mitä mieltä aiheesta skitsofrenia ja äitiys, raskaus jne?

Murmeli80

Silmät suurina ihmettelijä
Hei,

mitäs mieltä tällä palstalla ollaan otsakkeen aiheista? Eli äiti olen juu ja mulla 12-v poika, sit tuli tää sairaus kuvioihin ja poistui oireettomaksi ja nyt haaveissa uusi tulokas perheeseen. Olisi mukava kuulla mietteitä näistä asioista teiltä.

Siis suunnitelmissa olisi että kun hoitotaho saadaan informoitua ja valtavasti kysymyksiä joihin on saatu jonkinlainen mielipide ammattilaisilta niin sitten otettais hormonikierukka poies ja ruvettaisi yrittämään. Miltä kuulostaa?

Myös saapi lausua oman mielipiteensä jotka ovat olleet skitsofreenikkovanhemman lapsia. Tiedän että varsinkin omassa ikäluokassa on traumoja aiheesta kun on hoitotasapaino ollut vanhemmalla niin ja näin...
 
Asiantuntijoiden kanssa keskusteleminen on ensimmäinen asia, mikä on hyvä tehdä ennen päätöstä kierukan poistamisesta. Jos asiantuntijat ovat sitä mieltä, että raskaus ja uuden lapsen hankkiminen on turvallista, niin ei kai siinä mitään estettä ole - kunhan olette itse ja sinä etenkin siihen valmiita (:

Omat vanhempani eivät ole skitsofreniaa sairastaneet, mutta kun olin lapsi, niin pari lähisukulaista sairasti skitsofreniaa. Molemmilla skitsofrenia puheksi vasta varhaisaikuisuudessa. Molemmilla oli melko vaikeatasoinen skitsofrenia, olivat itselleen vaarallisia ja yrittivät itsemurhaa usein. Toinen oli siksi usein hoidossa pitkiä aikoja, mutta hyvinä jaksoina pystyi elämään yksin omassa talossa. Puolisoa ei koskaan löytänyt, liekö skitsofrenialla siihen osuutta. Toisella lähisukulaisellani oli aviomies omaishoitajana ja sairaalassa hoitojaksot olivat siksi lyhyempiä. Tällä ihmisellä ei kuitenkaan ollut elämänhallintaan mitään holttia, joten esimerkiksi rahaa hänelle ei voinut antaa, koska se paloi aina heti mihin sattuu. Hän olisi halunnut kovasti perheen, mutta vakava skitsofrenia esti lasten hankkimisen. Avioparilla oli rakas koira lapsen 'korvikkeena'. Lapsena olin silloin tälläin hoidossa molempien skitsofrenikkojen luona, harvoin pitkiä aikoja kerrallaan ihan kahdestaan. Olo oli jotenkin ja jostain syystä outo ja turvaton, vaikka mukavia ja herttaisia ihmisiä olivat molemmat. Molempien luona sai aina herkkuja syödä niin että napa naukui ja omalla tavallaan oli mukavaa, mutta varmaan on jotain pieniä merkkejä ollut, mitkä ovat tehneet jollain tasolla levottoman ja turvattoman olon ja myös silloin kun vanhemmat olivat mukana. Koskaan heidän sairauksiaan ei tuotu perheen kesken esille erityisemmin, myöhemmällä iällä vasta sain tietää heidän sairauksistaan. Minulle nämä ihmiset siis olivat vain sukulaisia muiden sukulaisten seassa, mutta lapsi bongaa pienetkin merkit tarkasti, vaikkei niitä ymmärrä.

Jos sinulla ei ole tarvetta lääkitykselle etkä ole vahingollinen itsellesi tai muille eikä ole odotusta, että jatkossakaan olisit, ja elämänhallintakyky on normaalia, niin miksi skitsofrenia estäisi äitiyttä sen enempää kuin mikään mukaan sairaus. Oma mielipide siis on, että niin kauan kuin sairaus on hallittavissa eikä siitä ole haittaa tai vaaraa sinulle tai lapsillesi, niin elämä jatkuu ja elämään kuuluu lapset. Skitsofreniaa on monenasteista ja ns. helpoimmat tapaukset voivat elää täysipainoista elämää - toivottavasti sinäkin (: Jokaisella on joku vaiva, joka vaikuttaa läheisten elämään, hyvässä ja huonossa. Toisella se on läheisriipppuvuus, toisella se on syöpä. Minkään ei pidä estää elämästä elämää niin kauan, kun ei ole tahallista tarkoitusta olla haitallinen toiselle. Eli eikun vain keskustelemaan sinua hoitavien asiantuntijoiden kanssa ja selvittelemään perheenlisäyksen mahdollisuutta. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
 
Takaisin
Top