Mitä tehdä kun raskaus pelottaa

[Epävarma]

Minulla on valtava vauvakuume. Edellinen raskauteni ei kuitenkaan mennyt kovin hyvin ja nyt pelkään edes yrittää toista lasta. Onko muilla ollut vastaavia pelkoja? Kuinka olette päässeet niistä yli?

Edellisessä raskaudessa minulla oli supistuksia jo ennen keskiraskautta. Olin kivulias ja en saanut supistusten vuoksi nukuttua. En saanut kuitenkaan sairaslomaa pyynnöistäni huolimatta. Vauva syntyi pikkukeskosena niin että sairaalaan päästessäni vauva oli jo osittain ulkona. En saanut sairaalassa mahdollisuutta puhua kenenkään kanssa synnytyksestä. Minut kotiutettiin seuraavana päivänä synnytyksestä, koska vauva oli osastolla. Jatkoin kuitenkin sitten vuotamista kotona ja jouduin tulemaan seuraavana päivänä kaavintaan jonka jälkeen kotiuduin samana päivänä ja kuukauden päästä tästä aloin vuotamaan jälleen verta ja jouduin uudelleen kaavintaan, koska edellisessä kaavinnassa oli jäänyt pala istukkaa sisälle.

Neuvolassa olen ottanut esiin sen että toivoisimme vielä toista vauvaa ja raskauteen liittyvät asiat pelottavat minua ja haluaisin tietää kuinka kaavinnat, keskosen synnyttäminen ja supistelu aiemmassa raskaudessa vaikuttavat todennäköisyyteen, että niin käy uudelleen. Oma terveydenhoitajani on kuitenkin ollut poissa ja meillä on ollut lukuisia sijaisia ja sijaiset ovat sanoneet, että valitettavasti heille on varattu vain minimiajat vauvan tutkimista varten, jonka vuoksi tällaiset keskustelut käydään oman terveydenhoitajan kanssa. Oma hoitajamme on kuitenkin ollut poissa jo yli vuoden, tuntuu kurjalta että sen vuoksi asia ei etene mihinkään. Mitä minä voin tehdä? Vai onko tällaisen raskauden ja synnytyksen jälkeen parempi haudata kokonaan haave toisesta lapsesta?

 

[Vargynja]

Kuulostaa todella raskaalta kokemukselta. Ei ihme jos nyt pelottaa. Minusta ei kuitenkaan kannata haudata sen takia vauvahaavetta. Todella kurjaa tuokin ettei neuvolasta saa kunnolla apua. Voisitkohan saada ajan ihan tuota asiaa varten, jos soittaisit neuvolan ajanvaraukseen ja selittäisit tilanteen. Pakkohan sinun on siitä päästä puhumaan jonkun kanssa vaikka oma hoitaja olisikin poissa. Kun vielä on ollut noin pitkään poissa voisi kuvitella että olisi jo vakisijainen. Tai niin sitä voisi kuvitella... Tsemppiä! <3 Toivottavasti pääset käsittelemään edellisen raskauden ja synnytyksen ja sen jälkeisen ajan jonkun kanssa kunnolla.

 

[Epävarma]

Soitin neuvolaan ja sain ajan kuukauden päähän. Silloin meidän oman terkkarin pitäisi olla tulossa takaisin. (jee! Vihdoin)

Kiva kuulla että edes jonkun mielestä en ole ihan typerys kun haaveilen toisesta kaikesta huolimatta. Tuntuu että kun vauvakuume iskee kunnolla niin siihen verrattuna kurjatkin kokemukset tuntuu jotenkin toisarvoisilta.

 

[Mileim]

Älä missään nimessä hautaa haaveita toisesta lapsesta! Ihmettelen suuresti neuvolan sanomisia, ettet ole päässyt asiaa purkamaan aiemmin. Luulisi tosiaan, että jos oma hoitaja on ollut pois, asiaa voisi purkaa jonkun toisen kanssa. Vaikka sitten kätilön.. Toivottavasti nyt vihdoin pääset keskustelemaan!

Uuden raskauden alettua kannattaa avoimesti puhua neuvolassa peloista, varmaan muutenkin heidän tulisi olla erityisen valveutuneita kohdallasi ottaen huomioon ensimmäisen raskauden ongelmat.

Itselläni on kaveri, jonka synnytys meni yliaikaisena niin penkin alle, ettei kuolema (äidin) ollut kovin kaukana. Hänkään ei uskalla edes haaveilla toisesta, kun pelkää edellisen toistumista niin paljon. Osittain tilanne johtui siitäkin, ettei hänellä ollut kunnon keskusteluyhteyttä neuvolan kanssa ja monista muista kömmähdyksistä, osittain sairaalankin osalta, koska yliaikainen 5,5kg vauva lähestulkoon revittiin ulos kolmen päivän käynnistämisen jälkeen... alateitse synnytys ei enää arpeutumien takia onnistu, joten suunniteltu sektio hänelle tuleekin varmasti jos toisen tekemiseen vielä päätyvät puolison kanssa.
Jos et saa apua omasta neuvolasta niin yrittäisin itse sairaalan kautta, juurikin synnytysosaston.

 

[Aiarana]

On täysin normaalia ja sallittavaa, että sinun kokemuksesi jälkeen uusi raskaus pelottaa. Hyvin erikoista on neuvolan puolesta, että et ole saanut siellä keskustella. En tiedä onko teillä mahdollista soittaa neuvolan puhelimeen, minun asuinkunnassani neuvolaan voi soittaa arkisin mieltä painavista asioista. Synnytyksen jälkeen soitin monta kertaa ja joskus puhuttiin jopa puolitoista tuntia siltä istumalta - se auttoi, kun heti sai puhua ymmärtävälle ihmiselle ja hoitajalle. Itselläni myös oli hyvin traumaattinen synnytys ja sen jälkeen vauva oli ensimmäiset kuukaudet hyvin itkuinen ja oma jaksaminen koetuksella, mutta neuvola tuki kun sinne vain soitti.

