Minkä ikäisenä lapsi nukkumaan omaan sänkyyn tai omaan huoneeseen?

[Vargynja]

Minkä ikäisenä teillä lapsi on siirretty nukkumaan perhepedistä omaan sänkyyn? Entä vanhempien huoneesta omaan huoneeseen?

Meillä on täällä myös artikkeli, jossa perhepsykoterapeutin kommentteja ja (jo vähän vanhemman) kyselyn tuloksia aiheesta.

Meillä esikoinen nukkui osittain perhepedissä, osittain omassa sängyssä ihan pienestä pitäen. Jäi yöimetyksen jälkeen viereen nukkumaan. Tämä loppui kun alkoi nukkua kokonaisia öitä jossain ennen puolentoista vuoden ikää. Tosin muistaakseni jossain kolme-vuotiaana (en ole iästä ihan varma) siirtyi käytännössä joka yö viereen nukkumaan, kunnes saatiin tarpeeksemme ja lopetettiin se tapa. Omaan huoneeseen siirtyi ehkä jossain vuoden vanhana ja se rauhoitti kaikkien öitä.

Kuopus ei ole koskaan nukkunut perhepedissä, mutta nukkuu yhä (n. 2,5v) meidän kanssa samassa huoneessa. Pääasiassa nukkuu vanhempien kanssa, koska ison ikäeron vuoksi emme ole nähneet vielä järkeväksi siirtää nukkumaan esikoisen kanssa samassa huoneessa.

 

[litranmitta]

Olisi kiva kuulla kokemuksia noin 1-1,5 vuotiaan siirtämisestä omaan huoneeseen Tämän hetken tilanne on, että muksu nukkuu alkuyön omassa sängyssä, herää kerran jolloin laiskana nostan vain kainaloon nukkumaan (käy rinnalla, mutta ei se siinä kovin kauaa kyllä syö). Eli tuollainen osittainen perhepeti meilläkin. Nyt on alkanut vähän tuntua minusta, että voitaisiin ehkä kokeilla sitä omaa huonetta. Josko se parantaisi unia kun ei unen kevyessä vaiheessa heräisi meidän kyljenkääntönarinaan (äänekäs puulattia ja nitisevä sänkykin vielä), ja nyt voisi pikkuhiljaa pärjätä jo yön syömättä ilman että herää nälkäänsä. Ja parisuhteen kannalta olisi kiva, että meillä voisi olla jotain fyysistä joskus makkarissakin, kun nyt on pakko käytännössä hoitaa hommat olohuoneessa.

Lapsen tuleva huone on varsin pieni, joten sinne ei pinnasängyn / tulevaisuudessa lastensängyn lisäksi mahdu aikuiselle sohvaa tai sänkyä. Pitäisikö varustautua alkuun ainakin irtopatjalla siis? Veikkaan että jos tulee heräilyä enemmän kuin kerran yössä, niin helposti jumahtaisin sinne lapsen huoneeseen itsekin unta jatkamaan.

 

[MinnaM]

Meillä esikoinen nukkui perhepedissä noin 8kk asti, jonka jälkeen siirrettiin omaan pinnasänkyyn samassa huoneessa. Aamuimetykseen tuli sitten viereen ja jatkettiin vielä unia. Muutettiin isompaan asuntoon hänen ollessa noin 10kk ikäinen, joten siinä yhteydessä hänet siirrettiin omaan huoneeseen. Keskimmäinen nukkui perhepedissä muistaakseni myös tuohon 8kk ikään, joilloin lopeteltiin yötissitykset ja hän pääsi siirtymään samalla myös omaan huoneeseen. Nyt tää kuopus siirtyi omaan sänkyyn perhepedistä hänen ollessaan n.8kk. Nukkuu vielä samassa huoneessa meidän kanssa ja aikaisin aamusta tulee viereen, mutta pikkuhiljaa varmaan siirretään omaan huoneeseen. Hän on kohta 10kk.

