Minimalismi, konmaritus... Mitä mieltä?

[Vargynja]

Mitä mieltä sinä olet minimalismista sisustuksessa (tai elämäntapana) ja konmarituksesta?

Meille nämä kumpikaan ei tunnu sopivalta (mutta se ei tarkoita, ettei toiselle olisi!). Tavara ei ehkä tuo onnea, mutta ehkä se tekee jotenkin kodikkaamman olon, kun ei ole tasot tyhjinä. Toisaalta me pyritään pikku hiljaa karsimaan turhaa tavaraa pois, koska onhan sitä ehkä liikaakin.

 

[Foreverfever]

Itse olen minimalisti ja mies taas säästää ja kerää kotiin kaikkea mahdollista tavaraa, koriste-esinettä yms.. lapsia monta niin pakko niitä juuri sillä hetkellä tarpeettomia väärän kokoisia tarvikkeita on myös jonkin verran säilöä. Jos asuisin yksin niin kämppä olisi varmasti melko tyhjä Pikkuhiljaa vaivihkaa karsin omasta mielestä turhaa tavaraa pois, usein menee vuosia ennen kuin joku alkaa niiden perään kyselemään

 

[litranmitta]

Oikean konmarituksen fani en ole, kun siihen liittyy mun mielestä vähän jo ylimenevää poisheittämistä. Sen sijaan järkevä harkittu karsiminen, kierrätys (joko jätteenlajittelu tai uusiokäyttöön tarvitsevalle) ja ennen kaikkea uuden tavaran välttely on jees

Virhehankintoja tulee kyllä tehtyä yhä itsekin, esim. ostin taaperolle palapelikirjan kirpparilta. Kuusi pientä palapeliä yhdessä kirjassa, vaikutti kätevältä. No nyt ne palat pyörii pitkin lattioita ja lelulaatikonpohjia, kun karkailevat kirjan sivuilta. Ja taapero ei vielä malta tehdä niitä yksi kerrallaan vaan purkaa kaikki, joten kirjaa voisi käyttää vain erikseen valvottuna jos haluaisi vaalia siisteyttä Leluja tulee myös aina kaikkina juhlapäivinä, ja vähän henkistä allergiaa aiheuttelee. Tuntuu myös vaikeammalta karsia toisen tavaroita kuin omia, vaikka tää toinen oiskin vasta kaksivuotias

Oma lukunsa karsimisessa on myös ne "ehkä-tärkeät" tavarat. Sellaiset mille on tietyissä tilanteissa oikea tarve, mutta jotka ei just nyt ole ajankohtaisia. Esimerkiksi vaikka pöytäliinat, kynttilät, tietyt koriste-esineet. Kirjat on myös vaikea, kun toisaalta rakastan lukemista ja jonkinlainen pieni kirjahylly on kiva elementti, mutta keskiverto kerran luettu aikuisten kirja ansaitsisi ennemmin päästä uuteen kotiin kuin jäädä hyllyyn pölyä keräämään loppuelämäksi. Niitä pitäisi mun taas karsia ja koittaa myydä tai lahjoittaa jos ei mene kaupaksi.

 

[Vargynja]

Oikean konmarituksen fani en ole, kun siihen liittyy mun mielestä vähän jo ylimenevää poisheittämistä. Sen sijaan järkevä harkittu karsiminen, kierrätys (joko jätteenlajittelu tai uusiokäyttöön tarvitsevalle) ja ennen kaikkea uuden tavaran välttely on jees

Olen hyvin pitkälle samaa mieltä tästä. Toisilla (ei varmasti kaikilla) se tavaran pois heittäminen menee yli. Ja ensisijaisena pitäisin nimenomaan sitä ettei osta uutta turhaa tavaraa. Turhaa tavaraa voi toki karsia, mutta sitäkin enemmän kannattaa miettiä kulutustottumuksia ja olla hankkimatta turhaa tavaraa.

 

[Aloy]

En voi mitenkään sanoa, että oltais minimalisteja, tavaraa tuntuu just tällä hetkellä olevan kaikki paikat täynnä . Mua tää tavaran määrä kyllä ahdistaa, ja niin miestäkin, mutta toisaalta hän ei esim omista vaatteistaan luovu ennen kuin ne on rikki, ei vaikka jotain vaatetta ei olisi tullut käytettyä vuosiin. Mies ei kyllä edes osta vaatteita mitenkään paljoa; ehkä kerran vuodessa hän menee vaatekauppaan, mutta sitä vaatetta on kertynyt vuosien saatossa anopin (eli siis hänen olan äitinsä) ostamana. Ja siitä syystä toki osa vaatteista on sellaisia, että ei mies niitä edes halua pitää, koska makuerot .

