Milloin kerroitte uutisen? Ja kenelle ensin?

multatassu

multatassu

Vauhtiin päässyt keskustelija
Eli miten malttamattomia tai "taikauskoisia" olette, vai arvasiko lähipiiri?
Kuka sai kunnian olla eka, isovanhemmat, sisarukset, ystävä...?

Meillä tuo kertominen taitaa olla ajankohtainen, 12+0 ja eka ultra takana.
Aijemmin ei olla haluttu kertoa, kun kuulutaan niihin "taikauskoisiin".
Tosin ensimmäinen menikin kesken 7+6 - 8+0 vaiheessa... Ei onneksi silloinkaan hätäilty kertomaan. En olisi halunnut kertoa sitäkin. Anopin reaktion olisi arvannut ja oma äitikin on hölösuu...

Isänpäivä ollaan minun vanhemmilla, joten he saavat kuulla silloin. Sitten miehen suku tilaisuuden tullen.
Taidan silti kertoa ensin ystäville. Heiltä tieto ei leviä ennen aikojaan.
 
Meillä kerroin miehelleni ensin joka oli töissä kun tein testin, ja ekan neuvolan jälkeen vanhemmille ja appi vanhemmille. Jonka jälkeen ystäville
 
Meillä muutama ystävä tiesi jo, että yritämme, joten heille kerrottiin heti plussa-testin tehtyäni.
Kävimme varhaisultrassa 7+ viikolla ja sen jälkeen soitettiin siskoille ja vanhemmille. Töissäkin kerroin jo silloin lähimmille työkavereille ja pomolle. Siitä sitten pikku hiljaa kerrottu uutista eteenpäin aina tilaisuuden tullen. Ei olla asiasta tehty mitään ilmoitusluontoista soittokierrosta, vaan kerrottu uutinen, jos on nähty tai muuten puheeksi tullut.
 
Eilen viimeksi oli hyvä tilanne, kun oltiin miehen serkun luona katsomassa heidän 2 kk ikäistä poikaa. Pojan äiti meni viereiseen huoneeseen vaihtamaan pojan kakkavaippaa ja tuskasteli sieltä, että poika kasvaa sellaista vauhtia, että mihin hän saa laitettua kaikki liian pienet vaipat ym. Minä huusin siihen, että me voidaan ottaa ne. Tämä äiti huusi sieltä heti spontaanisti, että "joo"... ja varmaan minuutin hiljaisuuden jälkeen juoksi olohuoneeseen, että "ihanko totta". Tuollaiset yllättävät tilanteet on minusta ihania. Kun saa jakaa oman ilouutisen ja toiset on ihan aidosti onnellisia meidän puolesta.
 
Täällä tämä on nyt toinen raskaus kanssa. Ensimmäisestä tiesi kaksi kaveria. Kun sitten sain keskenmenon, kerroin siitä muutamille muulle kaverille. Helpotti oloa todella paljon kun sain puhuttua siitä heidän kanssaan! En yhtään osannut arastella tai hävetä asiaa, päin vastoin.
Nämä keskenmenosta tietoiset ihmiset sitten tietenkin tiesivät yrityksestä ja he sitten tiesivätkin plussan jälkeen heti. Ja niin paljon olen saanut tsemppiä, tukea ja turvaa, että olen erittäin onnellinen kertomisesta heille. Suurimmalla osasta heillä on itsellään lapsia, osalla myös valitettavasti km takana joten heistä on ollut kullanarvoinen tuki!
Meidän vanhemmille kerrottiin kanssa aikalailla plussan jälkeen heti, koska he saivat tietää km kanssa(anoppi oli meillä ja mulla oli seuraavana päivänä papan synttärit).
Nyt sitten vlopusta lähtien(tänään ma 12+3) ollaan sillä mielellä, että kerrotaan jos joku tajuaa kysyä(aika moni tajuaa ja on jo asiaa arvaillutkin) ja sitten juuri pikkuhiljaa kun tulee sopivia tilaisuuksia, vähän niinkun paprikalla oli kiva tilaisuus! [:)]
 
Meillä ensimmäisenä sai tietää lähimmät ystävät, appivanhemmat sekä tulevat tätit ja setät. Tämä kerrottiin jo ennen ensimmäistä ultraa. Jokaiselle heistä kuitenkin sanottiin, että asiaa ei mielellään saisi kertoa eteenpäin, jos vastaan tuleekin jotain ei-toivottua, kuten keskenmeno. Tällä halusimme varmistaa sen, että meillä on ihmisiä tukemassa, tuli sitten vastaan hyvää taikka pahaa.
 
