S
Synnyttäjä?
Vieras
Oon ensiodottaja. Neuvolasta neuvottiin lähtemään synnärille, kun ei enää tule toimeen kotona? Mutta neuvokaa tyhmää. Mitä se oikeastaan tarkoittaa? Missä kohtaa te ootte lähteneet?
Kaksosista tuli käsky lähteä näytille heti, kun vedet menivät kotona rv36. Kolmannesta lähdin sairaalaan, kun tuli sellainen olo, että haluan sinne mennä. Supistukset alkoivat äkisti rv40+6 ja tulivat heti parin minuutin välillä säännöllisesti. Synnäri ei meinannut ottaa vastaan, mutta sanoin haluavani tulla ja lopulta vauva syntyi parin tunnin päästä eli juuri sopivasti lähdettiin.
Itse luottaisin pitkälle omiin tuntemuksiin. Synnärille voi aina myös soittaa ja kysyä neuvoa. Jos matka on lyhyt, kotona voi pärjätä pidempään. Pitkää matkaa on epämukava istua kovissa supistuskivuissa. Jos kotona pärjää kipujen kanssa ja supistukset ovat vielä epäsäännöllisiä, itse odottelisin rauhassa, mitä tapahtuu vaikka seuraavan tunnin aikana. Jos yhtään kuitenkaan on asiasta epävarma, saa synnärille aina mennä. Voi tosin olla, että laittavat vielä kotiin, jos synnytys ei ole kunnolla käynnissä, mutta ei maailma siihen kaadu. Sitten vain odotellaan, että käynnistyy.
Itse luottaisin pitkälle omiin tuntemuksiin. Synnärille voi aina myös soittaa ja kysyä neuvoa. Jos matka on lyhyt, kotona voi pärjätä pidempään. Pitkää matkaa on epämukava istua kovissa supistuskivuissa. Jos kotona pärjää kipujen kanssa ja supistukset ovat vielä epäsäännöllisiä, itse odottelisin rauhassa, mitä tapahtuu vaikka seuraavan tunnin aikana. Jos yhtään kuitenkaan on asiasta epävarma, saa synnärille aina mennä. Voi tosin olla, että laittavat vielä kotiin, jos synnytys ei ole kunnolla käynnissä, mutta ei maailma siihen kaadu. Sitten vain odotellaan, että käynnistyy.
Mulla supistukset alko aamusta ja neljän aikaan oli alle 10min välein mut iltaan asti pärjäsin kotona. Sit ku alko parin min välein tulee ja vähän kovempia ni lähettiin. Tunnin verran ajo viel sairaalaan, mis oltiin 9 illalla eli sopivasti vuoronvaihdon aikaan
A
Aloittaja
Vieras
Kiitos vastauksista. Ei siis tarvi odottaa kunnes pitäisi jo saada puudutusta?
Sairaalaan saa mennä aina ja heti, kun siltä tuntuu itsestä! Yksikään sairaala Suomessa ei käännytä synnyttävää äitiä ovelta pois, edusti hän mitä tahansa kansalaisuutta, uskontoa tai aatepohjaa. Jos ei halua mahdollisesti turhalle käynnille lähteä, aina voi soittaa ohjeita ja neuvoja. Mieluummin menee liian aikaisin tai turhaan kuin jättää lähdön liian myöhään.
Väitän silti, että sen kyllä tietää sitten, kun on aika lähteä. Tai no.. Kaksi kaveria on synnyttänyt matkalle, kun pärjäsivät liian hyvin kotona, mutta olivat uudestisynnyttäjiä kumpikin..
Väitän silti, että sen kyllä tietää sitten, kun on aika lähteä. Tai no.. Kaksi kaveria on synnyttänyt matkalle, kun pärjäsivät liian hyvin kotona, mutta olivat uudestisynnyttäjiä kumpikin..
Lähdin esikoisesta sairaalaan, kun lapsivedet meni. Se on muuten siitä helppo ettei tarvitse arpoa onko nyt synnytys käynnissä. Nyt toista odottaessa neuvolassa on annettu tuo "sitten kun ei enää pärjää kotona" neuvo. Mutta äitiyspoliklinikalla sanottiin että kun on säännöllisiä supistuksia, voi tulla. Eli mieltäisin että kotona voi olla niin kauan kuin pärjää, mutta saa lähteä jo aiemminkin. Kunhan on synnytys selvästi käynnissä. Sen uskoisin huomaavan.
1. ja 2. Kävin ensin synnärillä toteamassa ettei synnytys ole tarpeeksi käynnissä ja kotiin lähdin vielä hetkeksi. Takaisin menin kyllä hetken kuluttua.