Koska toiveissa on ollut toinen lapsi, niin esikoisen jäljiltä on hillottu aivan kaikki tavara ja vaate viimeiset 3 vuotta. Just kävin monta päivää läpi esikoisen vaatteita tulevaa kesäkuista varten, ja mietin samalla, että ei mene montaa kuukautta kun ne pienimmät vaatteet alkaa mennä pieneksi, ja sitten pääsee kierrättämään vaatetta ja lopulta niitä muitakin vauvan tarvikkeita .

Odotan myös sitä, että meillä on tässä parin vuoden sisään edessä muutto Suomeen/Eurooppaan, ja sitä myöden on pakko karsia tavaraa, kun ei ole mitään järkeä maksaa merikonttitilasta tavaralle, joka lojuu käyttämättömänä varastossa. Samaan aikaan meillä alkaa monet tavarat ja jutut olla sen 15-25v vanhaa, ja hyvinkin käyttöikänsä lopussa, joten on aika siitäkin syystä kierrättää niitä (meillä on esim paljon sillon nuorena hankittuja pyyhkeitä, jotka alkaa olla jo nyt aika loppu, mutta niillä yritetään mennä sinne muuttoon asti, ja sit muuton jälkeen ostetaan tarpeen mukaan uutta).

Lapsen lelujen suhteen ollaan yritetty (ja onnistuttu jossain määrin) olemaan suht järkeviä. Pitkä välimatka perheeseen ja sukuun varmaan auttaa siinä, kun ei tule lahjoja koko ajan. Toinen mitä on tehty, on lelujen lainaaminen: meillä on muutamia ystäviä joiden kanssa on päikseen vaihdettu leluja niin että lapselle tulee jotain uutta leikittävää, mutta ei tarvii itse ostaa (ja säilöä/kierrättää) niitä.

 

[Vargynja]

Mua tää tavaran määrä kyllä ahdistaa, ja niin miestäkin, mutta toisaalta hän ei esim omista vaatteistaan luovu ennen kuin ne on rikki, ei vaikka jotain vaatetta ei olisi tullut käytettyä vuosiin. Mies ei kyllä edes osta vaatteita mitenkään paljoa; ehkä kerran vuodessa hän menee vaatekauppaan, mutta sitä vaatetta on kertynyt vuosien saatossa anopin (eli siis hänen olan äitinsä) ostamana. Ja siitä syystä toki osa vaatteista on sellaisia, että ei mies niitä edes halua pitää, koska makuerot .

Täällä taitaa olla vähän samaa vikaa miehesi kanssa. Me ei miehen kanssa kumpikaan raaskittaisi laittaa pois käyttökelpoisia vaatteita - vaikka ne ei ihan oman maun mukaisia olisikaan. Jotenkin sitä ajattelee, että kyllä tätä käyttää vaikka kotipäivänä. Vaikka tosiasiassa niitä kivemmankin näköisiä vaatteita on ihan riittämiin ja niitä mistä ei pidä, olisi varmaan järkevääkin laittaa kiertoon.

 

[Niittyleinikki_]

Mun mies heittää kaiken mielestään turhan uuniin ja mä olen aika hamstraaja Heti jos on reikä vaatteessa, se lentää uuniin. Sovitaan hyvin yhteen koska mä en raaski luopua ja mies taas ei 'kiinny' mihinkään tavaraan. Toisaalta ei meillä sinänsä paljon tavaraa ole, ja aika siististi järjestyksessä suurin osa.

Käytän kyllä usein konmaritus-ohjenuoraa "osta vain sellaista, joka tuottaa sinulle iloa". Eli että ei ostaisi sellaista 'nooo ehkä/ihan ok' - tuotetta/vaatetta tms.

