RainbowWriter
Vasta-alkaja
Hei!
Minulla on syytä olla todella kiitollinen miehestäni ja muista siunauksista, mutta meidän käsitykset raha-asioista menevät tosi pahasti ristiin. Mieheni tulee toisesta kulttuurista kuin minä, olemme nyt kihloissa ja odotan hänelle esikoispoikaa. Tämä voi kuulostaa teistä uskomattomalta, mutta mieheni oli entisessä kotimaassaan todella rikas bisnesmiehen poika ja hän jopa kävi yliopistoa - hän ei siis ole niitä poloisia maahanmuuttajia, joita heidän sakeaan joukkoonsa mahtuu yllin kyllin. Nyt kuitenkin hänen elämänsä on täällä Suomessa toinen: meillä ei upporikkaita ole vaan ihmiset ovat yleensä hyvinvoivaa keskiluokkaa (kuten itsekin olin vielä vanhempien kanssa asuessa).Täällä minun kokemukseni mukaan ei ole mitään rikkaat/köyhät-jakoa kun kaikilla on kuitenkin asunto/kotitalo! No, minun mieheni nyt sitten joutuu opettelemaan täällä "tavallista" elämää, jossa hänen osuutensa on hankkia pienituloiselle perheellemme toimeentulo kun opintoni ovat vielä kesken: Hän työskentelee kohtuuttoman pitkiä työpäiviä pizzeriassa, että rahat riittävät.
Siispä itse ongelmaan: Mieheni ei millään meinaa tajuta, etteivät rahat riitä kaikenmaailman kalliisiin vaateostoksiin (hän saattaa ostaa jopa 200 eurolla kerta), laajakuvatelevisioihin ja kotiteatterisarjoihin ja iPhoneihin! Siitä lähtien kun muutimme isompaan asuntoon ja aloin odottaa lasta hän on törsännyt rahaa vain entistä enemmän ja ostanut pari juttua jo maksettavaksi velaksi kuukausierissä ja lisää velkaa suunnittelee ottavansa! Niin uskomaton tyyppi kuin olla ja voi! Oon yrittänyt aina sanoa hänelle, että ei nyt tosiaan oo rahaa ja kuinka kuvittelet mun ja poikasi elävän - Minähän sen rahatilanteen tiedän parhaiten kun olen häntä enemmän kotona ja MINÄ maksan laskut kun hänellä ei nettipankkia ja suomen taitoa vielä ole ja vielä käyn ruokakaupassa. Eikä hän halua pojalleen ostettavan mitään käytettynä, koska hänelle ilmeisesti raha = rakkaus! Siispä hän aikoo törsätä vaaviimmekin hirveästi rahaa kun vähemmälläkin tulisi toimeen.
Olen huomannut, ettei minun sanomisillani ole mitään vaikutusta - Hän kuvittelee tietävänsä raha-asiat paremmin meistä vielä ainoana työssäkävijänä, mutta kyllä minun arjessani näkyy kuinka on kukkarot rei'illä! Ainoa pelastus tähän tilanteeseen olisi, että itsekin pääsisin töihin, mutta olen aikuislukiolainen joka mielellään tähtäisi yliopistoon - eli vielä on matkaa! Olen siis työtön aikuisopiskelija. Tietenkin mielessä on käynyt jos rupeaisi tässä välissä osa-aikatyöhön kunnes pääsen seuraavaan opinahjoon, mutta nyt on vauva tulossa, että varmaan parempi pysyä kotona... Vanhemmat jo edellisessä kämpässämme ehdottivat, että jättäisin miehen, mutta kaikesta huolimatta olen tosi rakastunut. Teistä siis ehkä tämä tilitys oli ajanhukkaa, koska ero on tässä tilanteessa mahdoton ajatus. Mieheni ei siis kuuntele järkipuheitani vaan toimii ihan mielensä mukaan - ehkä minunkin pitäisi seurata omaa järkeäni ja ostaa pojalle käytettyä häneltä sen kummemmin kyselemättä. Ja huom! tätä nykyä hän siis törsää omia palkkarahojaan.
Meidän 2 eri kontekstiamme siis ovat kultuurikontekstit ja se, että olemme lapsuuksiemme aikana tottuneet elämään ihan eri varallisuuksissa - minä tavallista, realistista keskiluokan elämää ja hän bisnesmiehen pojan elämää. Toisaalta kuitenkin minulle ja hänelle on molemmille uutta, että joudumme elämään huomattavasti pienituloisemmin kuin vanhempiemme luona, mutta minulle tietenkin sopeutuminen kävi helposti - hän ikään kuin elää yhä ylellisessä unelmassaan. Huom! Vaikken itsekään siis lapsuudessani ole mikään köyhä ollut, minut on kuitenkin kasvatettu elämään kohtuullisesti ja säästeliäästi.
