Toivottavasti tänne löytää muitakin. Mutta täältä löytyy yksi masentunut ja ahdistuksesta kärsivä. Miehen sairastelukierre (syöpä, masennus, uusi syöpä) veti minut mukanaan. Ja kun psyyke alkoi sen takia rakoilla, löytyi lapsuudestakin traumaattisia asioita. Niin että jos/kun terapia pääsee alkamaan on käsiteltävänä viime vuosien kriisin lisäksi asioita kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden takaa (ikää nyt 26-v). Tiedän siis ehkä vähän miltä susta tuntuu, vaikka ei sitä täysin toinen voikaan tietää. Mutta nää menneisyyden asiat olisi mun puolesta voineet pysyä siellä menneisyydessä. Vaan ei, mieli päätti että nääkin hei pitää käsitellä. Se oireilu on tosi raskasta, mutta ehkä se vie lopulta eteenpäin.
Tosi hienoa että sait haettua terapeutin! Terapia on varmasti raskasta, mutta myös sen arvoista. Mullekin tuli paniikki ekan terapeutin tapaamisesta. Se terapeutti ei kuitenkaan ollut itselleni sopiva ja toisen tavatessa selvisin pienemmällä jälkiahdistuksella.
Paljon voimia! <3
Oletko muuten harkinnut tai saatko käytännön apua, jos arki tuntuu raskaalta? Vai riittääkö nykyinen puolison tuki pitämään arjen kasassa ja hoitamaan lapsen ja kodin? Tosi hienoa että sulla on ihana ihminen tukemassa. <3 Meillä minä olen se terveempi.
