Se, että haluamme välttää karkin (ja muun turhan sokerin) antamisen lapselle, on osoittautunut toisaalta oikein käteväksi, toisaalta hankalaksi. On pakko kiinnittää huomiota omaan syömiseen, koska en halua olla se äiti, joka syö ja juo lapsensa edessä herkkuja, eikä anna lapsen kuitenkaan syödä. Toisaalta näin raskaana ollessa välillä on tullut se tunne, että on vain ''pakko'' saada jotain tiettyä herkkua juuri sillä hetkellä ja aivan välittömästi. Silloin on vain täytynyt hyväksyä se, että lapsellekin pitää antaa tai kestää taaperon suru ja suuttumus, kun äiti ei annakaan kolaa tms.