Yksi väylä päästä puhumaan raskauteen ja synnytykseen liittyvistä kysymyksistä on kunnan perhesuunnittelun palvelut. Tänne pitäisi päästä neuvolan kautta. Me päästään mieheni kanssa sitä kautta synnytyspelkoklinikalle ja koska minulla on sektion takia kohtu huonossa kunnossa, pääsemme magneettikuvaukseen, jonka jälkeen vasta lääkäri antaa tai epää luvan raskautua.

Apua on saatavilla aina, kun lähtee ystävällisesti sitä pyytämään. Tsemppiä sinulle!

 

[omppu15]

Ompas sinulla Epävarma aikamoisen kuuloinen tarina ekasta synnytyksestä! Huhhuh!

Ihan enste täytynee mainita että supistelujen vuoksi täytyy saada saikkua. Jos ei omalta työpaikalta/työterveyshuollosta niin sitten neuvolasta. Supistukset on kuitenkin merkki kohdun väsymisestä ja lähestyvästä synnytyksestä. Kukaan muu ei voi tietää oloasi kuin vain sinä itse, joten saikkua pyytäessä on pidettävä huoli että sitä myös saa jos sille tuntuu. Aika ymmärtämätöntä minun mielestäni.. Nous itellä ihan karvat pystyyn..

Minulla vauvat syntyneet täysi aikaisina. Eka synnytys ok, toka synnytys myös. Tytsy synty aamulla, mutta vointi heikkeni päivän mittaan ja illalla joutu vauvateholle. Nukuin itse yön synnyttäneitten osastolla ja tyttö vauvateholla. Aamulla kävimme hoitajan kanssa synnytyksen lävitse ja minut 'kirjattiin sairaalasta ulos' vaikkakin siirryin alakertaan vauvateholle perhehuoneeseen olemaan tytön kanssa. Minulle jäi kirjottamisestasi kuva että et saanut heti olla vastasyntyneen vauvasi kanssa vaikka olisit sitä ainakin näin jälkeenpäin halunnut? Todella harmillista minun käsitykseni mukaan nykyään myös vauvateholla on näitä perhehuoneita joissa jompikumpi vanhemmista voi myös yöpyä.

Meinasihan se aika käydä siellä välillä pitkäksi ja omaa perhettä tulla ikävä, mutta en halunnut lähteä vauvan vierestä pois

Ja mulla tän vikan raskauden kohdalla oma terkka oli poissa ja jouduin käymään 10-15 eri terkan vastaanotolla. Välillä neuvolakortissa luki et seuraavalla kerralla on se ja se terkka ja sit ku meni neuvolaan ni joku uus tuttavuus tuli sanomaan et moi! Lähdetääs nyt tonne huoneeseen... onneks mulla synkkas hyvin kaikkien kanssa. Raskaudet oli kaikki normaaleja niin niissä ei ollu puimista. Mut kyllä ajattelin et jos jollakin olis vaikka masennusta tai muita huolia niin jäis kyllä helposti väliin putoajaks. Sanoinkin tästä yhdelle terkalle joka pahoitteli tilannetta ja et ainut keino mikä on niin on laittaa neuvolaan palautetta liian usein vaihtuvista terkoista tms.

Kuitenkin.
Minusta on ihanaa että haaveilet uudesta pienestä

Mutta sun ehkä kannattais käydä esim. pelkopolilla juttelemassa aiemmasta synnytys kokemuksesta.

 

[Ulkosuomalainen]

Itse pääsin Naistenklinikalle neuvolan lähetteellä 4:nnen raskauden jälkeen puhumaan.
Minulla 2 keskoista istukan ennen aikaisen irtoamisen vuoksi.
Aikaa sinne varattiin ensin kätilön juttusille ( n.tunti) jonka jälkeen pääsin vielä keskustelemaan lääkärin kanssa ( myös n. Tunti)
Kysy omasta neuvolastasi lähetettä entiseen synnytys sairaalaan pelkopolille tai raskauden suuunnittelu polille.

 

[nenna❤]

Kummallista, ettei neuvolasta ole saanut lähetettä edes toiseen neuvolan yksikköön tai synnytyspelkopolille keskustelemaan edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä, jos neuvolalla ei ole ollut resursseja järjestää keskusteluapua. Onneksi ilmeisesti nyt kuitenkin jo pääset neuvolankin kautta keskustelemaan. Kuitenkin niin iso asia, ett ihan arkipäiväänkin voi vaikuttaa.

Mulla itselläni on kokemusta vähän erilailla raskaasta raskaudesta ja synnytyksestä. Sairastuin esikoista odottaessa hyperemeesiin. Oksensin päivittäin synnärille saakka. Synnytys ei mennyt ihan nappiin kätilön takia, ja siitäkin jäi vähän traumaa.
Päädyimme kuitenkin yrittämään toista lasta, koska haave oli niin kova, ett päätettiin selvitä vaikka sairastuisin taas. Pääsin keskustelemaan uuden raskauden aikana ensimmäisen raskauden aiheuttamista traumoista lääkärin ja kätilön kanssa, ja toinen raskaus sekä synnytys sujuikin yli odotusten.

Tsemppiä, toivottavasti keskustelusta on apua, ja uskallatte yrittää toteuttaa haaveen toisesta lapsesta