 

[Wendla]

Meillä neiti on nukkunut aina omassa sängyssä. Omaan huoneeseen siirryttiin muistaakseni noin 5,5 kk:n iässä, koska minun nukkumisestani ei meinannut tulla mitään samassa huoneessa nukuttaessa. Neiti heräili yöllä, mutta ei tarvinnut pääsääntöisesti mitään, kunhan vain ölisi omiaan jonkin aikaa ja jatkoi sitten uniaan. Paitsi jos tajusi, että äiti on hereillä. Silloin ei muuten nukuttu, silloin iski välittömästi kamala tarve sosialisoida. Tämä yöllinen sosialisoinnin tarve johti siihen, että havahduin aina hereille lapsen herätessä varmistaakseni, että en varmasti liiku liikaa, ettei lapsi vain halua alkaa jutustelemaan kanssani. Ja sitten tuskin uskalsin edes hengittääkään, jottei neiti varmasti huomaa äitiä. Lopulta puolison ehdotuksesta sitten suostuin siihen, siirretään lapsi omaan huoneeseen, jotta minäkin saisin nukuttua paremmin.

Omaan huoneeseen siirtyminen onnistui neidiltämme todella hyvin, ei hän tuntunut olevan moksiskaan. Äidille se tuntui olevan kovempi pala. Alussa pidin itkuhälyttimen asetukset äärimmäisen herkällä, jolloin kuulin pienenpienet peiton kahinatkin. Mielessä oli kauhukuva, että nyt se kuolee yksin sinne huoneeseensa, eikä me huomata mitään. Se ei kyllä kieltämättä siinä vaiheessa auttanut nukkumaan levollisesti, mutta aika nopesti kyllä opin luottamaan siihen, että kaikki menee ihan hyvin. Ja ai että kokonaiset yöunet ovatkaan nannaa.

Nykyisin tilanne on se, että emme edes voi nukkua samassa huoneessa. Nimittäin jos neiti tajuaa minut tai puolison, niin ei enää halua nukkua ollenkaan. Pinniksestä alkaa oitis hirmuinen jutustelu ja jos siihen koittaa olla reagoimatta, niin äänensävy alkaa muuttua vaativaksi ja sen jälkeen alkaa tuttisade, kun neiti alkaa tähtäillä närkästyneenä tuteillaan.

 

[litranmitta]

Me saatiin se pojan huone sisustettua valmiiksi pimennysverhoine ynnä muineen. Mutta sitten iskikin tälle äidille olo, että e-ei, en pysty vielä siirtämään lasta eri huoneeseen sain niin monta pelkoajatusta ja kauhuskenaariota keksittyä, että mies sanoi keskustelun päätteeksi että "eli se ei nyt sitten vielä siirry, kun ei siitäkään mitään tule jos valvot koko yön peläten ja ramppaat vahtimassa". Päädyttiin kuitenkin vieroittamaan yötissistä ja tavoittelemaan koko yötä omassa sängyssä. Mies vaihtoi nukkumaan pinniksen puolelle ja minä seinän viereen. Ekana yönä hänen piti kaksi kertaa rauhoitella. Toisena yönä poika heräsi (ja minä heräsin) myös perinteisen 01-02 aikoihin, mutta kun isi ei reagoinut mitenkään (liekö edes heräsi), nukahti poika hetken inistyään viiden aikaan sitten joutui nukuttamaan, ja aamun viimeiset tunnit nukkui aika levottoman kuuloisena, mutta nukuttiin silti 6.30 asti!

 

[Ginger]

Meillä lapset eivät ole koskaan nukkuneet perhepedissä, en halunnut. Omaan huoneeseen muuttivat esikoinen muistaakseni 2v 4kk ja nuorempi 2v 8kk. En siirtänyt pinniksessä pois omasta makkarista, vaan muuttivat omaan huoneeseen kun alkoivat nukkua ns. isojen lasten sängyssä.

 

[Miyn]

Lapsi nukkunut aina omassa sängyssä, aluksi meidän huoneessa. Vasta 5 vuotiaana sai oman huoneen ja sinne oman sängyn.

