Minkä kokoisessa asunnossa äiti pärjää teinipojan kanssa?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja vierailijaaapee
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
V

vierailijaaapee

Vieras
Mitä kotona pitää olla, minkä kokoinen asunto?

Pojalla Oma huone missä pelit ja vehkeet, mutta pitääkö muuta huomioida?

Onko esim olohuoneen telkkari välttämätön? Mitä huonekaluja? Äidille käy sänky tai vuodesohva, kumpi parempi jos ei saa molempia?
Jne.
 
Minulla ei ole yhtään teiniä, eikä edes poikia, mutta kyllä itse kolmioon suuntaisin, jos se vain taloudellisesti olisi mahdollista. Jäisi kummallekin vielä se oma soppi ja lisäksi yhteistä oleskelutilaa. Itselleni riittäisi silloin pienempi makuuhuone, kun voisi oleskella olohuoneessa.
 
Olen asunut yksinhuoltajana kahden teinin kanssa kolmiossa, näin laskien yhden teinin kanssa pärjää kaksiossa. Tietysti kaksion koko ja huonejärjestys ovat myös oleellisia. Olohuone on hyvä olla yhteistäkin tilaa, jotta perhe voi viettää yhteistä aikaa. Meillä oli elokuvailtoja ja niska- ja jalkahierontaa teineille ja ne olivat parhaita juttutuokioita.

Meillä oli iso olohuone, mahtui sekä sohva että sänky. Jos mahtuisi vain yksi, niin ehkä valitsisin sohvasängyn.

Yksi haaveeni on ollut se, että keittiöön olisi mahtunut vanhanaikainen sivusta vedettävä puusohva, jossa kannen aukaisemalla tulee sänky esille ja tarvittaessa saa leveyttä lisää.

Sopivaan kaksioon ja luovilla ratkaisuilla pärjää kyllä!
 
Kouluaikana paras kaverini asui äitinsä ja veljensä (hänkin teini) kanssa asunnossa, jossa oli kaksi pientä makuuhuonetta, pieni olohuone, keittokomero ja kylpyhuone. Molemmilla lapsilla oli parvisänky, koska muuten makuuhuoneeseen ei olisi mahtunut pöytää. Olohuoneessa oli flyygeli, telkku ja vuodesohva (seinillä täydet kirjahyllyt), muuta sinne ei mahtunut. Äiti siis nukkui olohuoneen vuodesohvalla, lapset kumpikin omissa huoneissaan. Ei vaikuttanut olevan ongelmaa.
 
<3

Kai mua pelottaa se kun poika tottunut kaikkiin "ylellisyyksiin". Mut tärkein hänelle on kyllä oma huone ja tavarat.
Nuori mutta fiksu.. Uskon että ymmärtää muuton tarpeen ja alun jälkeen asiat sujuu.
Niin no se jos ei ymmärrä niin ajautuu huonoon seuraan.. Mut koulu pysyy samana niin ei kai. Taidan vaan pelätä liikaa etukäteen.
 
Aapee sanoi:
:Heartred

Kai mua pelottaa se kun poika tottunut kaikkiin "ylellisyyksiin". Mut tärkein hänelle on kyllä oma huone ja tavarat.
Nuori mutta fiksu.. Uskon että ymmärtää muuton tarpeen ja alun jälkeen asiat sujuu.
Niin no se jos ei ymmärrä niin ajautuu huonoon seuraan.. Mut koulu pysyy samana niin ei kai. Taidan vaan pelätä liikaa etukäteen.
Click to expand...
Onhan se muutos aina epävarmaa ja kriisi, mutta kun on tunne siitä, että välitetään ja on turvallista joka tapauksessa, niin kyllä siitä selviää.

Itse tingin eniten omista hankinnoista silloin, kun asuin teinien kanssa. Asetin etusijalle sen, mikä heille oli tärkeää, tosin en ihan kuuta taivaalta ojentanut ja talouden realiteetit oli esillä ilman, että teinien tarvitsi huolehtia, loppuuko rahat vai eivät. Käytiin mm matkoilla, kun oltiin ennenkin käyty. Lapset kasvoivat nopeasti ja pian muuttivat pois kotoa.

Ei todellakaan kummallakaan ollut helppo teini-ikä, mutta tuskin olisi ollut yhtään helpompi ilman avioeroa tai isommassa asunnossa tai suuremmilla rahavaroilla.
 
Isot muutokset on aina, no isoja ja niitä on luonnollista jännittää. Uskon kuitenkin että teini sopeutuu. Se että koulu pysyy samana tekee paljon. Ei tarvitse yrittää yhtäkkiä löytää uusia kavereita ja sulautua uuteen luokkaan. :)

Mielestäni kaksio riittää hyvin, mutta hyvä jos olohuone on sen verran tilava että siellä voi viettää yhdessä aikaa. En näe syytä miksi olohuoneessa olisi pakko olla telkkari, jos teinillä on omassa huoneessa kaipaamansa vehkeet. Paitsi jos äiti haluaa katsoa telkkaria.
 
Itse olin aikoinaan perhepäivähoitajalla, jolla oli kolmiossa kolme omaa lasta ( teinejä, tosin vanhin muuttanut jo lähes omilleen.) Meitä hoitolapsia oli neljä... olohuone heillä oli iso, samoin keittiö.
 
Takaisin
Top