Minulla on syytä olla todella kiitollinen miehestäni ja muista siunauksista, mutta meidän käsitykset raha-asioista menevät tosi pahasti ristiin. Mieheni tulee toisesta kulttuurista kuin minä, olemme nyt kihloissa ja odotan hänelle esikoispoikaa. Tämä voi kuulostaa teistä uskomattomalta, mutta mieheni oli entisessä kotimaassaan todella rikas bisnesmiehen poika ja hän jopa kävi yliopistoa - hän ei siis ole niitä poloisia maahanmuuttajia, joita heidän sakeaan joukkoonsa mahtuu yllin kyllin. Nyt kuitenkin hänen elämänsä on täällä Suomessa toinen: meillä ei upporikkaita ole vaan ihmiset ovat yleensä hyvinvoivaa keskiluokkaa (kuten itsekin olin vielä vanhempien kanssa asuessa).Täällä minun kokemukseni mukaan ei ole mitään rikkaat/köyhät-jakoa kun kaikilla on kuitenkin asunto/kotitalo! No, minun mieheni nyt sitten joutuu opettelemaan täällä "tavallista" elämää, jossa hänen osuutensa on hankkia pienituloiselle perheellemme toimeentulo kun opintoni ovat vielä kesken: Hän työskentelee kohtuuttoman pitkiä työpäiviä pizzeriassa, että rahat riittävät.
Siispä itse ongelmaan: Mieheni ei millään meinaa tajuta, etteivät rahat riitä kaikenmaailman kalliisiin vaateostoksiin (hän saattaa ostaa jopa 200 eurolla kerta), laajakuvatelevisioihin ja kotiteatterisarjoihin ja iPhoneihin! Siitä lähtien kun muutimme isompaan asuntoon ja aloin odottaa lasta hän on törsännyt rahaa vain entistä enemmän ja ostanut pari juttua jo maksettavaksi velaksi kuukausierissä ja lisää velkaa suunnittelee ottavansa! Niin uskomaton tyyppi kuin olla ja voi! Oon yrittänyt aina sanoa hänelle, että ei nyt tosiaan oo rahaa ja kuinka kuvittelet mun ja poikasi elävän - Minähän sen rahatilanteen tiedän parhaiten kun olen häntä enemmän kotona ja MINÄ maksan laskut kun hänellä ei nettipankkia ja suomen taitoa vielä ole ja vielä käyn ruokakaupassa. Eikä hän halua pojalleen ostettavan mitään käytettynä, koska hänelle ilmeisesti raha = rakkaus! Siispä hän aikoo törsätä vaaviimmekin hirveästi rahaa kun vähemmälläkin tulisi toimeen.
Olen huomannut, ettei minun sanomisillani ole mitään vaikutusta - Hän kuvittelee tietävänsä raha-asiat paremmin meistä vielä ainoana työssäkävijänä, mutta kyllä minun arjessani näkyy kuinka on kukkarot rei'illä! Ainoa pelastus tähän tilanteeseen olisi, että itsekin pääsisin töihin, mutta olen aikuislukiolainen joka mielellään tähtäisi yliopistoon - eli vielä on matkaa! Olen siis työtön aikuisopiskelija. Tietenkin mielessä on käynyt jos rupeaisi tässä välissä osa-aikatyöhön kunnes pääsen seuraavaan opinahjoon, mutta nyt on vauva tulossa, että varmaan parempi pysyä kotona... Vanhemmat jo edellisessä kämpässämme ehdottivat, että jättäisin miehen, mutta kaikesta huolimatta olen tosi rakastunut. Teistä siis ehkä tämä tilitys oli ajanhukkaa, koska ero on tässä tilanteessa mahdoton ajatus. Mieheni ei siis kuuntele järkipuheitani vaan toimii ihan mielensä mukaan - ehkä minunkin pitäisi seurata omaa järkeäni ja ostaa pojalle käytettyä häneltä sen kummemmin kyselemättä. Ja huom! tätä nykyä hän siis törsää omia palkkarahojaan.
Meidän 2 eri kontekstiamme siis ovat kultuurikontekstit ja se, että olemme lapsuuksiemme aikana tottuneet elämään ihan eri varallisuuksissa - minä tavallista, realistista keskiluokan elämää ja hän bisnesmiehen pojan elämää. Toisaalta kuitenkin minulle ja hänelle on molemmille uutta, että joudumme elämään huomattavasti pienituloisemmin kuin vanhempiemme luona, mutta minulle tietenkin sopeutuminen kävi helposti - hän ikään kuin elää yhä ylellisessä unelmassaan. Huom! Vaikken itsekään siis lapsuudessani ole mikään köyhä ollut, minut on kuitenkin kasvatettu elämään kohtuullisesti ja säästeliäästi.