Hamstraan kyllä kaikkea esim. tyhiä erikokokoisia pahvilaatikoita kaappeihin.. Mutta kun niitä tarvitsee välillä. Esim. pakettien lähettämiseen ym. Säästää luontoa ja lompakkoa kun ei osta uusia. Ja tyhjiä pilttipurkkeja, että niihin voi pakastaa taaperolle ruokaa. Mies vihaa niitä lasipurkkeja ja purnukoita eikä voi käsittää miksi niitä on tyhjänä kaapissa kolmisenkymmentä Jos hän heittää jotain pois minulta kysymättä, olen vihainen ensin mutta sitten tajuan itsekin että ehkä niin oli parempi

 

[Bella Swan]

Ääripäät kumpikaan oo hyviä meille. Mutta jos jotain vaikutteita ottais, olis helpompi jo siivotakin kun olisi rojua vähemmän. Ja muuttokuorma olisi maltillinen..

 

[Aaltokukka]

Voi kun tietäisitte, mitä tarkoittaa kun mitään joskus hankittua, perittyä tai saatua ei voi heittää pois.
Ehkäpä siksi on hyvä että meillä taaperon kanssa on oma asunto, niin ei tarvitse koko ajan varjella vaikkapa takan reunalle anopin aikanaan laittamaan joulukoristetta tai ex:n askartelemaa kuivakukkakoristetta. Onneksi mökki on anoppi ja ex-vapaita alueita, niille en anna historian tavaran muodossa jumittua tai melkein ehjien täyttää komeroita.

 

[Tiitiskä]

Voi kun tietäisitte, mitä tarkoittaa kun mitään joskus hankittua, perittyä tai saatua ei voi heittää pois.
Ehkäpä siksi on hyvä että meillä taaperon kanssa on oma asunto, niin ei tarvitse koko ajan varjella vaikkapa takan reunalle anopin aikanaan laittamaan joulukoristetta tai ex:n askartelemaa kuivakukkakoristetta. Onneksi mökki on anoppi ja ex-vapaita alueita, niille en anna historian tavaran muodossa jumittua tai melkein ehjien täyttää komeroita.

Kuulostaa hirveän ahdistavalta! Tuosta mainitsemastasi tuli mieleen hieman toisenlainen hamstraus, johon kuitenkin sukulaiset liittyvät. Eilen viimeksi juttelin erään ystävän kanssa, joka asuu perheineen puolisonsa vanhalla tilalla, missä joka ikinen liikenevä nurkka on tungettu täyteen mummojen ja muiden sukulaisten rojuja usean sukupolven ajalta, koska "täällähän on tilaa" ja tähän ilmiöön olen törmännyt myös muiden läheisten luona, joilla esim. piharakennuksissa on yhtään tilaa ja siis kaikki tavarat ei tosiaankaan ole niitä aarteita, vaan ihan puhdasta roinaa toki paljon on niiltä ajanjaksoilta, kun oltiin opittu, että mitään ei kannata heittää pois, muttamutta eräänkin läheiseni appivanhemmat tyhjensivät omaa varastoaan näiden läheisteni nurkkiin samalla "teillähän on tilaa"-mentaliteetilla - kysymättä lupaa tietenkin

 

[Pilkki24]

Mie oon aika tolkun ihminen tällaisissa. En hamstraa nurkkia täyteen ja heitän käyttökelvottomat tavarat mäkeen, mutta en hyvällä tahdollakaan voi kutsua itseäni minimalistiksi. Ostan hyvin vähän tavaraa ja käytännössä aina tarpeeseen, mutta silti sitä löytyy nurkista yllättävän paljon. Olen kyllä sellainen, että innostun milloin mistäkin uudesta harrastuksesta ja se ehkä selittää paljoltikin kaappien pursuamista. Kaapeissa taitaa eniten olla kuitenkin harrastusvälineitä ja -vaatteita sekä erilaisia työkaluja.

 

[Aaltokukka]

Kuulostaa hirveän ahdistavalta! Tuosta mainitsemastasi tuli mieleen hieman toisenlainen hamstraus, johon kuitenkin sukulaiset liittyvät. Eilen viimeksi juttelin erään ystävän kanssa, joka asuu perheineen puolisonsa vanhalla tilalla, missä joka ikinen liikenevä nurkka on tungettu täyteen mummojen ja muiden sukulaisten rojuja usean sukupolven ajalta, koska "täällähän on tilaa" ja tähän ilmiöön olen törmännyt myös muiden läheisten luona, joilla esim. piharakennuksissa on yhtään tilaa ja siis kaikki tavarat ei tosiaankaan ole niitä aarteita, vaan ihan puhdasta roinaa toki paljon on niiltä ajanjaksoilta, kun oltiin opittu, että mitään ei kannata heittää pois, muttamutta eräänkin läheiseni appivanhemmat tyhjensivät omaa varastoaan näiden läheisteni nurkkiin samalla "teillähän on tilaa"-mentaliteetilla - kysymättä lupaa tietenkin

