Minkä verran isovanhemmilta voi olettaa lasten hoitoon osallistumista?

[Vargynja]

Osallistuuko sinun tai puolisosi vanhemmat lasten hoitoon? Minkä verran sinusta voi olettaa isovanhempien osallistuvan, jos he ovat hyvinvoivia ja asuvat lähellä? Voiko sanoa että jokin on liikaa tai liian vähän?

Meillä oma äitini osallistuu mielestäni ihan sopivasti. Ottaa molempia lapsia välillä yökylään ihan omasta halustaan ja pyydettäessä (yleensä) hoitaa, jos meillä vanhemmilla on jokin meno. Isäni asuu vähän kauempana niin ei voi olla samalla tavalla läsnä, mutta touhuaa lasten kanssa tavatessa. Miehen vanhemmat taas asuvat paljon kauempana ja ovat kumpikin iäkkäämpiä ja huonokuntoisia. He ovat lasten elämässä lähinnä puhelimen päässä.

Mitä sitten voi olettaa? Mielestäni isovanhemmalla ei ole varsinaisesti velvollisuutta auttaa. On siis vapaaehtoista. Mutta toisaalta jos isovanhempi ei ikinä hoitaisi lapsenlapsia, vaikka voisi, tulisi siitä olo ettei myöskään välitä. Sopivan määrittely sitten onkin vaikeampi. Ainakin jos menee useampi kuukausi ettei edes näe (ja asuu kuitenkin lähellä), on se jo ikävää. Se mikä on liikaa riippuu sitten isovanhemman omastakin elämästä, mutta myös vanhempien tilanteesta. Jos on viikoittainen pakollinen meno sellaiseen aikaan, ettei saa päivähoitoon, se tuskin on liikaa. Mutta muuten vain viikoittain on jo paljon.

 

[pilvikirsikka]

Se on kyllä vaikea määritellä, kuinka paljon isovanhempien "kuuluisi" osallistua lastenlasten hoitamiseen. Eihän kaikki edes halua, mutta minusta se on vähän hassua. Ymmärrän että he ovat oman osansa tehneet, kun ovat omat lapsensa saattaneet maailmalle, mutta toisaalta mummoilu ja pappoilu (miten se sana taipuu? ) vähän kuin kuuluu asiaan. Minä ainakin haluaisin viettää aikaa omien lastenlasten kanssa

Miehen äiti asuu lähellä ja häntä me häiritään aika usein, mutta hän kyllä haluaa auttaakin. Ei viitsitä jättää häntä yksin tämän lapsikatraan kanssa, mutta hän muuten meillä ollessaan auttelee, vie lapsia ulos yms.

Mun vanhemmat asuu n 50km päässä eikä heitä kyllä turhan usein meillä näe... Toki ovat työelämässä vielä että varmaan haluavat myös "vapaata", mutta joskus olis kiva kun enemmän olisivat lasten kanssa. Ehkä he ei osaa itse ehdottaa, vaan meidän pitäisi pyytää apua useammin onneksi sitten välillä ottavat osan lapsista yökylään tai tekevät jotain muuta yhdessä.

Mutta mä olen kyllä myös huono pyytämään apua. Varmasti auttaisivat enemmän, kun vaan pyytäisin.

 

[Bella Swan]

Ei ole velvollisia. Minun äiti on aivan hulluna lapsiin, ollaan onnekkaita. Meidän luona käynyt viikoittain vaikka tuli kilometrejä välimatkaa ja nyt muutettiin vihdoin sit vierekkäin. Pitää olla kiitollinen, kun omaa aikaa ei muuten olisi niin helposti. Saatika vanhempien yhteistä aikaa!

 

[harsokukka]

Mitään oikeasti velvoittavaa juridista pakkoa ei tietenkään ole, sehän on selvä. Silti mun mielestä on todella erikoista, jos isovanhempi kategorisesti kieltäytyy hoitamasta lapsenlapsia, jos elämäntilanne sen sallisi ja lapsi on ns. "peruslapsi", jonka hoidossa ei tarvitse huomioida mitään erityistä. Tai siis, mä ajattelen niin, että vanhemmuuden eettiset velvollisuudet omaa lasta kohtaan eivät lakkaa koskaan, ja yksi osa niitä eettisiä velvollisuuksia on auttaa lastenlasten kanssa, jos se on kohtuudella mahdollista. Ei omaa elämää hyläten, ei hinnalla millä hyvänsä, ei joka viikko tai välttämättä edes kuukausi, mutta silloin, kun sille on oikea ja perusteltu tarve. Musta ainakin on hirveä ajatus, että joskus 30 vuoden päästä tuo oma olisi aivan uupunut vaikka yöheräilyiden vuoksi, ja mä kieltäytyisin auttamasta, koska on marttakerhon museoretki tai vähän rankka työviikko takana.

