M
Mistral
Vieras
Meidän neiti täytti juuri täydet 6 viikkoa ja tuntuu kadottaneen rytminsä täysin.
3,5 viikkoon asti tyttönen oli kuin unelma, nukkui yönsä muutamalla syötöllä ja päivisin oli hereillä tarkkaillen maailmaa, ellei syönyt n. kolmen tunnin välein.
Nyt on mennyt siten, että 18-19 välillä alkaa raivari, joka kestää helpommillaan puoleen yöhön, pahimmillaan aamuneljään tai viiteen. Huutoon ei auta ruoka, ei sylittely, ei pitkin kämppää kävely, ei mikään.
Aamusyötön jälkeen neiti nukkuu kolmisen tuntia, syö, nukkuu ehkä yhteentoista. Nukkuu siis sylissä, koska mikään muu ei kelpaa. Vaunuihin ei enää suostu, ainoastaan sitterissä joskus nukkuu, että pääsen syömään tai vessaan ilman kaameaa huutoa. Hereillä ollessaa kyllä seurustelee ja hymyileekin jo ( ehkä ) joskus. Silloinkaan hän ei viihdy hetkeäkään yksin - lelut eivät kelpaa, sitterissä viihtyy ehkä viisi minuuttia, kunnes tulee raivari. ( koska lelut eivät mene suuhun tai pysy siellä )
Alkaa olla keinot vähissä. Itse en osaa nukkua päivisin silloin kun vauva nukkuu, eli käytännössä emme ole nukkuneet pariin viikkoon ollenkaan. Miehelle tilanne on vielä rankempi, kun käy töissä.
Lisäksi pitäisi viikonloppuna lähteä parhaan ystävän häihin, mutta eihän tällaisen raivoajan kanssa uskalla ( ovat siis iltaan sijoittuvat häät ) Isovanhemmat ottaisivat kyllä hoitoon häiden ajaksi, mutta pahentaako vanhemmista erossa oleminen tilannetta?
3,5 viikkoon asti tyttönen oli kuin unelma, nukkui yönsä muutamalla syötöllä ja päivisin oli hereillä tarkkaillen maailmaa, ellei syönyt n. kolmen tunnin välein.
Nyt on mennyt siten, että 18-19 välillä alkaa raivari, joka kestää helpommillaan puoleen yöhön, pahimmillaan aamuneljään tai viiteen. Huutoon ei auta ruoka, ei sylittely, ei pitkin kämppää kävely, ei mikään.
Aamusyötön jälkeen neiti nukkuu kolmisen tuntia, syö, nukkuu ehkä yhteentoista. Nukkuu siis sylissä, koska mikään muu ei kelpaa. Vaunuihin ei enää suostu, ainoastaan sitterissä joskus nukkuu, että pääsen syömään tai vessaan ilman kaameaa huutoa. Hereillä ollessaa kyllä seurustelee ja hymyileekin jo ( ehkä ) joskus. Silloinkaan hän ei viihdy hetkeäkään yksin - lelut eivät kelpaa, sitterissä viihtyy ehkä viisi minuuttia, kunnes tulee raivari. ( koska lelut eivät mene suuhun tai pysy siellä )
Alkaa olla keinot vähissä. Itse en osaa nukkua päivisin silloin kun vauva nukkuu, eli käytännössä emme ole nukkuneet pariin viikkoon ollenkaan. Miehelle tilanne on vielä rankempi, kun käy töissä.
Lisäksi pitäisi viikonloppuna lähteä parhaan ystävän häihin, mutta eihän tällaisen raivoajan kanssa uskalla ( ovat siis iltaan sijoittuvat häät ) Isovanhemmat ottaisivat kyllä hoitoon häiden ajaksi, mutta pahentaako vanhemmista erossa oleminen tilannetta?


