Minkä ikäisenä olisi syytä alkaa rajoittaa tutin käyttöä? Vinkkejä tutin vähentämiseen/siitä luopumiseen?

[Taateli88]

Jep, näin määkin vähän aattelin, että jotenkin siihen täytyy puuttua sit vanhempana. Nyt toi muksu on 6 kk vasta. En oo kyl huomannut mitään tiettyä kaavaa siinä muuta kuin, että se loppui hampaiden tuloon. Sain tosi hyviä vinkkejä tähän kuin, että lapselle pitäisi tarjota tuttia. Siis lapselle, joka ei oo sitä koskaan syönytkään.

Meilläkin 8kk ajoittain ikään kuin "pureskelee" peukaloa tai muita sormia, ilmeisesti liityyy ikenien kutinaan (hampaita ei ole puhjennut vielä yhtään). Sellaisesta satunnaisesta sormien syönnistä en olisi huolissani lainkaan. Sitten jos alkaa tosiaan jäädä tavaksi toistuvasti eri tilanteissa ja ikää tulee, niin sitten.

 

[problemsolved]

Kaikki vauvat/pikkutaaperot työntää välillä sormia suuhun. Mutta jos peukun imeminen on selkeä lohtu tai tapa ja tutin korvike, kannattaa yrittää puuttua siihen aikasessa. Siitä on todella vaikea päästä eroon ja aiheuttaa ehkä jopa pahempia ongelmia hampaille kuin pehmeä tutti. Lapsemme serkku söi peukaloa koulun alaluokilla vielä ja se oli kovan työn takana päästä siitä eroon, koska se meni ajattelematta suuhun ihan joka tilanteessa. Raudat hänellä on ollut nyt ko vuosia, en tiedä olisiko tarvinnut muutenkin.

 

[mollamilla]

Täältä pieni tilannepäivitys. Nyt menossa toka päivä, kun tutin käyttö on rajattu vain nukkumiseen. On mennyt paremmin kuin olisin ikinä voinut uskoa! Toissapäivänä aloin puhua lapselle, että huomisesta alkaen pidetään tuttia vain nukkuessa. Eilen aamulla, kun lapsi aamupalalle ryhtyessään antoi tutin pois, niin laitoin sen vaivihkaa piiloon. Kun sitten syötyään alkoi sitä kyselemään ja etsimään, niin vastasin vaan joka kerta huolettomalla äänensävyllä, että "Tutti on mennyt odottamaan *nimi*:a, se otetaan sitten kun mennään nukkumaan". Aamupäivällä tuli parit itkut tän takia, joista kuitenkin nopeasti tokeni ja alkoi puuhata muuta. Päikkäreille sai tutin, ja niiden jälkeen otin sen taas samaan tapaan huomaamattomasti pois. Kyseli päivän mittaan tuttia, ja vastasin aina tuon saman vastauksen. Päikkäreiden jälkeen ei enää itkenyt/kiukunnut kertaakaan, ja illalla alkoi jo toistella hyväntuulisesti (! ) sanojani, että "tutti, nukkumaan", "tutti, nukkumaan".

Tänään aamuherätyksen ja päikkäreiden välillä ei kysellyt tuttia kertaakaan! Ihan uskomatonta, kun tämä rajaus tosiaan tehtiin tilanteesta, jossa vaati pitää tuttia 24/7 suussa. Tässä oli kyllä muutenkin kaikki tähdet kohdillaan, koska vauva nukkui eilen kahdet ihan poikkeuksellisen pitkät päikkärit itsekseen sängyssä (siis usean tunnin), kun yleensä on totaalinen sylivauva. Mulle tarjoutui siis mahdollisuus pitää esikoista paljon sylissä ja ohjata huomiota muualle tutin puuttumisesta. Nyt jatketaan vähän aikaa näin, että tutti on nukkuessa, ja sitten jossain kohtaa kokonaan pois. Tiedä vaikka ehdittäisiinkin ennen tuota 2 v:tä, jos näin hyvin menee. Koetan kuitenkin lukea lapsen valmiutta ja mennä sen mukaan.

Tämä opetti kyllä taas mulle sen, että näitä itsestä vaikealta tuntuvia mutta tarpeellisia muutoksia kannattaa vaan rohkeasti tehdä, kun aika on. Kaikki tällaiset merkittävämmät muutoskohdat, kuten imetyksen loppuminen, omaan sänkyyn siirtyminen, vauvan syntymä ja nyt tää tutin rajoitus ovat olleet sellaisia, että oon itse niitä jännittänyt ja potenut tunnontuskia ja miettinyt että nyt särkyy lapsen sydän ja oma sydän ja ties mitä, mutta kaikki ovat menneet helpommin kuin odotin Joka kerta yllätyn, että ovat nämä pikkuiset vaan niin fiksuja ja sopeutuvaisia otuksia