Milloin päätitte vauvan nimen?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Vargynja
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vargynja

Vargynja

Admin
Staff member
Administrator
Helmikuiset 2021
Milloin päätit (mahdollisen puolison kanssa) vauvan nimen? Tiesittekö sen jo ennen syntymää? Tai pallottelitteko päinvastoin nimiehdotuksia vielä pitkään syntymän jälkeen?

Itse tiesin molempien kohdalla nimen, kun sain vauvan rinnalle ja katselin vauvaa. Nimi vain putkahti mieleen siinä katsellessa. Varsinkin esikoisesta muistan miettineeni hänen näyttävän aivan nimeltään. Emme halunneet/osanneet valita nimeä etukäteen - emmehän tienneet näyttäisikö vauva valitulta nimeltä. Toinen nimi valittiin kummallekin muutamasta miehen ehdottamasta nimestä. Sekin tuli muutaman päivän sisään syntymästä. Kuopukselle kyllä mietittiin vähän pidempään, annettaisiko hänelle hänen työnimi toiseksi/kolmanneksi nimeksi, mutta hylättiin se lopulta.
 
Molemmissa raskauksissa ollaan rakenneultran jälkeen listattu nimet ja siitä sitten mutuiltu eteenpäin. En tarkkaan muista koska esikoisen nimi vakiintui mutta ainakin kuukautta tai paria ennen synnytystä ja se pysyi. Nyt rv27 ja nimi on melkein selvillä mutta vielä sitä pitää vähän pyöritellä mielessä et jääkö kivasti käyttöön.
 
Esikoisen etunimi on ollut valmiina jo kauan ennen koko lasta 😄 Onneksi hän myös näytti nimeltään 😂 kolmas nimi suvussa kulkeva ja sekin oli varsin varma valinta jo ennen syntymää, toinen nimi tavallaan keksitty mutta suvun nimistä johdettu. Se keksittiin vasta synnyttyä nimeä makustellessa

Toisen nimi vaihtui. Ensin oli masunimenä yksi. Sitten se vaihtui toiseksi kun pohdittiin tosissaan. Lapsi kun syntyi, ei näyttänyt yhtään sen nimiseltä. Sen sijaan häntä katsoessa ensimmäisten päivän aikana, tiesin heti että yksi nimi joka ollut "kivojen nimien listalla" sopii hänelle 🥹 Palloteltiin vielä muita nimiä ennen kuin lyötiin lukkoon, mutta tavallaan tiesin heti äiti-lapsi osastolla ekana yönä mikä hänen nimeksi tulee 😄 Toiseksi nimeksi tuli se masunimi1 ja kolmanneksi nimeksi sai hänkin suvussa kulkevan.

Jos saataisi vielä kolmas lapsi, olisi mulla pitkä kivojen nimien lista taas valmiina 😂 synnärillä sen sitten varmaan taas näkisi, minkä nimen näköinen sieltä tuli 🤭
 
Ekalle lapselle nimi valittiin hyvin viime tinkaan ennen ristiäisiä. Listasin kuusi nimeä ja mies niistä valitsi kivoimman. Kaksi muuta hänen nimeä tulee suvusta.

Tokalle lapselle päätin nimen raskaus aikana kun näin sen jossain ja oli niin ihana. Ja se pysyi. Hänen toinen nimi on suvusta ja kolmannen nimen isä keksi.

Kolmannelle lapselle oli vaikea keksiä. Ja sekin keksittiin aika viime tinkaan ennen ristiäisiä. Lopulta otettiin nimi joka ekan lapsen listalta hylättiin aikanaan. Toiseksi nimeksi laitettiin aivan ihana nimi jonka olisin halunnut etunimeksi mutta mies ei hyväksynyt ja kolmanneksi nimeksi minun mummoni nimi.

