minulle on sellainen pitkäkestoinen kitinä joka asiasta, joka vain jatkuu ja jatkuu. Yksittäiset raivokohtaukset kestän paremmin.

Meillä nuorin ja vanhin lapsi on vähän lyhytpinnaisia kuumakalleja, keskimmäinen taas tasaisempi ja sellaista ei oikein tapahdukaan, että keskimmäiseen lapseen menisi hermo.