Mistä tietää synnytyksen käynnistyneen?
- Ketjun aloittaja Esikko92
- Aloituspäivämäärä
oon itekin tätä pohtinut, että jos vaikka alkaakin supistuksilla niin mistä sen tietää onko ne nyt just niitä supistuksia ja milloin kannattaa sairaalaan lähteä.
Silloin kun supistukset alkavat sattua ja niitä tulee säännöllisesti. Supistukset voivat tuntua mahassa tai selkäkipunakin.
Tai jos lapsivesi menee, pitää soittaa sairaalaan, koska nykykäytännön mukaan synnytys käynnistetään 24 tunnin kuluttua lapsivesien menosta, ellei synnytys ole sitä ennen käynnistynyt itsestään.
Ennen kaikkea, luota tuntemuksiisi. Jos sinusta tuntuu, että nyt pitää lähteä sairaalaan, niin mene. Sieltä saatetaan lähettää takaisin kotiin, ja silloin voi mennä kotiin, jos itsestä siltä tuntuu. Jos kotiin käskemisen jälkeen tuntuu, ettei kotiin uskalla mennä, kannattaa jäädä sairaalalle notkumaan, kävelemään pihalle, istumaan kahvioon, jne.
Minulle on sanottu vielä 2 tuntia ennen esikoisen syntymää, ettei synnytys ole käynnissä eikä ole mitään syytä pitää minua sairaalassa (ja esikoisen synnyttäjät kuulemma aina tulevat liian aikaisin sairaalaan). Jos silloin olisin kuunnellut ohjetta ja lähtenyt kotiin, en olisi enää ehtinyt takaisin sairaalaan synnyttämään. Eli luota siihen mitä kroppasi sinulle kertoo.
Tai jos lapsivesi menee, pitää soittaa sairaalaan, koska nykykäytännön mukaan synnytys käynnistetään 24 tunnin kuluttua lapsivesien menosta, ellei synnytys ole sitä ennen käynnistynyt itsestään.
Ennen kaikkea, luota tuntemuksiisi. Jos sinusta tuntuu, että nyt pitää lähteä sairaalaan, niin mene. Sieltä saatetaan lähettää takaisin kotiin, ja silloin voi mennä kotiin, jos itsestä siltä tuntuu. Jos kotiin käskemisen jälkeen tuntuu, ettei kotiin uskalla mennä, kannattaa jäädä sairaalalle notkumaan, kävelemään pihalle, istumaan kahvioon, jne.
Minulle on sanottu vielä 2 tuntia ennen esikoisen syntymää, ettei synnytys ole käynnissä eikä ole mitään syytä pitää minua sairaalassa (ja esikoisen synnyttäjät kuulemma aina tulevat liian aikaisin sairaalaan). Jos silloin olisin kuunnellut ohjetta ja lähtenyt kotiin, en olisi enää ehtinyt takaisin sairaalaan synnyttämään. Eli luota siihen mitä kroppasi sinulle kertoo.
Mulla itsellä on jokaisen synnytyksen käynnistymistä ennen ollut pitkä latenssivaihe. 1-3vrk tullut enemmän tai vähemmän säännöllisiä kipeitä supistuksia ja samalla alkoi verensekainen vuoto, niin tiesi että varmasti nämä supistukset edes jotain saa alapäässä aikaiseksi. Siitä ne sitten jossain vaiheessa on pikkuhiljaa koventunut ja väli harventunut. Sairaalaan olen mennyt joka kerta ennen kuin synnytys on virallisesti ollut käynnissä. Aina on toivotettu tervetulleeksi tarkistamaan mikä tilanne.
Eipä ne sairaalassakaan ole osannut tarkalleen arvioida missä kohtaa supistukset on muuttunut tarpeeksi säännölliseksi, että on voitu katsoa synnytys käynnistyneeksi (30min ennen toisen lapsen syntymää sairaalassa käyrillä -> supistukset liian harvoja, ei ole mukamas synnytys käynnissä)
Sanoisin myös että luota omaan oloon, eikä haittaa vaikka menisikin liian aikaisin sairaalassa käymään, jos yhtään epäilyttää.
Eipä ne sairaalassakaan ole osannut tarkalleen arvioida missä kohtaa supistukset on muuttunut tarpeeksi säännölliseksi, että on voitu katsoa synnytys käynnistyneeksi (30min ennen toisen lapsen syntymää sairaalassa käyrillä -> supistukset liian harvoja, ei ole mukamas synnytys käynnissä)
Sanoisin myös että luota omaan oloon, eikä haittaa vaikka menisikin liian aikaisin sairaalassa käymään, jos yhtään epäilyttää.