Jos tulisi neljäs lapsi ja olisi tyttö niin hän varmaan saisi kulkea ilman nimeä😅 kun ei enään keksi nimiä tytölle🤣 pojalle on koko nimi jo valmiina etunimi miehen keksimä, toinen nimi miehen isä nimi ja kolmas nimi minun veljeni nimi. Mutta tuskin saadaan käyttöön😅
 
Esikoiselle oli kaksi nimivaihtoehtoa ihan plussasta alkaen, molemmat tytönnimiä koska intuitio oli niin vahva 😃 hyvin pian sitten vakiintui toinen niistä nimistä ja mietin silloin että jos toinen tyttö vielä tulisi niin hälle ois se toinen nimi sitten. No, sitten myöhemmin tutuistuin ystävään jonka melkein samanikäinen tytär olikin sen niminen jota toista nimeä olin esikoiselle miettinyt. Nyttemmin oon sen toisen tytönnimen hylännyt koska ei tuntuisi enää oikealta kun tavallaan sain jo sen tytön 😃 tästä huhtikuisesta ollut vahva intuitio että olisi poika, ja pojannimiä miehen kanssa pyöriteltiinkin koko kesä ennen plussaakin, kunnes nappivalinta vakiintui ja se nimi nyt työnimenäkin jo käytössä 🙂 jos rakenneultrassa oiski jotai ylläreitä nii pitäis miettiä vähä uusiksi, mutta jotenki nii vahva intuitio ihan kuin esikoisestakin, että muita vaihtoehtoja ei osaa ees ajatella 😂
 
Esikoisen nimi oli tiedossa pitkään ennen kun hän syntyi. Toiselle lapselle palloteltiin vaihtoehtoja ja lopulta juuri ennen kastetta saatiin päätettyä virallinen nimi. Harmittaa kyllä vieläkin että annoin periksi tässä miehelle, olisin itse halunnut toisen nimen.
 
Mulla oli esikoisesta vahva fiilis nimestä jo odotusaikana ja se vain vahvistui vauvan synnyttyä. Toinen ja kolmas nimi päätettiin ristiäisiä suunnitellessa. Kuopuksen nimen päätin synnärillä ekana yönä vauvaa katsellessani, miehelle sain sen myytyä vasta ristiäispäivän aamuna 🤭 Meillä oli hänellekin odotusaikana nimi päätettynä ja vauvasta puhuttiin miehen kanssa sillä nimellä. Synnyttyään vauva ei kuitenkaan näyttänyt mielestäni yhtään sen nimiseltä, mies puolestaan olisi halunnut pitää alun perin valitsemamme nimen.
 
Ei ole lapsia enkä ole vielä raskaana mutta! Joitain nimiä mielessä mahdolliselle esikoiselle on jo. Tytölle olisi kyllä enemmän nimivaihtoehtoja. 🫣 Onneksi miehellä nimiä pojallekkin. 🤣
 
Esikoisen nimi oli päätettynä jo hyvissä ajoin ennen syntymää. Ollaan kolme kuukautta ennen syntymää kutsuttu häntä nimellään, mutta ei kerrottu sitä muille. Toinen ja kolmas nimi päätettiin syntymän jälkeen.
 
Mä luin vauvaa odottaessa taaperolle nimiluettoita/ listoja ääneen. Eräs nimi hymyilytti häntä toistuvasti...😊
Toinen ja kolmas nimi ovat mummojen nimistä muokattu vauvan ollessa muutaman viikon ikäinen.
Miehellä oli mahdolliselle tyttövauvalle jo tuhat vuotta sitten ex- vaimonsa aikaan yhdysviivallinen nimipari päätettynä, jonka virallisesti torppasin sen hankalan ja pitkän (14merkkiä) kirjoitusasun vuoksi. "Yritäppä itse kirjoittaa ne koulun koepaperin nimiviivalle etenkin kun sukunimessäkin on 11 kirjainta." Ei kokeillut... 🙊
 
Esikoisen kanssa toiset nimet tuli hyvinkin luontevasti (suvusta) ja etunimi antoi odottaa, lopulta yhteisymmärrykseen päästiin varmaan 2kk synnytyksestä. 🙃

Katsotaan miten käy toisen kanssa.
 
