Ajattelin laittaa uuden ketjun pystyyn, mutta tässähän tämä on jo valmiina, ihan oma kertomus vielä :)
Haluisin löytää vertaistukea jos täällä pyörii äitejä joilla kokemusta masennuksesta,ahdistuksesta,paniikkihäiriöstä...Tässähän tätä mun stooria lukee, ja nyt olen siinä tilanteessa että olen löytänyt terapeutin jonka kanssa terapia alkaa torstaina! oon innoissani ja samalla tiedostan varsin hyvin kuinka vaativaa se voi olla...koska kävin haastattelussa, vain haastattelussa, ja sen jälkeen koko ilta oli yhtä paniikkioiretta. Joka jatkuin koko loppuviikon, välillä rauhoittuen, mutta ihan liikaa elämää häiriten silti.
Mulla on niin ihana puoliso, tuleva aviomies, en parempaa voisi pyytää. Tässä turvallisessa suhteessa mulla on tilaa oireilla,MUTTA se oireilu on hemmetin rankkaa. Sanoinkin että olisko ollut vaan parempi että olisin jääny siihen että muurit piti minua pystyssä, en olisi näin rankasti oireillut.
Hän osaa sanoittaa sitä mitä käyn läpi ja tietää kuinka rankkaa on kun älyttömän pitkän ajan ,siis vuosien, voi sanoa jopa kymmenien vuosien taakka, alkaa murtua.Mä todella tarvin tuon ihmisen tuekseni kun terapia nyt viimein alkaa.
Olisko täällä siis kokemuspohjaa samoista jutuista kärsivistä, vai uskaltaako kukaan vauvapalstalla tällaisesta avautua?
Mahtava tuttavuus mulle oli mielenterveystalon nettisivut. Onhan mulle tehty useinkin nää testit mutta ajattelin laittaa nyt itsellekin muistiin eilen päräytetyt tulokset, eli BDI 21(parhaimmillaan ollut 23, nyt sain pisteitä seksihaluista 
) ahdistus ja paniikkihäiriötestissä sain molemmisa niin ikään kohtalainen häiriö tuloksen.,
Jotain hyvää, ei löytynyt sosiaalistentilanteiden pelkoa eikä pakko-oireita eikä syömishäiriöö 