Kuulostaisi siltä, että pikkuhiljaa jotain tapahtuu.Eli kivuliaat supistukset tai vesien meno. Mutta entä kun on jo useamman päivän ajan ollut vähän kipeitä supistuksia aina välillä? Eroaako synnytyksen alussa tulevat niistä selvästi?
Mulla omissa aiemmissa raskauksissa on tullut muutamia päiviä yksittäisiä kipeitä supistuksia ja veritulpan irtoamisen bongasin myös kuopuksen aikana ennen kuin synnytykset käynnistyneet. Mutta kyllä sen on sit huomannut, kun on tosissaan alkanut supistella.. sen verran kipeitä ja napakoita ne on. Mulla hyvin äkkiä muuttuneet supistukset myös säännölliseksi, kun ollut tosi kyseessä.
Mä pohdin tätä samaa, vaikka synnytys omalta kohdalta on kaukana, kun itsellä on matkaa synnärille n. 2h ajomatka
Mä sanoisin, että kuulostele olotilaasi ja luota omiin tuntemuksiisi, vaikka olisi ristiriidassa annettujen ohjeiden kanssa.
Itse heräsin yöllä lieviin supistuksiin, hyvin säännöllisiä alle 10 min välillä ja hitaasti tihentyen, ei yhtään kipeitä, tunsi vain vatsan kiristymisen. Odottelin tunnin miettien viitsinkö edes herättää miestä, koska "ensisynnyttäjä ja saa varautua ainakin puoleen vuorokauteen, ja odotelkaa vaan kotona niin kauan kuin kivulta ym pärjää".
Kyllä mä sitten lopulta herätin miehen, kun supistukset alkoi tulla jo jonkun 6 min välillä (tai itseasiassa ehkä väärin laskettu ja todellisuudessa tiheämmin) ja alkoi sattuakin ihan aavistuksen verran. Ja onneksi, koska pian huomasin lievän verenvuodon, ja supistukset alkoi nopeasti muuttua kipeämmiksi, jolloin totesin että lähdetään kun meilläkin lähes tunnin matka. Odottelin kotona heräämisestä siis ehkä 1,5 tuntia. 
Synnärillä käyrillä ollessa kätilökin oli sillä tyylillä, että ei tässä mitään kiirettä, odotellaan ihan rauhassa, tulee vielä kestämään KAUAN. Sitten kun jo melko tuskaisena kyselin jotain 3-4 kertaa kivunlievitystä, ja kätilö teki lopulta sisätutkimuksen... todetakseen, että 9cm auki, alkoi tulla sillekin kiire siirtyä synnytyssalin puolelle. 
Housut jalkaan, saliin, sairaalan vaatteet päälle ja kohta saikin käydä kokeilemaan ponnistamista, kokonaiskesto heräämisestä laskettuna vähän reilu 4 tuntia. Onneksi en noudattanut etukäteen annettuja ohjeita. Ja siis kivun puolesta olisin pärjännyt kotona paljon pidempään, supistukset muuttui kivunlievitystä vaativiksi vasta tuolla käyrillä ollessa, jolloin siis jo sen 9cm auki. 
Mahdollinen seuraava kerta vaan pelottaa, kun yleensähän seuraavat synnytykset on paljon nopeampia.
Huh, jopas oli! Oon kyllä miehellekin sanonu et varaudutaan suoraan siihen et otetaan sitten hotellihuone elleivät ota sairaalaan sisälleMä sanoisin, että kuulostele olotilaasi ja luota omiin tuntemuksiisi, vaikka olisi ristiriidassa annettujen ohjeiden kanssa.
Itse heräsin yöllä lieviin supistuksiin, hyvin säännöllisiä alle 10 min välillä ja hitaasti tihentyen, ei yhtään kipeitä, tunsi vain vatsan kiristymisen. Odottelin tunnin miettien viitsinkö edes herättää miestä, koska "ensisynnyttäjä ja saa varautua ainakin puoleen vuorokauteen, ja odotelkaa vaan kotona niin kauan kuin kivulta ym pärjää".
Mahdollinen seuraava kerta vaan pelottaa, kun yleensähän seuraavat synnytykset on paljon nopeampia.
