Mistä tietää että lapsiluku on täysi?

Bella Swan

Moderaattori
Staff member
Administrator
Maalisäidit 2020
Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa, mutta kun vauvakuume. Ja heti mulle kaikki nyt. Jos mikään ehkäisy ei sovi ja vielä jos koskaan enää ei ole oikea aika vauvalle, koska pelko. Synnytyspelko, kuolemanpelko sektioon liittyen, pelko maailman tilasta ja jaksamisesta. Olisiko parempi jättää lapsiluku kahteen? Hirveän kuluttavaa vatvoa koko ajan tätä. Niin mistä tietää että lapsiluku on täysi? Vai pitääkö sitä edes tietää? Kaikki ei toki ole aina omissa käsissä, mutta mietinpä vaan.
 
Sen voisi tietää vaikkapa siitä, että esikoisen koulukaverin äiti, ihan hyvänpäivän tuttava vaan, tulee vastaan ja kyselee lapsilukuasi. Sen jälkeen alkaa päivittelemään, että siinäpä on mulle töitä eläkeikään saakka ja että minun olisi ajateltava jo omaakin eläkettäni. Että enhän tule saamaan juuri mitään eläkettä. Sanoin että niin, voihan se olla melko pieni kun olen töitä pätkissä tehnyt. En juuri saanut enää suunvuoroa kun hän totesi, että hänelle riitti kyllä kaksi lasta aikanaan ja hän on ollut kohta 30 vuotta samassa paikassa töissä ja tulee saamaan hyvää eläkettä. Että hän on niin vapaa liikkumaan ja tekemään mitä haluaa, ja että heillä on iso asunto jonka aikovat myydä ja muuttaa toisaalle. Olin aivan puulla päähän lyöty tuon vuodatuksen kuultuani lähes tuntemattomalta ihmiseltä. Mietin onko sittenkin katkera jostain kun tunsi tarvetta "pröystäillä" ja yrittää "lytätä" minua, on sentään lähes eläkeiässä itse. Ei ihan kypsää käytöstä. Ei tämä tänään tapahtunut ole oikeasti syy miksi tiedän että lapsilukuni on täynnä. Tiedän sen vain siitä, että todennäköisyydet eivät ole enää sen puolella että lapsia lisää saisin. Ja onhan minulla näissä jo riittämin vastuuta sinne eläkeikään saakka. Ja minulle se on ilo, kunnia ja kiitollisuuden aihe :red-heart:
 
30v, 4 lasta ja lisää yritetään. Ei kyllä yhtään ole sellainen olo, että lapsiluku olisi täynnä. Järki sanoo, että ihan oikeasti täytyy harkita jos vielä yksi saadaan, loppuuko tuo kuumeilu koskaan lapsia saamalla vai täytyykö sille jollain keinolla tehdä loppu.
En kuitenkaan usko että kovin paljoa enempää voidaan yrittää kun elämältä halutaan muutakin kuin pikkulapsi aikaa, vaikka se myös ihanaa on.
 
Meillä on nyt tunne, että perhe on kokonainen. Ei sitä voi järjellä selittää, se on vain tunne että on hyvä näin eikä kaipaa enempää lapsia. Siitä sen siis tiedämme. En tosin ole valmis steriin siltä varalta, että mieli vielä muuttuu.
 
Sen voisi tietää vaikkapa siitä, että esikoisen koulukaverin äiti, ihan hyvänpäivän tuttava vaan, tulee vastaan ja kyselee lapsilukuasi. Sen jälkeen alkaa päivittelemään, että siinäpä on mulle töitä eläkeikään saakka ja että minun olisi ajateltava jo omaakin eläkettäni. Että enhän tule saamaan juuri mitään eläkettä. Sanoin että niin, voihan se olla melko pieni kun olen töitä pätkissä tehnyt. En juuri saanut enää suunvuoroa kun hän totesi, että hänelle riitti kyllä kaksi lasta aikanaan ja hän on ollut kohta 30 vuotta samassa paikassa töissä ja tulee saamaan hyvää eläkettä. Että hän on niin vapaa liikkumaan ja tekemään mitä haluaa, ja että heillä on iso asunto jonka aikovat myydä ja muuttaa toisaalle. Olin aivan puulla päähän lyöty tuon vuodatuksen kuultuani lähes tuntemattomalta ihmiseltä. Mietin onko sittenkin katkera jostain kun tunsi tarvetta "pröystäillä" ja yrittää "lytätä" minua, on sentään lähes eläkeiässä itse. Ei ihan kypsää käytöstä. Ei tämä tänään tapahtunut ole oikeasti syy miksi tiedän että lapsilukuni on täynnä. Tiedän sen vain siitä, että todennäköisyydet eivät ole enää sen puolella että lapsia lisää saisin. Ja onhan minulla näissä jo riittämin vastuuta sinne eläkeikään saakka. Ja minulle se on ilo, kunnia ja kiitollisuuden aihe :red-heart:
Onhan siinä lapsissa eläkettä kerrakseen. En ole koskaan ajatellut ensisijaisesti rahaa, sillä pääasia on pienet menot, myös eläkkeellä.

Meidän suvussa on myös tapana, ettei vanhuksia jätetä yksin vanhenemaan. Ei toki asuta samassa talossa, mutta autellaan niin, että pärjää. Mummu ei sen vuoksi ollut päästä palvelutaloon, kun ei ollut koskaan tarvinnut kotihoitoa, silti mummulla kävi apua (lapsia ja lapsenlapsia) 3-4 kertaa päivässä. Eikä näistä käynneistä mennyt käyntimaksuja.
 
