MariQ
Sukkela juttelija
jos on tuntunut, että omat paukut parisuhteen setvimiseksi on loppuun kulutettu?
En tajua mikä tässä meidän systeemissä on vialla, mutta minusta tuntuu että "parisuhdeuupumukseen" on hiton vaikee saada apua. Se on vähän sama, kun masentunutkin on jo liian väsynyt hakemaan apua,ts. ETSIMÄÄN apua. Toki masennuksen hoidossa on aika hyvä hoitoketju nykyisellään, mutta ne voimat.
Parisuhde kun menee solmuun, tilanne hiukan sama. Voimat etsiä ja kerjätä sitä apua on tosi pienet.
Jotenkin näkisin, että olisi perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta oikeastaan välttämätöntä sellainen palvelu (jonka voisi tuntea valtakunnallisesti samalla nimellä) johon voisi hyvin matalalla kynnyksellä ja helposti, vaikkapa s-postilla, ottaa yhteyttä sen tiimoilta, että haluaa parisuhteeseen tukea.
Itsellä ei ole tätä tilannetta nyt, mutta OLI, emmekä saaneet yhdessä mitään apua.
Meidän tilanne purkaantui vasta niin, että itse raahauduin aivan märkänä länttinä omaan paikkaan , erotakin piti kun kaikki meni niin tiukaksi, ja vasta erossa ollessamme pari kk saimme sen verran kasttua itseämme että kykenimme työskentelemään yhdessä.
KOKO kevät meille luvattiin apua (perhetyöstä) mutta lämmintä kättä ja pahoitteluja saatiin.
Lienee syyttäminen resursseja, mutta voin sanoa, että lisää huomattavasti lapsiperheiden pahoinvointia tämä, että vanhemmat, joiden selässä makaa koko perhe ja ne LAPSET,saavat kiemurrella ääriolosuhteissa.
Perheneuvola on joko hyvin alimitoitettu "apupaikka" taikka sitten se on niin, kuten täällä isossa kaupungissakin on, että valjastettu enimmäkseen "tutkimuksiin" esim lasten kehityksen ja muiden sosiaalisten ongelmien tutkimiseen
Se itse tuki apu ja terapia, ei ihankuin kuuluisi repertuaariin ollenkaan?
UGH. Olen puhunut.
En tajua mikä tässä meidän systeemissä on vialla, mutta minusta tuntuu että "parisuhdeuupumukseen" on hiton vaikee saada apua. Se on vähän sama, kun masentunutkin on jo liian väsynyt hakemaan apua,ts. ETSIMÄÄN apua. Toki masennuksen hoidossa on aika hyvä hoitoketju nykyisellään, mutta ne voimat.
Parisuhde kun menee solmuun, tilanne hiukan sama. Voimat etsiä ja kerjätä sitä apua on tosi pienet.
Jotenkin näkisin, että olisi perheiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta oikeastaan välttämätöntä sellainen palvelu (jonka voisi tuntea valtakunnallisesti samalla nimellä) johon voisi hyvin matalalla kynnyksellä ja helposti, vaikkapa s-postilla, ottaa yhteyttä sen tiimoilta, että haluaa parisuhteeseen tukea.
Itsellä ei ole tätä tilannetta nyt, mutta OLI, emmekä saaneet yhdessä mitään apua.
Meidän tilanne purkaantui vasta niin, että itse raahauduin aivan märkänä länttinä omaan paikkaan , erotakin piti kun kaikki meni niin tiukaksi, ja vasta erossa ollessamme pari kk saimme sen verran kasttua itseämme että kykenimme työskentelemään yhdessä.
KOKO kevät meille luvattiin apua (perhetyöstä) mutta lämmintä kättä ja pahoitteluja saatiin.
Lienee syyttäminen resursseja, mutta voin sanoa, että lisää huomattavasti lapsiperheiden pahoinvointia tämä, että vanhemmat, joiden selässä makaa koko perhe ja ne LAPSET,saavat kiemurrella ääriolosuhteissa.
Perheneuvola on joko hyvin alimitoitettu "apupaikka" taikka sitten se on niin, kuten täällä isossa kaupungissakin on, että valjastettu enimmäkseen "tutkimuksiin" esim lasten kehityksen ja muiden sosiaalisten ongelmien tutkimiseen
Se itse tuki apu ja terapia, ei ihankuin kuuluisi repertuaariin ollenkaan?
UGH. Olen puhunut.
