Ne miehet.. Kyllä tässä itekin näitä hommia on tehnyt huomaamatta enään kun ei väsytä ja olo muutenkin "touhukas." Nyt kyllä alkaa olemaan toi alakerta iltapäivästä asti kuin tsernobylin jäljiltä (kärsin pahoista alapään suonikohjuita) joten nyt kyllä tahti alkaa muuttumaan siltä ajalta kun mies on kotona. Tänäänkin tuskissani istuin ja join kahvia niin kehtas vielä ampumaan lähteissään ehdottaa voisinko tehä sille pari voikkaria et sil on vähä kiire kun kyyti tulee kohta. Tokasin vain että joo voi kun jaksaisin! Tais ymmärtää vihdoin et mä en enään pysty samaa tahtia olla kodinhengetär kuin ennen >:| Täytyy alkaa käyttämään sanaa "en jaksa" enemmän niin josko se siitä.. Huomena onneksi pääsee lääkäriin tarkistuttamaan tuon kohdunsuun tilanteen, supisteluiden takia ja muutenkin se perus tarkastus.. Mä jopa toivoisin että mulle sanottaisi "nyt et kävele enään yhtään ylimääräistä metriä." Alkais ehkä kaikki tässä ympärillä tajuamaan että tää mamma ei enään vaan pysty. Nytkin mies ampumaradalla ja ite makaan raatona sohvalla + kaksi lasta tappelee kyljessä kiinni. Blaaah.. Mä en ikiin ole ollu näin valmis synnyttää jo näil viikoilla..
Avautumis valitus, soriii :D
