Mä tonne toisaalle kirjoitinkin, että me olemme onnellisia lastensuojelun asiakkaita.Asiakkuus toki alkoi siksi kun ex. mies väkivaltainen, mutta vaikka hän poistui kuvioista heti kun oltiin saatu se perhetyö alkamaan, niin sitä jatkettu ihan minun jaksamisen tueksi.Se ei ole konkreettista apua,vaanm sitä jutteluu, mun huolien kuunteluu, mutta he ottaa heti kopin jos mulla on joku huoli! ja koettavat saada sitä eteenpäin. Ovat täällä Treella aivan sairaan ylityöllistettyjä, joten olen vain kiitollinen että ehtivät sen kerran viikkoon käydä tai vaihtoehtoisesti tapaavat lasta kerrallaan, joka on myös mun toive. Mutta se konkreettinen työ sitten, se jää meille. Ja hiukan pelottaa miehen jaksaminen, sillä kuten mä aina sanon, niin mun on tää pakko kestää koska nää lapset on mun, mutta periaatteessa kenenkään muun ei. No joo,eipä oo lasten biologisetkaan isät jaksaneet, kuopuksen isä jaksaa nyt kun vain hänen oma lapsi käy hänen luona, mutta kun meidän perheessä eli, muuttui väkivaltaiseksi ym koska väsyi eikä osannu kanavoida niitä tiloja. Nykyiseni kanssa puhutaan avoimesti. Puhutaan väsymisestä ja siitä mitä se voi tuoda tullessaan.Kun minä väsyn... niin minä ahdistun samalla nykyään, ja jos en ala itkemään sitä ahdistusta siinä, niin saatan sitten karjahtaa niin että menee perille, että älämölö loppuu nyt ja minulta vaatiminen loppuu nyt!
Olen elänyt niin kauan niin, että vastaan heti lapsen kutsuun. He voivat pöpöttää korvan vieressä koko ajan kun yritän puhua toisaalle, pyytää vaatii kinuaa. Sitten viimein ymmärsin. Mä kulen kyllä jos on oikea hätä, mutta mun ei tarvi koko ajan keskeyttää mun omia juttuja vastatakseni heidän tarpeisiinsa, mikäli ne on just tätä luokkaa etteivät elämäntärkeitä. Sanon että odota. sanon en kuuntele nyt, kuuntelen kohta. sanon näetkö mulla on nyt tässä asia kesken. jne. Mun on pitänyt tätä alkaa voimalla tehdä koska voimat on niin miinuksella.- Myös tosiaan se lepo ois niin tärkee., yöuni. Näistä puhutaan miehen kaa ja mietitään keinoja toteuttaa ne. Hänellä on oma menneisyys jonka vuoksi tarvii säännöllistä elämää. hänellä on myös mbd-oireyhtymä joka adhd:n tavoin väsyttää aivoja. Eli lepo on avainsana kaikkeen.
Telkusta tuli just superaivot niminen ohjelma jonka paniikkihäiriö osion katsoin. siinäkin puhuttiin riittävästä levosta.
Minä siis aloitan tänään terapian.Jännittää miten reagoin siihen. Tiedän että jos väsyn ja ahdistun, mies voi hakee lapsen eskarista. Ruokaa saa kaupasta ja illaksi suunnittelin saunaa ja kasviväriä hiuksiin samalla. Meil menee reilu tunti kun mennään miehen kanssa saunaan kaksin, koska jutellaan kaikkee siellä, se on meidän yhteistä rentoutumista.
Ai niin piti kysyä millaisia lääkkeitä sulla?