3. Myös menin liian aikaisin sairaalaan, mutta sain jäädä osastolle odottamaan lähteekö käyntiin.
Mulla kaikista tullut ensin 1-3 vrk supistuksia, niin on ollut jo sen verran väsymystä mukana, että en ole kotona jaksanut, vaikka kipujen puolesta vielä olisi pärjännyt.
3. Myös menin liian aikaisin sairaalaan, mutta sain jäädä osastolle odottamaan lähteekö käyntiin.
Mulla kaikista tullut ensin 1-3 vrk supistuksia, niin on ollut jo sen verran väsymystä mukana, että en ole kotona jaksanut, vaikka kipujen puolesta vielä olisi pärjännyt.
Mene sairaalaan kun sinusta siltä tuntuu. Suurin osa äideistä voi odottaa kotona kauan, mutta pienellä osalla synnytys ei mene kuin oppikirjassa, ja heidän pitää osata itse lähteä sairaalaan ja vaatia paikkaa, vaikka fyysiset synnytyksen merkit loistavatkin poissaolollaan.
Minä menin sairaalaan aamuyhdeksältä, vielä klo 12 jälkeen minulle sanottiin, että synnytys ei ole käynnissä eikä minulla ole tarvetta olla sairaalassa, ja siitä parin tunnin sisällä esikoinen putkahti maailmaan. Minulle sanottiin jälkikäteen, että hyvin tunnen kroppani. Ja minä en todellakaan ole niitä, jotka mielestään tietävät täsmälleen, mitä kropassa tapahtuu, koskaan en ole havainnut minkäänlaisia ovistuntemuksia tai kiinnittymistuntemuksia tai mitään muitakaan tuntemuksia.
Toisen lapsen raskaudessa minulle sanottiin, että esikoisen synnytyksen perusteella minun pitää lähteä sairaalaan heti kun synnytyksestä tulee minkäänlaisia merkkejä ja jos supistukset allavat heti voimakkaina, ei saa lähteä omalla kyydillä vaan pitää soittaa ambulanssi.
Eli yhteenvetona; kukaan ei voi tietää, miten juuri sinun synnytyksesi etenee, joten lähde sairaalaan kun juuri sinusta siltä tuntuu. Sinulla on paras tieto kroppasi toiminnasta, vaikka se onkin tiedostamatonta ja perustuu yksinomaan sinun fiiliksiisi. Tämähän on ärsyttävän epäselvä ohje, mutta näin se menee.
Minulla se fiilis oli lähinnä se, että tunsin, että tämä on nyt jotain aikaisemmasta poikkeavaa, eikä minulla ole turvallinen olo, ja ehdottomasti haluan jonkun tsekkaavan tilanteen. Oma äitini sanoi jälkikäteen, että hän kyllä näki minusta jo sairaalaan lähtiessä, että vauva syntyy samana päivänä, koska äitini on itse synnyttänyt ja tunsi minut ihmisenä.
Minä menin sairaalaan aamuyhdeksältä, vielä klo 12 jälkeen minulle sanottiin, että synnytys ei ole käynnissä eikä minulla ole tarvetta olla sairaalassa, ja siitä parin tunnin sisällä esikoinen putkahti maailmaan. Minulle sanottiin jälkikäteen, että hyvin tunnen kroppani. Ja minä en todellakaan ole niitä, jotka mielestään tietävät täsmälleen, mitä kropassa tapahtuu, koskaan en ole havainnut minkäänlaisia ovistuntemuksia tai kiinnittymistuntemuksia tai mitään muitakaan tuntemuksia.
Toisen lapsen raskaudessa minulle sanottiin, että esikoisen synnytyksen perusteella minun pitää lähteä sairaalaan heti kun synnytyksestä tulee minkäänlaisia merkkejä ja jos supistukset allavat heti voimakkaina, ei saa lähteä omalla kyydillä vaan pitää soittaa ambulanssi.
Eli yhteenvetona; kukaan ei voi tietää, miten juuri sinun synnytyksesi etenee, joten lähde sairaalaan kun juuri sinusta siltä tuntuu. Sinulla on paras tieto kroppasi toiminnasta, vaikka se onkin tiedostamatonta ja perustuu yksinomaan sinun fiiliksiisi. Tämähän on ärsyttävän epäselvä ohje, mutta näin se menee.
Minulla se fiilis oli lähinnä se, että tunsin, että tämä on nyt jotain aikaisemmasta poikkeavaa, eikä minulla ole turvallinen olo, ja ehdottomasti haluan jonkun tsekkaavan tilanteen. Oma äitini sanoi jälkikäteen, että hän kyllä näki minusta jo sairaalaan lähtiessä, että vauva syntyy samana päivänä, koska äitini on itse synnyttänyt ja tunsi minut ihmisenä.