Sen voisi tietää vaikkapa siitä, että esikoisen koulukaverin äiti, ihan hyvänpäivän tuttava vaan, tulee vastaan ja kyselee lapsilukuasi. Sen jälkeen alkaa päivittelemään, että siinäpä on mulle töitä eläkeikään saakka ja että minun olisi ajateltava jo omaakin eläkettäni. Että enhän tule saamaan juuri mitään eläkettä. Sanoin että niin, voihan se olla melko pieni kun olen töitä pätkissä tehnyt. En juuri saanut enää suunvuoroa kun hän totesi, että hänelle riitti kyllä kaksi lasta aikanaan ja hän on ollut kohta 30 vuotta samassa paikassa töissä ja tulee saamaan hyvää eläkettä. Että hän on niin vapaa liikkumaan ja tekemään mitä haluaa, ja että heillä on iso asunto jonka aikovat myydä ja muuttaa toisaalle. Olin aivan puulla päähän lyöty tuon vuodatuksen kuultuani lähes tuntemattomalta ihmiseltä. Mietin onko sittenkin katkera jostain kun tunsi tarvetta "pröystäillä" ja yrittää "lytätä" minua, on sentään lähes eläkeiässä itse. Ei ihan kypsää käytöstä. Ei tämä tänään tapahtunut ole oikeasti syy miksi tiedän että lapsilukuni on täynnä. Tiedän sen vain siitä, että todennäköisyydet eivät ole enää sen puolella että lapsia lisää saisin. Ja onhan minulla näissä jo riittämin vastuuta sinne eläkeikään saakka. Ja minulle se on ilo, kunnia ja kiitollisuuden aihe :red-heart:

On kyllä omituisen kuuloista käytöstä. Vaikka olisikin sitä mieltä, ei nyt puoli tuntematonta mennä lyttäämään tämän valinnoista. Itsellenikin on lapset tärkeämpiä kuin raha. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole.
 
On kyllä omituisen kuuloista käytöstä. Vaikka olisikin sitä mieltä, ei nyt puoli tuntematonta mennä lyttäämään tämän valinnoista. Itsellenikin on lapset tärkeämpiä kuin raha. Ei Suomessa kukaan nälkään kuole.
Tämä on vain arvailua, mutta olen kokenut hänen aiemmin olleen kateellinen (verraten omiin lapsiinsa) mun esikoisen hyvästä koulumenestyksestä ja nyt tämä hänen "paasausmonologi" alkoi kun oli ensin kysynyt mitä keskimmäiselle lapselleni kuuluu ja kun kerroin hänen olevan lukioon menossa... Noh enpä tiedä, mutta ihmeellinen sattumus joka tapauksessa, ei olisi osannut tuollaista vuodatusta odottaa. Voihan olla että on kuitenkin toivonut lapsia enemmän myös itse. Eihän tuota osaa arvata. No hänellä on toki oikeus ajatuksiinsa, toki suotavaa olisi jos ei laukoisi niitä noin suoraan (tietämättä edes kaikkea työhistoriastani jne).
 
Mä luulen, että meillä lapsiluku ei tule koskaan olemaan "täysi", kun yksi on jo joukosta pois ja sen vuoksi syli aina osittain tyhjä. Niin monta varmaan koitetaan tehdä kuin kroppa ja pää vaan kestää :folded:
 
Minä tiedän jo, ettei enempää lapsia tule, eikä halutakaan. ( minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut mitään vauvakuumetta) Molemmat tyttäreni ovat ihania pieniä ihmisiä.

Vähän surullisena olen sivusta katsonut, kun paras ystäväni ja miehensä ovat kipuilleet lapsettomuuden kanssa jo vuosia, eikä vain onnistu.

Varsinkin kun meille kumpikin lapsi syntyi ihan kummemmin yrittämättä. Kohta nelikymppisiä olemme kaikki.
 
Minä tunsin lapsiluvun täyttymisen niin, että perhe tuntuu täydelliseltä juuri näin. Vauvakuume on täysin poissa.

Joskus olen todennut, että jos nyt yhtäkkiä parisuhteen vuoksi pitäisi hankkia yksi lapsi lisää, niin voisin kyllä yhden lapsen lisää tähän perheeseen hyväksyä, mutta sen lapsenhaluajan pitäisi ihan omasta rahapussistaan kustantaa ja järjestellä kohdunvuokraus, koska minä en siihen hommaan enää tällä kropalla ryhdy.
 
Luulin nelosen jälkeen että vielä 1. Tässä ajan kanssa ollaan huomattu että ei sittenkään enää.

Syinä ovat juuri tuo että ei jaksa enää pikkulapsiaikaa. Se on nelosen kanssa ollut tosi raskasta. Tyttö on ollut haastavampi entä pojat yhteensä. Haluan nyt nauttia elämästä kun tyttö kasvaa ja elämä helpottaa, arki helpottaa.

Samoin pelottaa. Neljä tervettä lasta on saatu. Todennäköisesti jotain vakavaa voi seuraavan kanssa sattua. Ikää tulee jatkuvasti, riskit kasvavat.

Ja ajatus siitä että kohta tyttökin on niin iso että voi jäädä hoitoon ja saamme miehen kanssa kaksin aikaa. Ei olla käyty missään kahdestaan kuin viimeksi syksyllä 2019. Jos ei työpäiviä lasketa.

Ei ole edes vauvakuumetta nyt :) rakastan kummipoikaa joka on puolivuotias ja ihana paijata häntä mutta on ihana kun lähdemme kylästä ja voin jo keskustella oman lapseni kanssa ❤️
 
Takaisin
Top