Mä kuulin seurustelun alkuaikoina miehen edesmenneen mamman nimen, ja ilmoitin miehelle jo siinä kohtaa, et jos tää meiän juttu menee niin pitkälle, että lapsia tulee, niin tyttö perii sitten isomammansa nimen. Neiti syntyi tästä keskustelusta 4v päästä. Sitä ennen esikoinen olisi tyttönä ollut tämä isomammalta peritty, mutta kun osottautui pojaksi ultrassa, niin siinä kohtaa alettiin enemmän nimiä pallottelemaan. Oli niitä siinä jo alkuraskaudestakin pojalle pohdittu, mutta sitten vasta enemmän. 2. ja 3. nimi oli helposti päätetty, mutta etunimi tuotti tuskaa, mutta sekin päätettiin kyllä jo ennen syntymää.
 
Miulla oli tytön nimi valmiina ja se kävi onneksi miehellekin. Rakenneultrassa, kun sukupuoli selvisi niin aloimme jo puhumaan lapsesta sillä nimellä. Emme muutenkaan salailleet nimeä, vaan lasta kutsuttiin etunimellään heti syntymästä. Toisen nimen keksiminen oli hieman vaikeaa ja mietittiinkin annetaanko ollenkaan toista nimeä, mutta lopulta löytyi oikein sopiva nimi vain vähän ennenkuin nimipaperit piti lähettää. 😅

@Aaltokukka ihan hyvä päätös lapsen kannalta. Miulla muutama merkki vähemmän nimessä, mutta yhdistelmänimi ja pitkä sukunimi, jotka eivät aina meinaa mahtua nimelle varattuun tilaan erilaisissa kaavakkeissa ynnä muissa. Lisäksi se selittäminen tuleeko viivalla vai ei ja muutama muukin tarkennus... ei ole kätevää, vaikka nimessäni sinällään ei ole mitään ihmeellistä. 😅
 
Pilkki24 sanoi:
Miulla oli tytön nimi valmiina ja se kävi onneksi miehellekin. Rakenneultrassa, kun sukupuoli selvisi niin aloimme jo puhumaan lapsesta sillä nimellä. Emme muutenkaan salailleet nimeä, vaan lasta kutsuttiin etunimellään heti syntymästä. Toisen nimen keksiminen oli hieman vaikeaa ja mietittiinkin annetaanko ollenkaan toista nimeä, mutta lopulta löytyi oikein sopiva nimi vain vähän ennenkuin nimipaperit piti lähettää. 😅

@Aaltokukka ihan hyvä päätös lapsen kannalta. Miulla muutama merkki vähemmän nimessä, mutta yhdistelmänimi ja pitkä sukunimi, jotka eivät aina meinaa mahtua nimelle varattuun tilaan erilaisissa kaavakkeissa ynnä muissa. Lisäksi se selittäminen tuleeko viivalla vai ei ja muutama muukin tarkennus... ei ole kätevää, vaikka nimessäni sinällään ei ole mitään ihmeellistä. 😅
Click to expand...
Mä heräsin ennen vauvan syntymää painajaiseen, jossa sairaalassa isä oli päässyt lapsen nimen lähettämään
"väestövirastoon" minun maatessani sektion jäljeltä lääkehuuruissa jossakin... Juulia-Auroora Liljankukka Mäkinotkonen luki yllättäen kotiin tulleessa vauvan kelakortissa. Posteljooni oli siihen kirjeeseen lisännyt pyynnön ilmoittaa uudesta erisukunimisestä asukkaasta heidänkin jörjestelmäönsä... Onneksi se oli vain painajainen😅
 
Identtisten kaksosten sukupuoli pysyi salaisuutena syntymään asti. Puhelimessa oli maltillisen mittainen lista nimiä molemmille vaihtoehdoille ja tytöille olin yhden kutsumanimen päättänyt (mummovainaani mukaan Ilse, mielestäni tosi kaunis ja yllättävän harvinainen nimi).