Ensimmäisen ultran jälkeen olemmekin sitten kertoneet pikku hiljaa asiasta muille, jos siitä on tullut puhetta. Ei tästä siis mitään valtakunnallista mainoskampanjaa ole pidetty [:D].
 
Me ollaan kerrottu jo aika monelle vaikka viikkoja on vähän takana. Kerrottiin jo siitäkin että nyt kuulkaa aletaan yrittämään. Mm. mun harrastusporukka tiesi ihan heti plussan jälkeen, varmaankin ensimmäisenä, se on semmoinen tiivis ryhmittymä ihmisiä, ja kyseessä on ns. joukkuelaji, jossa on fyysisiä ulottuvuuksia, niin ihan kiva mainita asiasta että älkää sitten potkiko mua mahaan. Ja ettei ne ihmettele jos mä laattaan kesken actionin :D Ja sekin että kun meillä oli just tuommonen tiiviimpi jakso huipussaan plussauksen aikoihin ja he olivat sillä hetkellä miltei läheisempiä kuin oma mies niin pitihän se kertoa. Toiminnastakin kun joudun sitten jättäytymään vähäksi aikaa pois ja olen ollut yhdistyksen hallituksessa ja vuosikokous lähestyy niin olen kertonut että osataan sillä puolella varautua asiaan. Kaverit tietää aika lailla kaikki kans, etteivät mua suotta kaljottelemaan soittele :) Samoten töissä tiedetään, meillä on pikku pikku firma niin siellä kans varautuminen on poikaa.

Oikeastaan ainoat jotka ei tiedä on mummut ja papat ja sisarukset :D Mun äiti riehaantui loppukesän kihlajaisuutisista niin että saa nyt malttaa mielensä, sehän muuttaa meille asumaan kun saa tietää. Tosin ovat tulossa viikonloppuna kylään, että huomisen neuvolan tulosten perusteella voisin vaikka jo sanoakin.

Jos tämä menee kesken tai on tuulimuna tai mitä tahansa, minusta on kivempi että ihmiset tietää tapahtuneesta, ja että vaika oma suru olisi suuri niin koska monet kaverit ovat samassa tilanteessa niin voi ainakin keskustella asiasta jos he vaikka haluavat kuulla kokemuksia. En näe asiaa epämiellyttävänä. Ainoastaan se vähän tökkii että jotkut tutut lähes huutelevat kylillä että vauva tuloo, vauva tuloo vaikka olettaisin että minähän sen asian kerron kenelle kerron. Vaikka kertoisinkin avoimesti, niin voisin silti valita missä järjestyksessä kerron ja kenelle.
 
Kerroin plussan heti omalle miehelle, läheisimmälle serkulle sit plussaa seuraavana päivänä. Siskolle kerroin vasta viikko ennen ensimmäistä ultraa, vanhuksille en vieläkään (nyt rv 13). Isäinpäivänä käyn sit kyläs ja näytän ultrakuvii, tosin näkeehän sen jo kasvaneesta mahastanikin. Saattaa olla äiti aika muikeena[:D]
 
Kerroin ensimmäisenä veljelleni ja hänen vaimolleen, vaikkei testiä oltu vielä tehty. He ovat mieheni lisäksi läheisimmät ihmiset minulle.
Heillä on jo kolme lasta, niin oli mukavaa jutella raskauden alussa jonkun kanssa jolla on kokemusta. Myöhemmin sitten kerrottiin muille läheisille :)
Mutta hienoa oli jakaa asia jo heti alussa jonkun kanssa :)
 
Me kerrottiin lapsilleni, sisaruksillemme ja äideillemme heti plussan jälkeen, tässä järjestyksessä. Mies kysyi haluanko salata mutta mä en nähnyt siihen mitään syytä. Tuumasin et jos menee kesken niin tietävätpähän sit mikä muijaa riivaa, enkä halunnut alkaa väistelemään kun kuitenkin olis tullut tilanteita missä tarjotaan alkoholia. Töissä kerroin aikaisin, olisko ollut kuus tai seitsemän viikkoa tms.
 
