Sanon nyt heti alkuun, etten ole puheterapeutti tai muutenkaan alan asiantuntija. Mun mielipiteet tulee täysin omasta taustasta kieltenopettajana plus kielivaikeuksisen lapsen äitinä. Ne on tosiaan mielipiteitä, eikä minkäänlaisia totuuksia.
Koen, että lapselle on rikkaus kohdata monenlaisia kieliä. Yhden kielen oppiminen (yleensä) tukee myös seuraavien kielten oppimista, plus kansainvälisyys on mun mielestä tavoiteltavaa ylipäätään. Monelle nepsylle tuntuu myös olevan helpompaa oppia englantia kuin suomea. Tiedän monia autisteja, jotka kommunikoivat pääsääntöisesti englanniksi. Vaikka yleisesti arvostan äidinkielen oppimista, näissä tapauksissa kun yhtään minkään kielen oppiminen on haastavaa, koen että edes jonkun kielen oppiminen on parempi kuin puhumattomuus. Jos lapsi omaksuu englantia helpoiten niin olkoon sitten niin. Onpahan hänellä sitten edes joitain sanoja, joilla ilmaista itseään. Musta on myös todella kummallista, että kielletään lasta sanomasta tiettyjä sanoja, samalla kun yritetään saada häntä rohkaistua puhumaan. Ei lapsi ymmärrä, miksi ei saa sanoa yellow vaan täytyisi sanoa keltainen.
Mä en ole myöskään halunnut (tai onnistunut...) rajoittaa niitä ohjelmia, joita lapsi haluaa katsoa. Hän katsoo youtubesta paljon erilaisia "opetusvideoita" joissa laulujen avulla opetetaan vaikka värejä, numeroita, hedelmiä jne englanniksi. En ole suomeksi löytänyt mitään vastaavankaltaisia videoita, jotka olisivat niin hyvin tehtyjä että lasta kiinnostaisi niitä katsoa.