Mitä tehdä? Tunteet niin sekaisin nyt.

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja rimpppa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

rimpppa

Oman äänensä löytänyt
En oikein tiennyt, mihin tämän keskustelun laittaisin joten päädyin tänne. Tää on nyt aikamoista avautumista, mutta kun itselläni ei ole rehellisesti ketään ystävää jolle purkaisin pahaa oloani. Joten, ajattelin jospa täältä sais vinkkejä.

Kyse on siis minusta ja miehestäni. Ollaan vuoden verran seurusteltu ja ensi vuona on syntymässä vauva. Ongelmana on se , etten luota mieheen mitenkään: mitä hän tekee ja sanoo. Koko mies on minulle pelkkä "tekopyhäp*ska".

Viimiset kuukaudet ovat olleet pelkkää on/off - suhdetta. Ollaan ja ei olla jne. Mies käytti suhteen alussa huumeita minulta salaa, mutta kiinnijäätyään lopetti sen homman. Nyt joka tauon aikana hän narkkaa ja hänellä on "uusi" nainen. Itse olen kerran ollut toisen miehenkanssa jota kadun.

Vaikka itsekkin olen toisen kanssa ollut, en millään pysty mieheni sekoamisia unohtamaan jne. Tekee niin pahaa. Rakastan miestä aivan älyttömästi, enkä haluaisi olla ilman häntä, mutta en myöskään jaksa suhdetta, jossa riidellään kokoajan ja on pelkkää epävarmuutta ja pelkoa.

Onko tässä toivoa vielä ja miten kannattaisi alkamaan rakentamaan suhdetta uudestaan hyvälle tasolle, vai luovuttaisitteko itse jo?
 
Mies sanoo monesti rakastavansa minua, eikä haluaisi mitään muuta kuin perheen kanssani. Ongelmani on vain se, etten usko häntä. Miten ihmeessä tiedän, tarkoittaako ja onko mies tosissaan vai onko vikaa nyt minussa ja pahasti?
 
Oi voi, kuulostaapa ikävältä tilanteelta emoticon

Sinussa ei varmasti ole vikaa, mutta poikaystäväsi käytöksessä on ja paljon! Pelkkiin sanoihin ei tosiaan voi luottaa..teothan ne kertovat mitä oikeasti arvostaa. Ihan kamalan raskasta varmasti sinulle, varsinkin kun on vauvakin tulossa.. Oletko ulkopuoliselle taholle puhunut asiasta? Neuvolatyöntekijältä voisi varmasti kysyä neuvoa ja apua tilanteeseen, eikä avun pyytämistä todellakaan tarvitse hävetä tai pelätä!

Toivottavasti saatte asiat selviksi! :)
 
Kai ne miehet sanoo sen, mitä tarkoittavat (että rakastaa ja ois ihanaa jne...) Mut mitä sä oikeesti haluut? Samanlaista epävarmuutta lapsen syntymän jälkeen ja vieläpä huumeita siihen mukaan? Mä en usko mihkään suhteitten uudelleen rakentamisiin ja että hyvän suhteen vuoksi pitää kiertää ittensä korkkiruuville. Siitä tulee vaan huono ryhti ja pää kipiäksi. Voihan sitä rakastaa toista, mut enemmän pitää rakastaa itteensä ja miettii, mikä on ittelle hyväksi. Elämästä kun tulis jopa nauttia.

"Rakastan miestä aivan älyttömästi, enkä haluaisi olla ilman häntä," .... tuo pisti kovasti silmään. Tuosta voi muodostuu aikamoinen riippakivisuhde, läheisriippuvuus, jossa kadottaa ittensä kokonaan.
 
Minä laitoin ukon pellolle, kun huomasin että vaikka hän puhui ja puhui että ''aijon muuttua'' ja muuta, niin aikani katseltuani huomasin että se olikin vain pelkkää sanahelinää. Eikä muutosta ole näkynyt eikä kuulunut siinäkään vaiheessa kun tulin raskaaksi, joten pistin pihalle, nyt jälkeenpäin TODELLA HELPOTTUNUT kun aikasessa vaiheessa uskalsi puhaltaa pelin poikki, nyt kaikki paljon helpompaa vaikka yksin olen ja aika nuorikin vielä. 
 
Nyt sun tarttes aatella sun omaa ja vauvan parasta..
Oon ite ollu huonossa suhteessa enkä millään olis halunu irti päästää kunnes tajusin et se ei johtanut mihinkää pahemmaks vaa meni sit päätin jättää sen ja oon nyt toosi helpottunut oikeastaa mikää ei enää ressaa.
Sähä voit tehä myös niin et pidätte vaikka ensiks taukoa kattokaa miltä se tuntuu?
 
Moikka,
Kuulostaapa ikävältä tilanteelta sekä sinun että tulevan vauvan kohdalta. Itse olisin jo jättänyt miehen, sillä ensimmäisenä mieleeni tulee, että mitä jos hän käyttää huumeita sitten kun vauva on maailmassa ja sekoaa huumeista ja tekee jotain pahaa vauvalle ja sinulle. Ei tietoisesti, vaan huumeiden vaikutuksen alaisena. Kehottaisin sinua juttelemaan asiasta oikein ulkopuolisen tahon kanssa, useasti silloin selkeytyy omat ajatukset ja alkaa pikkuhiljaa ymmärtämään/hahmottamaan asioiden tärkeysjärjestyksen elämäntilanteeseen sopien. Suosittelen psykologipalveluja tai sitten ihan sosiaalipuolen ihmistä tai jos olet äitisi kanssa hyvissä ja läheisissä väleissä, niin vaikka ihan oman äitisi kanssa. Kerrot hänelle kaiken ja voi olla, että jo kertoessa asioita ääneen ymmärrät kuinka vakava ongelmasi on ja ehkä yhdessä löydätte asiaan ratkaisuja.

Sekä sinun että vauvan turvallisuus on suuressa vaarassa, joten olethan todella varovainen ja selvität asiat mahdollisimman pian!!
 
ikävä tilanne mutta mieti mitä ite elämältäs haluat ja minkälaisen kasvuympäristön haluat lapselles..
 
Takaisin
Top