Muokattu viimeksi:
Minusta tuo "sitten kun ei pärjää kotona" neuvo on inhottava. Suosittelen kuuntelemaan omia tuntemuksia. Itse olen mennyt "ajoissa", sillä olen jännittänyt kotona olemista supistusten kanssa. Omalla kohdallani kivut ovat myös yltyneet yllättävästi ja nopeasti, joten en olisi enää edes pystynyt istumaan autossa tunnin matkaa. Mä sanoisin, että menee kun itsestä siltä tuntuu tai viimeistään kun olo on tuskainen.
Minustakin tuo "sitten kun ei pärjää kotona" on tosi huono ohje. Jos olisin odottanut niin pitkään, olisi esikoinen syntynyt matkalle.
Nuppis90
Satasella mukana keskusteluissa
Noita synnytystarinoita kun on kuunnellut eri podcasteista, niissä moni on sanonut että ohjeena on ollut että jos ei saa supistuksiltaan kunnolla puhuttua, niin se on ollut merkki siitä että voi siirtyä synnärille. Vähän konkreettisempi, mutta ei varmaan tosiaan kaikille toimiva.
Aika moni on ilmeisesti joutunut vänkäämään sairaalan kanssa, saako sinne tulla tai on käännytetty pois? Eli pitää vain väkisin mennä kun siltä tuntuu ja toivoa, että saa sitten jossain ambulanssissa tai käytävällä apua, jos sairaala on täynnä?
Sairaalaan saa aina mennä, ja jos synnytyksen käynnissäolon kriteerit eivät täyty, ehdottavat, että lähdet takaisin kotiin. Siinä kohtaa pitää vain tiukasti sanoa, että en suostu lähtemään, jolloin saa jäädä sairaalaan, ei tosin välttämättä synnyttäjien osastolle, mutta eipä se osaston sijainti tuossa vaiheessa haittaa. Pakolla eivät siis kirjaa ulos, mutta en minä sanoisi, että olisi ollenkaan helppoa sanoa heille vastaan ja vaatia että saa jäädä. Siinä mielessä tuo "yhtäkään synnyttävää naista ei käännytetä" on vähän kyseenalaista, koska yrittävät kyllä käännyttää, eivätkä kerro, että käännytyksestä voi kieltäytyä.
Minä olen kaksi kertaa joutunut tuohon väittämään vastaan ja molemmilla kerroilla se oli oikea ratkaisu. Toisella kerralla vääntäminen meni paremmin jo siksi, että esikoisen kanssa oli nähty, että nuo synnytyksen käynnissäolon kriteerit täyttyvät minulla vasta juuri ennen lapsen syntymää, jolloin lääkkeellinen kivunlievitys ei enää onnistu.
Minusta lähtökohtaisesti se, että asiasta pitää vääntää, on synnyttäjälle ahdistavaa, kun toivoisi, että apua saisi ilman että avun tarve kyseenalaistetaan. Että kun vielä 2 tuntia ennen lapsen syntymää pitää vääntää siitä, saako olla sairaalassa vai ei, niin vaikea on allekirjoittaa tuota, ettei ketään käännytetä ja aina saa apua. Mutta on se totta, ei käännytetä, kunhan vain jaksaa vääntää vastaan.
Muokattu viimeksi:
Itsellä alkoi supistukset kahden aikaan aamuyöstä ja ne muistuttivat vain menkkakipuja. Aamulla viideltä käskin miehen jäädä kotiin kun jomotukset oli viimeiset kolme tuntia olleet aika säännöllisiä vaikka ihan hyvin niitten kanssa jaksoin. Kuuden maissa soitin sairaalaan ja kysyin saako sinne jo tulla. Kyllä sai ja automatkalla alkoi jo olla aika tukala olo. Perillä oltiin puoli 9 maissa aamulla ja sitten olinkin jo 3 cm auki. :)
Oltiin kyllä ihanan vastaanottavaisia ja heti kehotettiin vain tulemaan varuksi näytille kun oli ensisynnyttäjä.
Oltiin kyllä ihanan vastaanottavaisia ja heti kehotettiin vain tulemaan varuksi näytille kun oli ensisynnyttäjä.
Mulla olisivat myös tokalla laittaneet kotiin, kun osastolla oli ruuhkaista. Sanoin, etten lähde, jolloin siirsivät synnyttämättömien osastolle odottelemaan. Hyvä, etten lähtenyt, sillä vajaat pari tuntia myöhemmin oli vauva jo kainalossa. Olisin todennäköisesti just ehtinyt takaisin kotiin, kun olis alkanut ponnistuttaa ja siinähän sitten ois ollu kiva odotella apua saapuvaksi ja pelätä, että isä joutuu koppaajaksi... Samoin jos olisin viipynyt kotona, kunnes tuntuu, etten pärjää, olisi lapsi syntynyt kotiin.