 

[Kipuna]

Meillä siirtyi 1v iässä omaan huoneeseen. Pienempi siirtyi vanhemman lapsen kanssa samaan huoneesen 10kk iässä. Hyvin meni

 

[Bella Swan]

Aina kun me ollaan muutettu isompaan asuntoon lasten kanssa, ovat saaneet oman huoneen ja on suoraan siirretty sinne nukkumaan. Sattumalta molemmat oli 10kk ikäisiä, kun saivat oman huoneen. Mutta ei se niin helppoa ja nopeaa ollut, monet yöt nukuin tissitakiaisten huoneessa jopa paljaalla lattialla xD Aika vissiin kullannut muistoja kun ei näitä kaikkia tule aina muisteltuna.
Sittenkun yöimetys on loppunut, on lapset alkaneet nukkua säännöllisesti kokonaisia öitä. Pitkä prosessi!

 

[Lilileilaa]

Meillä esikoinen kohta tasan 2,5v ja vastasyntynyt vauva sekä minä ja puoliso nukutaan kaikki samassa makkarissa, mutta omissa sängyissä(perhepedissä ei ole nukuttu ikinä). Syynä oma halu sekä se, että kolmion "lastenhuone" on vielä etänä töitä tekevän puolison työhuoneena. Oma toiveeni olisi, että työhuone muuttuisi lastenhuoneeksi tässä parin vuoden sisään

Esikoinen saa tulla omasta sängystään viereen(siirtyi pinnasängystä pois kun kiipesi sieltäkin jatkuvasti ulos) aina halutessaan, mutta yleensä tulee vasta aamulla herätessään köllöttelemään viereen eikä enää nukahda siihen. Nyt vauvan synnyttyä alkoi epäilyttämään tämä ratkasu samassa huoneessa nukkumisesta, koska esikoinen herää vauvan itkuun välillä jos vauva "kerkee" enempi itkemään. Yleensä nostan vauvan sängystä rinnalle nopeasti koska oon meijän perheen herkkäunisin ehdottomasti. Puoliso ei heräile vauvan heräämisiin ja meillä minä hoidan yöt täysin.

Pelkään siis, että esikoisen unet menee katkonaisiksi tämän nukkumisjärjestelyn takia... jos alkaa herätä joka yö vauvan itkuun on mietittävä josko minä ja vauva siirryttäisiin väliaikaisesti olohuoneeseen, kunnes vauvan yöunet muuttuu pidemmiksi/paremmiksi...

 

[Nepeta Cataria]

Esikoinen sai oman huoneen n. 3-vuotiaana, sitä ennen hän nukkui jonkin aikaa omassa sängyssä, olisiko vuosikkaasta asti. Nuoremmat ovat muuttaneet lastenhuoneeseen nukkumaan reilun vuoden iässä, toki tässäkin on ollut pehmeät keinot käytössä eli aluksi aikuinen on nukkunut vieressä ja hiljalleen totutettu nukkumaan eka loppuyö yksin, ja myöhemmin opeteltu nukahtamaan itsekseen. Taapero ja leikki-ikäiset jakavat lastenhuoneen, eli yksin ei tarvitse vieläkään osata nukkua. 3- ja 1,5v jopa jakavat isoa sänkyä keskenään kun heidät kainalonukutetaan edelleen. Jonkin ajan päästä voisi miettiä heille omien sänkyjen laittamista, tai ainakin tälle 3-vuotiaalle.

 

[Lya M.]

Meidän isompi taisi muuttaa omaan huoneeseensa jotain alle 2v, nuorempi n. 1v:kk. Perhepetiä emme edes harkinneet, koska mies on levoton nukkuja. Pinnasänky oli sängyn vieressä siihen asti kun oli tarvis.
Omissa huoneissa lapsilla ei pinnasänkyä koskaan ollut, vaan siirtyivät suoraan lastensänkyyn,

 

[Hasabu]

Meillä 8v. nukkuu vanhempien välissä koska näkee niin paljon painajaisia ja välissä on levollisempi. Lapset ovat siirtyneet meidän makkarista yhteiseen lastenhuoneeseen aina siinä vaiheessa kun ovat halunneet, ja lopulta omiin huoneisiinsa halunsa mukaan. Nyt kun kaikki isommat sisarukset ovat omissa huoneissaan, kuopus on siirtynyt takaisin meidän viereemme ettei olisi yksin. Niin nopeasti aika menee, että nautin tästä nyt kun kainalo vielä kelpaa.