Kerroin parhaalle ystävälleni vaikka ensimmäinen tekemäni testi oli negatiivinen - olin niin varma siitä, että olin raskaana, ihan oman kroppani tuntemusten perusteella [:D] viikkoa myöhemmin teinkin sitten positiivisen testin! tämän jälkeen kerroin toiselle hyvälle ystävälleni joka itsekin odottaa toistaan, sekä vanhan kaveriporukkani tyttöjenviikonloppua viettäessä oli vähän pakko kertoa miksi hörpin limppaa [:D] minä kun en ole kuppiin koskaan sylkenyt [;)]
 
Sisaruksilleni kerroin suurinpiirtein rv7 paikkeilla ja tuleville isovanhemmille rv9. Tämän jälkeen kerroimme koko kaveriporukallemme. Tuumasimme myös, että tukiverkko on hyvä olla, jos jotain sattuisikin menemään pieleen!
 
Me kerrottiin vanhemmille ja sisaruksille ekan neuvolan jälkeen laittamalla seuraavanlainen tekstiviesti:
 
On vielä aikaista, se tiedetään
ethän siis kerro kellekään
muille olkoon viel salaisuus
et ensi vuonna toukokuus
saamme sotkumaakarin oivan,
nahkavekkarin aikaisin soivan
tulee äidistä mummi
ja sisaruksesta kummi.
On masussa pienet sormet, varpaat
mistä on kyse, sen varmaan jo arvaat!
Masussa ei ole siis mikään loinen
vaan ***n ja ***n esikoinen!
 
Joltain ihanalta immeiseltä tuon runon täältä apinoin hiukan muunnellen. [;)]
Tän jälkeen ovatkin saaneet sitten tietää tiputellen läheisimmät ystävät, työkaverit ja suku... Nyt kun NP-ultrat on käyty ja maha alkaa jo pömpöttää niin ollaan ihan avoimesti jo kaikille kerrottu jotka on kysyny. [:)]
 
Heti plussan jälkeisenä päivänä kerroin isälleni, siskolleni ja hyvälle ystävälleni. Sen jälkeen jonkin ajan kuluttua muillekin, sukulaisille, ystäville..
Me ei haluttu salailla asiaa, ja olin niin innoissani, että ei olis varmaan millään onnistunutkaan..! Nyt on kiva "yllättää" ihmisiä, joita harvoin näkee, kun kävelee kaupungilla vastaan, ja huomaavat mahani.. [:D]
 
Mies tuli sopivasti juuri ovesta sisään (töistä kotiin) kun menin raskaustestin tulosta tarkistamaa. Hän pääsi sitten ihan saman tien hämmästelemään kahta viivaa. Sitten soiteltiin parhaan kaverin kanssa siinä samana päivänä ja hänelle sitten hölmistyneenä kerroin kahdesta viivasta [:D]
Vanhemmilleni uskalsin paljastaa asian 8+4, kun olimme ekan neuvolakäynnin käyneet ja kurkanneet ultralla, että siellä se pikku papu on ja sydän jyskyttää niin vimmatusti. Nyt on eka kunnon ultra torstaina, sen jälkeen olen ajatellut lopullekin perheestäni paljastaa pikkuhiljaa. Samoin töihin, tarttis meinaan pikkuhiljaa jo hiukan kevennystä tuohon työntekoon.
 
Hölmöähän tämä salailu on! Meille jotenkin sopi... Ei tuoda muutoinkaan itseämme esille tai haluta olla "valokeilassa".
Miehen sisko on pidemmällä raskaana, joten ehkä sitä haluaa antaa heidän ensin rauhassa paistatella keskipisteenä... Ensimmäinen heilläkin.

Hassua, että olette tehneet testin yksin! Minulle oli päivän selvää, että mies on mukana alusta asti. Kaikessa. Yhdessä tuijotettiin tikun muuttumista.
Vain siihen pissimisen hoidin yksin.
 
Niin on multatassu minustakin hassua kun mainitaan, että "ensin kerroin miehelle".. En siis todellakaan tahdo tällä mitään loukkaavaa kommenttia tehdä. Itselleni se vaan on ollut niin itsestään selvyys, että tätä ollaan "tehty" kahdestaan ja ilman muuta koetaan tuloksetkin heti yhdessä. 
 
Me kerrottiin yleisesti vasta ensimmäisen "onnistuneen" ultran jälkeen eli rv 9+3 jälkeen. Sitä ennen miun oli ihan pakko kertoa yhdelle ystävälleni, joka sitten irkitse piti minua kasassa kun tuntui että pakko saada puhua jonkun kanssa (siis muun kuin miehen). Siskolleni kerroin myös hieman aikaisemmin kuin muille, kun tarvitsin apua pahassa aamupahoinvoinnissa.