No pojat sieltä tupsahti ja mulla oli ihan järkyttävä kriisi nimistä, mikään sinne puhelimeen kerätyistä ei tuntunut oikealta 😂 Yhden pojan lisänimen olin päättänyt, mutta se on niin wanhahtava että kutsumanimeksi ei tullut kyseeseen. Kaksi päivää syntymästä aloin sitten kerätä uutta listaa ihan nimipäiväkalenteria läpikäyden ja tältä listalta valikoitui muutamat kutsumanimiparit joita maistelin sekä yhdessä että lisänimiin yhdistettynä. ”Rimmaamisella” tyyliin Ville ja Kalle tai yhteisellä alkukirjaimella ei ollut mulle väliä, mutta ajattelin että nimillä olis kuitenkin kiva olla jonkin sortin yhteys, ja lopulta valikoitui kaksi kalevalaista nimeä.

Muistaakseni noin kuukauden ikään mennessä olin lopullisen päätöksen tehnyt mut nimet pysyivät sen jälkeen vielä salaisuutena ristiäisiin asti. Itseltänikin vaati aika paljon totuttelya alkaa ajatella heitä ja puhua heille nimiä käyttäen, kun 9kk ajan olin tuntenut heidät A:na ja B:nä 😂
 
Pilkki24 sanoi:
Miulla muutama merkki vähemmän nimessä, mutta yhdistelmänimi ja pitkä sukunimi, jotka eivät aina meinaa mahtua nimelle varattuun tilaan erilaisissa kaavakkeissa ynnä muissa. Lisäksi se selittäminen tuleeko viivalla vai ei ja muutama muukin tarkennus... ei ole kätevää, vaikka nimessäni sinällään ei ole mitään ihmeellistä. 😅
Click to expand...
Mietin jo hiustyyli-keskustelussa että onko mulla kaksoisolento. Nyt aloin tosissani miettimään että pitäiskö huolestua 😳

..

Tykkään ajatuksesta että kaikkien lasten nimet alkaa esim samalla alkukirjaimella, en tajunnut että se olis vaatinut ihan kunnolla valmistautumista.
Itsellä tosiaan niin rasittava nimi, että halusin lapselle "helpon". Oli yllättävän vaikea keksiä nimi joka kelpasi molemmille. Monet ehdottamani nimet oli miehen kulttuurissa "huonompiosasten nimiä" ja taas itse en ymmärtänyt miehen ehdotuksia ollenkaan. Perusvaatimusten lisäksi piti olla kansainvälinen nimi, mutta normaali myös suomenkielessä, esim Charlie, George, Amy tms ei tulisi kuuloonkaan vaikean suomenkielisen ääntämisen takia. Meillä on kansainvälinen perhe ja kaveripiiri, tosi monet sopivat nimet jo käytetty 😳 Tämä nimi tuli pian syntymän jälkeen sellaiseksi "varanimeksi" ja kun parempaa ei keksitty ja 3kk päästä piti nimi virallistaa niin sillä mentiin. Ei todellakaan keksinyt enää toista nimeä ja nimi oli jo ihan tarpeeksi pitkä sellaisenaan. Ei nimi ole kaduttanut, mutta seuraavaan valmistaudun paremmin jo raskausaikana.
 
@Selah kyllä se voi yksi nimen keksiminen teettää päänvaivaa. 🤭 Kai miun tyttö pitää nimeään sitten vuorostaan tylsänä ja antaa omalle lapselleen jonkun erikoisen nimen. 😅 Päivitellään täällä palstalla sitten lastenlastemme nimiä! 🤭

Meillä on lapsella todella suomalainen nimi, mutta se herättää ihastusta muualla Euroopassa. Kai se on kaksoiskonsonantista huolimatta helppo nimi ja kuulostaa sitten eksoottisen kivalta muualla.
Itsellä myös lähipiirissä näitä, jotka haluavat nimen sopivan useampaan kulttuuriin.
Ihan hauskoja nimiyhdistelmiä on kyllä tullut näissä kahden kulttuurin perheissä vastaan. Joskus vähän outoja ja sitten taas toisinaan tosi hyvin yhteen sopivia.
 
Takaisin
Top