 

[Däumeline]

Meillä esikoinen nukkui vastasyntyneenä sivusängyssä.
N. 2kk kohdalla esikoinen siirtyi nukkumaan perhepetiin viereeni imetyksen helpottamiseksi, arkisin mies nukkui olohuoneessa. Viikonloppuisin mies tuli makuuhuoneeseen nukkumaan meidän kanssa ja silloin esikoinen nukkui matkasängyssä (korotettu vauvalle sopiva taso) meidän sängyn vieressä.
Joskus 6kk ikäisenä esikoinen rupesi öisin liikumaan perhepedissä niin, että pelkäsin putoavan sängystä vaikka oltiin yritetty tehdä perhepeti turvalliseksi. Huomattiin myös, että nukkui jopa paremmin matkasängyssä yksin ollessaan. Joten siitä eteenpäin nukkui vain matkasängyssä.
Täysimetin 6kk asti, jonka jälkeen imetin vain öisin, 8kk lopetin imetyksen kokonaan selkäongelmieni takia.
Lähempänä 1v laskettiin matkasängyn vauvataso alas, kun rupesin nousemaan konttausasennosta ylöspäin.
Omaan huoneeseen siirrettiin joskus 1v 8-9kk ikäisenä, silloin sai myös oman kunnon sängyn.

Nykyään esikoinen herää n. kerran yössä, jolloin menemme huoneeseen rauhottelemaan ja jatkaa kyllä heti uniaan. Nukkuu myös öitä ilman heräämistä.
Meillä on esikoisen huoneessa lattialla patja sängyn edessä, lähinnä sitä varten ettei esikoinen satuta itseään jos poistuu sängystä yöllä, mutta myös siksi, että välillä jompikumpi vanhemmista jatkaa uniaan siellä lattialla, kun ei jaksa heräilyn jälkeen palata takaisin makuuhuoneeseen.
Makoilen itse tällä patjalla, kun nukutan esikoista yöunille sänkyynsä. Esikoinen menee lähes aina tyytyväisenä sänkyynsä yöunille, eikä pelleile mitään, jos toinen meistä vanhemmista on läsnä/nukuttamassa. Nukahtaa n. 30minuutissa.

Joskus oli kurja olo/paineita siitä, että tiesin monien tuttujen lapsien menevän nukkumaan ilman vanhemman läsnäoloa/nukuttamista ja mietin pitäisikö meidänkin opettaa esikoista nukahtamaan yksin huoneeseensa. Koen kuitenkin tämän "nukutus"tavan toimivan meillä ilman ongelmia ja koen sen lempeäksi meidän esikoiselle sopivaksi menettelyksi.

 

[Hasabu]

Meillä esikoinen nukkui vastasyntyneenä sivusängyssä.
N. 2kk kohdalla esikoinen siirtyi nukkumaan perhepetiin viereeni imetyksen helpottamiseksi, arkisin mies nukkui olohuoneessa. Viikonloppuisin mies tuli makuuhuoneeseen nukkumaan meidän kanssa ja silloin esikoinen nukkui matkasängyssä (korotettu vauvalle sopiva taso) meidän sängyn vieressä.
Joskus 6kk ikäisenä esikoinen rupesi öisin liikumaan perhepedissä niin, että pelkäsin putoavan sängystä vaikka oltiin yritetty tehdä perhepeti turvalliseksi. Huomattiin myös, että nukkui jopa paremmin matkasängyssä yksin ollessaan. Joten siitä eteenpäin nukkui vain matkasängyssä.
Täysimetin 6kk asti, jonka jälkeen imetin vain öisin, 8kk lopetin imetyksen kokonaan selkäongelmieni takia.
Lähempänä 1v laskettiin matkasängyn vauvataso alas, kun rupesin nousemaan konttausasennosta ylöspäin.
Omaan huoneeseen siirrettiin joskus 1v 8-9kk ikäisenä, silloin sai myös oman kunnon sängyn.