Me saataisiin hoitoapua kyllä paljon ja olen siitä super kiitollinen. Ei vaan olla raaskittu kauheasti antaa taaperoa hoitoon. Hän on ollut äitini hoivissa kahdesti sen aikaa, että ollaan käyty miehen kanssa ulkona syömässä. Myös mun sisarusten perheisiin uskaltaisin hyvillä mielin pienen antaa, jos tulisi tarve. Miehen vanhemmat saavat hoitaa lasta sitten, kun tämä hieman kasvaa, he eivät ole kovin kokeneita pienen lapsen hoitajia. Tämä on siis ihan miehen mielipide, ei mikään kauhuminiän poissulkuyritys.

 

[Pingviiniemo]

Ei ole mikään velvollisuus osallistua, mutta saa osallistua.

Minä vietin viime vuoden syksystä lähtien monet päivät kuukaudessa oman isäni ”riesana” kun asuvat naapurissa. Se tunne ettei oo yksin lasten kanssa oli niin tärkeä ja aika kului nopeammin. Puhumattakaan mun äidistä jota nähdään myös paljon.

Käydään viikoittain kylässä serkkupoikien luona ja nähdään myös isän puolen mummia tosi usein ja soitellaan videopuheluita välissä, vaikka hän asuukin vain kilometrin päässä.

Minä hyödynnän kaikki. Ei vaan on ihanaa, kun on niin hyvä tukiverkko.

Meillä siis sekin onni, että kaikki asutaan samalla paikkakunnalla.

 

[Ginger]

Omani eivät juuri osallistu. Haluavat kyllä nähdä lapsia, mutta heitä ei voi hoitoon jättää vanhemmilleni, ei ole oikein koskaan voinut.

Toiselta puolelta isovanhemmilla kyllä on aika paljonkin intoa ja mahdollisuuksia pitää lapsia. Aika säännöllisesti.

Lähtökohtaisesti ei voi odottaa, että isovanhempi hoitaisi lapsia. Onhan se tietysti mukavaa, jos he ovat siihen kykeneviä ja halukkaita.

 

[herkkis]

Mitään oikeasti velvoittavaa juridista pakkoa ei tietenkään ole, sehän on selvä…. mä ajattelen niin, että vanhemmuuden eettiset velvollisuudet omaa lasta kohtaan eivät lakkaa koskaan, ja yksi osa niitä eettisiä velvollisuuksia on auttaa lastenlasten kanssa, jos se on kohtuudella mahdollista…. Musta ainakin on hirveä ajatus, että joskus 30 vuoden päästä tuo oma olisi aivan uupunut vaikka yöheräilyiden vuoksi, ja mä kieltäytyisin auttamasta, koska on marttakerhon museoretki tai vähän rankka työviikko takana.

Oon samaa mieltä harsokukan kanssa. Ei oo laillista pakkoa, mutta kyllä se vaan kuuluu isovanhemman velvollisuuksiin auttaa lastenlastensa hoidossa, jos vain suinkin mahdollista. Mun mielestä on myös lapsen oikeus saada tutustua isovanhempiinsa ja juuriinsa.

Oma esikoinen ei oo vielä neljääkään vuotta, mutta haaveilen jo kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa on paljon lapsenlapsia. Aion varmasti auttaa niin paljon kuin pystyn ja sallitaan auttaa.

 

[bandoo]

Kaikki isovanhemmat asuvat noin 100-200 km päässä ja ovat vielä työelämässä, joten ei heistä varsinaisesti lastenhoitoapua ole, eikä sellaiseen tietenkään ketään voi velvoittaa. Kaikki kyllä haluavat nähdä lastamme, mutta se on sellaista spessuaikaa, ja aina joko minä tai mies tai molemmat ollaan mukana noissa tapaamisissa. Tai no kyllä mun äiti välillä touhuaa lapsen kanssa ihan kaksistaankin, mutta harvemmin niin pitkään, että ehdittäisiin miehen kanssa saada kaksinkeskistä aikaa. Mutta jotenkin varmaan isovanhemmat yrittää kompensoida sitä vähäistä aikaa sitten kaikella muulla ja aina sieltä tulee kamalasti tavaraa ja herkkuja ym kun nähdään, ja se ärsyttää, kun se tavara on usein ihan turhaa ja paljon hienompi juttu niin meille kuin lapsellekin olisi, kun tulisivat joskus käymään..

 

[Pilkki24]

Meillä on vähän surullinen tilanne, kun on vain yhdet isovanhemmat ja hekin matkan päässä. Heistäkin vain toinen pystyy hoitamaan lastamme, mutta hänkin on työelämässä vielä. Pystymme itse hyvin harvoin lähtemään kotoa, kun teemme molemmat töitä niin väkisinkin välillä tulee pitkiä aikoja näkemättä isovanhempia. Olen todella kiitollinen jokaisesta kerrasta, kun saamme lastenhoitoapua.

Minusta on kyllä moraalinen velvollisuus auttaa lastenlasten hoidossa, jos vain on itse siinä kunnossa. Ainakin tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin tällaisena aikana olla oman lapseni tukena.

Tässäkin mielessä on kuitenkin huonompi homma, että ihmiset tekevät lapsia vanhempana kuin ennen (minä mukaan lukien), kun jaksavat itse pikkulapsiaikaa huonommin ja ne isovanhemmatkin ovat koko ajan vanhempia ja jaksavat auttaa vähemmän.