Onneksi hän ei ole sukulaistensa kanssa missään tekemisissä, sillä juuri noin siinä kävisi. Ottaisi vastaan varmaan aivan kaiken! Nyt lasitetulla terassilla on homeelle haisevat, pikkulintujen ulosteiden tahrimat anopin entiset nojatuolit 70-luvulta. Oli ajatellut niitä autotallin miesluolaansa, vaan yli 10v. sitten ne kastuivat+ kaakkaantuivat parin vuoden avoautokatos säilytyksessä, josta siirtyivät talon paraatipaikalle "kuivumaan" estäen nyt hajullaan täysin kuistin käytön. Vaan niitähän ei voi viedä esim sorttiasemalle, vaikka kalustoa siihen pihassa olisikin. Vaan ehkä ensi talvena se tapahtuu, kun hän on viikon verran on päivittäin parituntis räntäsateessa päikkäreitä nukkuvaa vauvaa sohjoisella pihatiellä lykkinyt sen sijaan että vauva nukkuisi terassilla.
Asioilla on tapana järjestyä etenkin kun niille antaa mahdollisuuden siihen.

 

[Tiitiskä]

Onneksi hän ei ole sukulaistensa kanssa missään tekemisissä, sillä juuri noin siinä kävisi. Ottaisi vastaan varmaan aivan kaiken! Nyt lasitetulla terassilla on homeelle haisevat, pikkulintujen ulosteiden tahrimat anopin entiset nojatuolit 70-luvulta. Oli ajatellut niitä autotallin miesluolaansa, vaan yli 10v. sitten ne kastuivat+ kaakkaantuivat parin vuoden avoautokatos säilytyksessä, josta siirtyivät talon paraatipaikalle "kuivumaan" estäen nyt hajullaan täysin kuistin käytön. Vaan niitähän ei voi viedä esim sorttiasemalle, vaikka kalustoa siihen pihassa olisikin. Vaan ehkä ensi talvena se tapahtuu, kun hän on viikon verran on päivittäin parituntis räntäsateessa päikkäreitä nukkuvaa vauvaa sohjoisella pihatiellä lykkinyt sen sijaan että vauva nukkuisi terassilla.
Asioilla on tapana järjestyä etenkin kun niille antaa mahdollisuuden siihen.

Ei apua

 

[Ginger]

Minimalismi vähän kammottaa. Siitä tulee jotenkin kylmä fiilis. Toisaalta en myöskään pidä runsaasta tavaramäärästä. Eli kultainen keskitie!

Ärsyttää, kun isovanhemmilla on tapana tuoda kauheat määrät tavaraa. Kirppareilta haalittua pääasiassa, ei useinkaan tarpeellista enkä halua ottaa vastaan. Ikäviä tilanteita tulee välillä.

 

[harsokukka]

Minimalismista ollaan kaukana, mutta koitetaan kuitenkin miettiä tavaroita järjellä eikä tunteella. Konmarissa vähän tökkii se ajatus ilon pirskahtelusta, kun itse ajattelen tavaran vähentämistä lähinnä ekologiselta kantilta. Mulle on melko yhdentekevää, pirskahteleeko joku täysin asiansa ajava kylpypyyhe iloa vai ei, koska jos heittäisin sen nyt roskiin, joutuisin pian ostamaan uusia tilalle. Parempi käyttää itse loppuun ja ostaa sitten uutta, kun kaapit alkavat olla tyhjät. Toki esimerkiksi mukit eivät käytössä kulu, joten niistä olen hankkiutunut ihan raa'asti eroon sillä periaatteella, tuovatko iloa vai eivät.

 

[Vargynja]

Hyvin sanottu @harsokukka
Juuri tuo on minustakin konmarituksessa vikana. Tulee vain ostettua enemmän, kun laittaa pois asioita, joista ei saa iloa. Kun kuitenkin niitä pyyhkeitä yms. tarvitsee. Mielestäni on parempi käyttää loppuun ja hankkia uusia sitten kun oikeasti tarvitsee. Konmaritus ajatus voisi toimia, jos ajattelee, onko jostain tavarasta iloa tai hyötyä.