Kurjaa, ettet voi täysin rauhallisilla mielin odotella raskauden edistymistä :-( Ilmeisesti mainitsemasi "viat" eivät kuitenkaan ole mitään hirvittävän vakavia? Toivottavasti kaikki menee hyvin.
Meillä raskaus alkoi muutaman mutkan kautta enkä meinannut uskoa todeksi, että vauva oikeasti voi kasvaa mun mahassa ja jopa syntyä. En hankkinut mitään ennen kuin rv 23 sisko pakotti mut kirpputorikierrokselle ostelemaan pikku vaatteita. En ollut silloin silti vielä kovin motivoitunut siihen. Oli verenvuotoja ja sen sellaista, tuntui kovin epätodelliselta että kaikki menisi kuitenkin hyvin. Rv 30 mulla alkoi kesäloma, ja sen myötä oli aikaa keskittyä enemmän hankintoihin ja käytettyjen vaatteiden pesemiseen ja järjestelemiseen. Vauva tuntui silti vielä kovin kaukaiselta, vaikka liikuskeleekin mahassa ahkerasti. Niihin aikoihin myös sisko toi vaunut, jotka palvelivat hänen poikaansa aikoinaan. Mutta vasta oikeastaan rv 34 iski se kuuluisa pesänrakennusvietti. Viimeisen viikon aikana (nyt rv 35+6), kun kesäloma vaihtui äitiyslomaksi, olen hankkinut kaikkea pientä äitiyspakkauksen reunapehmusteesta kestoliivinsuojiin, alkanut pakata sairaalakassia, hoputtanut miestä asentamaan varaston ovelle rampin vaunujen helpompaa työntelyä varten, lukenut synnytyskirjoja, perehtynyt kestovaippoihin... Turvakaukalo, kylpyamme ja itkuhälytin on vielä hommaamatta, mutta ne kyllä kerkeää. Luulen, että jos jotain merkkejä ennenaikaisuudesta olisi ollut, olisin varmaan aktivoitunut tähän pesänrakentamiseen aikaisemmin. Nyt olen mielestäni onnistunut ajoituksessa sikäli hyvin, että hommat alkavat omalta osaltani olla paketissa niin, että voin vimpat viikot (jos siis menee laskettuun aikaan asti tai yli...) relata vain. Eikä tässä enää hirveästi muuta kohta jaksakaan, sen verran nopeasti pohkeet, jalkaterät ja selkä väsyvät!