Oli kamalaa, kun plussauspäivän iltana äiti soitti ja kyseli vointia. Olin jo muutaman viikon ollut "mahataudissa" ja hän sitten heitti, että "ettei vaan olis semmoista AAMUmahatautia tuo..." Ja minä sitten sönkkään puhelimessa että noh pyh äh mitäsääny... [:)]

Ja oikeastaan meilläkin se eka ihminen jolle kerroin, oli mies. Ei ollut mies mukana testiä tekemässä, koska en tosiaan uskonut olevani raskaana ja teinkin testin koska lääkärissä kehoittivat. Enkä minä sinne vessaan olisi häntä kaivannutkaan tikkua puristamaan, kyllä hän on kerennyt läsnä olemaan muutenkin [;)]
 
Niin, jos pilkkua viilataan, niin mieshän se ensimmäisenä sai tietää heti raskaustestin jälkeen. [:D] Mutta jos muista puhutaan, niin mies kertoi äidilleen ensimmäisenä. Miuta jännitti jotenkin niin paljon, että omalle äidilleni sain muutaman päivän päästä vasta laitettua viestiä. Sen jälkeen kaksi kaveria ja läheinen serkku saivat tietää muutaman viikon päästä. Muille sukulaisille ja ystäville kerrottiin vasta np-ultran jälkeen rv:lla 12. Pitkittyminen ei johtunut taikauskosta, tai siitä ettei oltaisi kehdattu paljastaa asiaa, ei vain tosiaan tule omia asioitaan kerrottua niin helposti eteenpäin, vaikka näinkin isosta asiasta on kyse. [:D]
 
No ei se ollut minunkaan mieheni siellä vessassa mukana, vaan ihan sänd
gyssä ja puoliunessa vielä. Mutta luulenpa, että nekin, jotka ihmettelevät "ensin kerroi miehelle"- kommenttia, ovat sen ensin miehelleen kertoneet. Eivät vain laske sitä samalla tavalla kertomiseksi, kun juttu on yhteinen. Kai tässä enemmän on kyse siitä, että milloin sitä kertoo ulkopuolisille, joille asia ei niinkään samassa mitassa kuulu.

Meillä tietää jotkut kaverit ja minulla harrastuspiireissä isompi joukko ihmisiä. Vanhemmat eivät tiedä eivätkö muutkaan sukulaiset. Tuntuu tyhmältä soittaa ja kertoa.

En myöskään jaksa kuunnella toisten ihmisten raskauskokemuksia juuri ollenkaan. Siksipä välttelen tietyille ihmisille ja sisaruksilleni asian kertomista. Lähin lapsuudenystäväni on myös raskaana ja hänen kanssaan olemme jutelleet raskaustuntemuksista ihan plussaamisesta asti. Tosin suurin osa ajasta jutellaan ihan muusta kuin raskauksista.

Sain tänään sikapiikin ja monen tunnin jonotamisen seurauksena meinasin saada hermoromahduksen niistä raskaanaolevista naisista, jotkas siellä jonossa lässyttivät kaikille pikku lapsille. Eikö lapsille voi puhua normalisti? Siis niin kuin pienille ihmisille puhutaan, ei lässynlässyn-kieltä.
 
Tuota mä Quara tarkoitinkin, että eiköhän se kaikilla se mies ole ensimmäinen "kuulija", vaan itse pidän sitä niin itsestään selvyytenä, etten osaisi sitä kirjoittaa mihinkään! Ja totta, pointtihan tässä oli nuo ulkopuoliset, joten viilailin pilkkua, myönnän! [:)]
Ja en tosiaan halunnut närkästyttää ketään.
 
Nyt on aivan off the topic, mutta tuosta Quaran mainitsemasta lässytyksestä tuli mieleen, että mie aikoinani opin lässyttämään, kun mummo aina puhui miulle lässyttämällä. Äiti ihmetteli kun mie vasta oppimaan puhuneena taannuin aivan oudoksi, kunnes asia selkeni. [:D] Eli miusta sellainen lässyn-lässy ei ole mistään kotoisin, kyllä se lapsi eniten hyötyy siitä kun sille puhutaan aivan tavallisesti! Saatikka sitten miten se on ulkopuolisesta tragikoomisen näköistä, kun aikuinen ihminen ei saa selkeää puhetta suustaan.. [:D]
 
Takaisin
Top