Nykyään esikoinen herää n. kerran yössä, jolloin menemme huoneeseen rauhottelemaan ja jatkaa kyllä heti uniaan. Nukkuu myös öitä ilman heräämistä.
Meillä on esikoisen huoneessa lattialla patja sängyn edessä, lähinnä sitä varten ettei esikoinen satuta itseään jos poistuu sängystä yöllä, mutta myös siksi, että välillä jompikumpi vanhemmista jatkaa uniaan siellä lattialla, kun ei jaksa heräilyn jälkeen palata takaisin makuuhuoneeseen.
Makoilen itse tällä patjalla, kun nukutan esikoista yöunille sänkyynsä. Esikoinen menee lähes aina tyytyväisenä sänkyynsä yöunille, eikä pelleile mitään, jos toinen meistä vanhemmista on läsnä/nukuttamassa. Nukahtaa n. 30minuutissa.

Joskus oli kurja olo/paineita siitä, että tiesin monien tuttujen lapsien menevän nukkumaan ilman vanhemman läsnäoloa/nukuttamista ja mietin pitäisikö meidänkin opettaa esikoista nukahtamaan yksin huoneeseensa. Koen kuitenkin tämän "nukutus"tavan toimivan meillä ilman ongelmia ja koen sen lempeäksi meidän esikoiselle sopivaksi menettelyksi.

Kuulostaa ihanalta kun te molemmat nukutustilanteesta nautitte. Minä olen nukuttanut kaikkia lapsiani pitkään, kahdeksanvuotiaalle kuopukselle nykyään joka ilta minä tai puolisoni lukee ja laulaa unilaulut. Itselleni tämä hetki on aina ollut yksi päivän parhaimpia, kun saa käpertyä lapsen/lasten kanssa peiton alle, silitellä ja laulaa lapsen uneen. Oma olokin aina rauhoittuu. :)

Ja se on kantanut kyllä hyvää hedelmää! Olen nukuttanut lapsiani niin kauan kun he ovat halunneet, nyt teini-ikäiset haluavat mennä suurimman osan ajasta itse nukkumaan, mutta välillä he edelleen pyytävät, voisinko illalla lukea heille kainalossa ääneen. Se on sellainen rutiini, jossa voivat luonnollisesti ottaa läheisyyttä vastaan jos muuten vanhemman läheisyys aiheuttaa ristiriitaisen olon kun sitä samaan aikaan haluaisi ja ei haluaisi. Ja iltasatuhetki on yleensä se, jonka aikana he alkavat avautua syvistä tuntemuksistaan joista eivät "päivänvalossa" puhu, silloin tulee juteltua ne tärkeimmät asiat. Yhdelle teineistäni tutut unilaulut kainalossa ovat turvaa tuova asia silloin kun mielen ailahtelut ahdistaa.

Kuinka suuri voima onkaan iltanukutusrutiineilla.

 

[Myrsky21]

Meillä poika ja äiti nukkui levottomasti erillään vaikka yäsyötöt oli jäöneet ja nukkui täysiä öitä joten ollaan päädytty ratkaisuun että lapsi nukkuu yhä meidän huoneessa omassa sängyssään ja kaikki pärjätään paremmin ilman stressiä saa siirtyä nukkumaan omiin oloihin kun koetaan että haluaa ja ollaan valmiita luottamaan ettei lapsi kiipeä pinnasängystä yli, kaadu portaissa, kiipeä pytylle tai käy yöllä laittamassa liettä päälle tms nykyäänkin varmistaa usein että oon paikalla ja jatkaa uniaan joten omata huoneesta mun luo tullessa jo heräisi ja unien jatkaminen olisi hankalempaa

 

[Sudensylin]

Meillä nukuttiin perhepedissä vain vahingossa, alusta asti siis pyritty siihen, että kaikki nukkuvat omissa sängyissään, pinnasänky toki ihan vanhempien sängyn vieressä. Me lopetettiin yösyötöt 10kk iässä ja siihen asti nukuttiinkin enempi-vähempi huonosti ja katkonaisesti. Sen jälkeen jäi enää aikaiset aamut ja nekin loppui siihen, kun siirrettiin poika omaan huoneeseen. Siellä nukkuu tyytyväisenä läpi yön.