Minulle annettiin toisen lapsen raskaudessa eri ohjeet kuin muille, koska esikoisen synnytys meni niin rivakasti.Mä sanoisin, että kuulostele olotilaasi ja luota omiin tuntemuksiisi, vaikka olisi ristiriidassa annettujen ohjeiden kanssa.
Itse heräsin yöllä lieviin supistuksiin, hyvin säännöllisiä alle 10 min välillä ja hitaasti tihentyen, ei yhtään kipeitä, tunsi vain vatsan kiristymisen. Odottelin tunnin miettien viitsinkö edes herättää miestä, koska "ensisynnyttäjä ja saa varautua ainakin puoleen vuorokauteen, ja odotelkaa vaan kotona niin kauan kuin kivulta ym pärjää".
Mahdollinen seuraava kerta vaan pelottaa, kun yleensähän seuraavat synnytykset on paljon nopeampia.
Toisen lapsen kohdalla sanottiin, että jos supistukset ovat heti alkuun kipeitä, pitää soittaa ambulanssi hakemaan eikä saa itse lähteä sairaalaan, koska lapsi voi syntyä ennen kuin sairaalaan ehtii ajaa, ja ambulanssin väki sitten katsoo, onko turvallista lähteä sairaalaan vai syntyykö lapsi kotona. Annettiin myös mahdollisuus siihen, että synnytys käynnistetään hallitusti sairaalassa ennen laskettua aikaa, mutta päätin kokeilla onneani.
Noita vaihtoehtoja varten piti kuitenkin käydä synnytyspelkopolilla, eli suosittelen käymään sypellä puhumassa synnytyksestä kun odotat toista lasta.
Jos nyt niin hyvin käy, että saatais vielä toinen lapsi, niin täytyy tosiaan ottaa ihan vakavissaan heti asia puheeksi ja selvitykseen. Lisäjännityksenä vielä esikoisen synnytyksen tapahtumat, joiden seurauksena yksi lääkäri meinasi, etten edes saisi synnyttää enää alakautta.
Mutta riippuu sitten ajallaan hoitavasta tahosta. 
Eli tuleeko jopa sairaalan määräyksestä sektio, vaiko päinvastoin jännitysnäytelmä omalla autolla sairaalaan ehtimisestä. Kuulostaisi siltä, että pikkuhiljaa jotain tapahtuu.
Mulla omissa aiemmissa raskauksissa on tullut muutamia päiviä yksittäisiä kipeitä supistuksia ja veritulpan irtoamisen bongasin myös kuopuksen aikana ennen kuin synnytykset käynnistyneet. Mutta kyllä sen on sit huomannut, kun on tosissaan alkanut supistella.. sen verran kipeitä ja napakoita ne on. Mulla hyvin äkkiä muuttuneet supistukset myös säännölliseksi, kun ollut tosi kyseessä.
Huh, meinaako vähänkin kivuliaat supistukset lähestyvää synnytystä.
Ihan vielä ei olisi aika. Ollaan tässä jo ihan hyvillä viikoilla, mutta aika olisi vasta ensi kuun lopulla.Ei välttämättä tarkoita vielä mitään, mutta kyllä siellä jotain kypsymistä pikkuhiljaa voi myös tapahtua. Mutta kyllä sen yleensä sitten tuntee, kun on oikeasti synnytys käynnistynyt. Toki on niitä harvinaisempia tapauksia, jossa supistukset on siedettäviä, vaikka lapsi ois jo kovaa vauhtia tulossa maailmaan.Huh, meinaako vähänkin kivuliaat supistukset lähestyvää synnytystä.
Jos vähän kipeitä supistuksia on ollut useamman päivän, ne tuskin tarkoittaa että synnytys käynnistyisi nyt heti, huomenna tai edes tällä viikolla. Kypsyttelyä ne voi tehdä. Oletko maininnut neuvolassa kivuliaat supistukset? Joissain tapauksissa on suositeltu lepoa ettei synnytys käynnistykin liian aikaisin. Mutta voihan olla että olet jo niin hyvillä viikoilla ettei tarvitse sen puolesta himmailla.
Mullakin tuo supistusten säännöllistyminen oli merkki synnytyksestä. Ensisynnyttäjänä en kärsinyt pitkistä supistuksista, vaan ensimmäinen isompi supistus tuli noin 15h ennen kuin lapsi lopulta syntyi. Supistukset muuttuivat heti säännöllisiksi, ja siinä samassa syssyssä meni lapsivedetkin. Synnärille on hyvä olla yhteydessä jos tuntuu vähänkin epäilyttävältä, sieltä kyllä annetaan ohjeita miten menetellä 