Milloin lasta pystyy opettamaan käyttäytymään?

N

Neitiniisku

Vasta-alkaja
Tarkoitan otsikolla sitä,että minkäikäisenä lapsi oppii mikä on kiellettyä,kuinka käyttäydytään pöydässä,saako tavaroita heitellä ym.? Meillä on kohta vuoden ikäinen erittäin temperamenttinen pikku mies (ainoa lapsi). Hän aloittaa hoidon syksyllä ja pelottaa että hänestä tulee " villikko", johon ei saa mitään kuria. Meillä ei tule olemaan "vapaa kasvatus",sillä mielestäni lapsi tarvitsee rajat ja säännöt kuinka käyttäydytään,mutta tottakai heidän pitää saada olla myös lapsia (juosta,kiipeillä,pitää ääntä ym.)

Minkälaisia kokemuksia teillä on? Vinkkejä otetaan myös vastaan kuinka lapsi saadaan tottelemaan ja käyttäytymään kunnolla.
 
Itsellä ei ole vielä kokemusta, mutta uskon että lapset kehittyvät ja oppivat asiat omaa vauhtiaan. Uskon myös että siihen vaikuttaa tietysti se että miten kotona käyttäydytään ja aletaanko opettamaan alusta alkaen näitä käyttäytymistapoja. Pikkuhiljaa.. :)
 
Heips:)

Kun poikani oli 9kk ikäinen, otin hänelle kaveriksi saman ikäisen vesselin päivähoitoon. Silloin huomasin jo, kuinka eritavalla lapset käyttäytyivät. Olin omalle lapselle jo alkanut sanoa, että ei saa ottaa toiselta lelua kädestä jne. Poikaani harmitti aina, kun toinen tuli ja riuhtaisi lelun kädestä, selvästi huomasin että lastani harmitti kun toinen teki jotain joka oli kiellettyä. Niinpä aloin opettaa hoitolastanikin, ja hyvin se alkoi sujumaan :) Eli olen sitä mieltä, että lasta voi, ja kannattaa alkaa opettaa heti kun hän alkaa päästä liikkeelle ja tekemään asioita, se tuottaa tulosta :)
 
Perussääntöjen opetus tulisi aloittaa heti kun lapsi alkaa olla sen ikäinen että sääntöjen noudattaminen on jotenkin mahdollista. Eli noin vuoden ikäiselle voi alkaa jo ihan hyvin opettaa ettei toisen kädestä saa ottaa, ruokaa ei heitellä ja maitoa ei kaadeta jne. Varsinkin vikkelimmille vilperteille on joitain sääntöjä taottava kalloon niin kauan, että kannattaa aloittaa suosiolla mahdollisimman aikaisin.
 

Kyllä mä sanon jo tuolla meidän 4 kk ikäiselle neidille, että äidin tukasta pitää päästää irti eikä silmälaseja ottaa. Se on eri asia mitä ja missä vaiheessa viesti alkaa mennä ymmärrykseen, mutta eiköhän niitä rajoja luoda jo ihan siitä alkaen kun tulee siihen aihetta. Miksi pieni vauva saisi lyödä tai purra, mutta yhtäkkiä vuoden ikänen ei? Eiköhän sitä ei toivottua käytöstä tulisi karsia pois sitä mukaa kun sitä tulee. Pienellä se onnistunee kääntämällä huomio johonkin toiseen asiaan esim. leluun ja mitä enemmän ymmärrys kasvaa niin puhtaasti kertomalla, että tämä ei ole kivaa tai tämä sattuu niin eiköhän se siitä se käytös kehity. Uhmaiät on sitten asia erikseen, kun niitä rajoja koetellaan ihan huolella, mutta silloinkin uskoisin, että tasainen johdonmukaisuus tuo tulosta. 

Se myös varmasti vaikuttaa, kuinka paljon pieni on tekemisissä muiden lasten kanssa. Sosiaalisia taitoja on ehkä hankalampi opetella äidin kanssa kaksistaan, mutta muiden lasten kanssa leikkiessä niitä tulee opeteltua ihan itse ja siinä on sitten helpompi äidinkin opastaa ja ohjata siihen toivotunlaiseen malliin. Ja toki kaikilla lapsilla on luonteenaan erilainen temperamentti. Toiset oppivat ehkä kerrasta tai kahdesta ja toiselle taas tarvitaan enemmän toistoja ja harjoitusta. Osa on rauhallisempia tilanteen (sivusta) seuraajia ja jotkut taas haluavat osallistua ihan kaikkeen vaikka sitten takan sytyttämiseen tai leivän leikkaukseen. Se mikä toimii yhdelle lapselle ei varmasti toimi toiselle. Oman lapsen tunteminen on se tärkein juttu ja sen oman johdonmukaisuuden pitäminen, jos joku on kielletty niin se on sitten aina kielletty sekä äidin että isän toimesta. Sehän se pahin tilanne on, jos toinen kieltää ja toinen sallii jonkun asian tekemisen.

 
Kiitos vastanneille :)

Nyt oon entistä tiukemmin kieltänyt ja yrittänyt opettaa asioita poitsulle. Aina kun sanon "ei" tai "älä" niin poitsu hermostuu ja alkaa kirkumaan ja itkemään. Mutta lopettaa aika nopeasti kun huomaa ettei siitä ole apua. Hän on temperamenttinen luonne, ihan kuin vanhempansakin...
Joskus on tosi vaikea malttaa oma mielensä ja pysyä rauhallisena. Mutta oma hermostuminen ja huutaminen ei todellakaan auta ja onneksi on vielä oma maltti pysynyt.
Pelottaa tuleva uhmaikä...:/
 
Takaisin
Top