Millaisessa kunnossa isovanhempasi ovat?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Sohwia
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Sohwia

Sanavalmis juttuseppä
Marraskuunmammat 2015
Elomammat 2017
Missä kunnossa teidän isovanhempanne ovat ja ovatko he minkä ikäisiä?

Tämä asia tuli mieleen, kun kävin omien isovanhempieni luona käymässä ja varsinkin mummalla oli vointi huonontunut. Mummallani on siis Alzheimerin tauti ja vaarilla Parkinsonin tauti. Mummani on 86-vuotias ja vaarini taas 92-vuotias ja he asuvat vanhainkodissa. Ystäväpiirissäni on joillakin saman ikäisiä isovanhempia kuin minulla ja he ovat jo vanhainkodissa, mutta osalla on taas nuoremmst isovanhemmat kuin minulla ja he ovat vielä hyvässä kunnossa.
 
Mummini (äitini äiti) on ainoa elossa oleva isovanhempi. Ikää 75-vuotta, nuorekas ja erittäin hyväkuntoinen ja aktiivinen. Elää nopeatempoista, harrastusten ja matkustelun täyteistä, elämää.
 
Haudassa jokaikinen. Ensimmäiset kaksi päätyivät mullan alle 1940-luvulla, kolmas 1980-luvulla ja viimeinen 2000-luvulla.
 
Isovanhemmistani on enää yksi elossa, äitini äiti. Hän on 85-vuotias, ja hänelläkin on Alzheimer. Hän oli yli 80-vuotiaaksi todella terävä ja aktiivinen mummi ja asui viime vuoteen asti omillaan. Nyt muisti reistailee eikä hän ole enää fyysisestikään yhtä hyvässä kunnossa, mutta elää vielä kuitenkin elämisen arvoista elämää muistisairaiden hoitokodissa, jonka asukit ovat kaikki vielä toimintakykyisiä ja kohtalaisessa kunnossa. Käyn häntä siellä katsomassa säännöllisesti, ja viime viikolla otimme hänet mukaamme rannallekin.

Toinen isoäitini kuoli tänä vuonna. Hänellä ehti olla Alzheimer jo kymmenisen vuotta, ja loppuaikoina se oli tehnyt tehtävänsä siinä määrin, ettei mamma enää puhunutkaan (ainakaan niin, että puheesta olisi saanut selvää). Hän oli kuollessaan lähes 96-vuotias.
Hänen miehensä, pappani, kuoli vuonna 2006 yhtäkkiseen sydänkohtaukseen 86-vuotiaana. Toista isoisääni en ehtinyt koskaan tavata, sillä tämä vaari kuoli jo ennen kuin synnyn.

Lasken itseni kuitenkin onnekkaaksi, koska sain pitää kolme isovanhempaani elämässäni aikuisikään saakka (ja mummini toki on mukana elämässäni vieläkin).
 
Molemmat mummot porskuttaa edelleen, toinen on kotonaan (tätini on omaishoitajana) saatto hoidossa, ikää 95.
Toinen asustaa vanhusten talossa jossa käy hoitaja useampaan kertaan päivässä tarkastamassa voinnin ja ruokakin tuodaan parikertaa päivässä. Hän kärsii dementiasta mutta muuten on hyvissä voinnissa, ikää hänellä 93v.
Ukit on kuolleet jo vuosia sitten
 
Kaik on mänt. Olivat semmoista 80+ -ikäluokkaa kuollessaan, paitsi isänisä jota en edes tavannut, kuoli 60jotain -vuotiaana.
 
Enää mummi (äitini äiti) on elossa. Hänellä on ikää 86-vuotta. Hän asuu palvelutalossa, eikä pysty tekemään enää juuri mitään itse. Muistikin reistailee, mutta tunnistaa kuitenkin poikani ja juttelee kun häntä käy katsomassa. Hän oli todella hyvävointinen, kunnes aivoinfarktit vei huonoon kuntoon.
 
Isovanhempani ovat kuolleet 1960-,1970- ja 1980-luvuilla, viimeisin 2009. Äitini oli iltatähti, joten hänen vanhempansa olivat vanhoja jo silloin 60-70-luvulla. Muilla muisti säilyi loppuun asti, mutta viimeisin mummu joutui odottelemaan vanhainkodissa huonossa kunnossa monta vuotta. Pariin viimeiseen vuoteen ei edes puhunut mitään, oli raskasta käydä katsomassa.
 
Isän puoleiset isovanhemmat ovat kuolleet. Mummo kuoli 79-vuotiaana sydänvaivoihin, pappa kuoli 1,5 vuotta sitten 90v iässä. Äidin puoleiset isovanhemmat asuvat omassa kodissaan kaupunkikaksiossa. Ovat 90v ja 89v. Mummolla on käsittääkseni altzheimer. Viime vierailulla oli tavallaan oma itsensä edelleen, mutta kysyi n. 5 kertaa otammeko teetä vai kahvia.
 
Isovanhemmista ainut elossa oleva on isänäiti 84v, muisti pätkii ja kaikenlaisia kremppoja on jo kertynyt. Muut isovanhemmat kuolleet -70 -90 luvulla. Lapsillanikin on elossa ainoastaan minun isäni 61v joten suku alkaa aika vähiin käymään.
 
87v ukkini on sairastanut pari vuotta alzheimeriä mutta yllättävän hyvin lanttu pelailee vielä ja ikäisekseen yllättävän virkeä ja hyvävointinen, mitä nyt pieniä kolotuksia lonkissa ja käsissä mutta sellaisia saa ollakin jo tuon ikäisellä. Asuu kotona, käy reilaamassa aina muutaman viikon välein palvelutalossa viikon ajan.
Mummoni täyttää kohta 70 ja pappa loppuvuodesta 74, asuvat myöskin kotona. Papan kunto mennyt huonoksi muutaman vuoden aikana pitkäaikaissairauksien vuoksi mutta jääräpää mies kun on niin ei halua hoitoja tai apuja vaikka niitä on tarjottu. Mummolla myös erilaisia perussairauksia mutta on silti hyvävointinen ja jaksaa touhuta kaikenlaista ja leikittää lapsenlapsenlapsia jne.
 
Isovanhempani ovat pääosin hyvässä kunnossa :) isänisä kuoli -97, mutta muut ovat hengissä. Isänäiti on 92 vuotias ja muutti pari vuotta sitten maalta omakotitalosta kerrostaloon, kun ei enää jaksanut kantaa puita sisälle ja lämmittää niin paljoa.
Äidinäitiä en ole tavannut vuosiin, hän on jossain hoitokodissa pahasti harhaisena eikä tunnista muita kuin omat lapsensa. Hän ei kyllä koskaan meille se oikea mummi ollutkaan eikä äiti äidilleni. Äidinisä ja vaimonsa, meille oikea mummi, muuttivat viime syksynä pois ok-talosta kun papan astma meni pahaksi. Muuten ovat oikein pirteitä ja hyvävointisia. Pappa itse remontoikin heidän uuden kodin pinnat :) ikää on ~87 vuotta molemmilla.
Meillä on todella pitkäikäinen suku, mun isomummi (äidin mummi) kuoli vasta 98 vuotiaana ja vasta pari viimeistä vuotta asui palvelutalossa. Ehdittiin saamaan kuva jossa oli viisi polvea meitä :Heartred. Isän mummi oli 100 vuotta kun kuoli joskus 90 luvulla :)
 
Yhtään ei enää ole. Isänisää en tavannut, hän kuoli 70-luvulla yli 20v ennen syntymääni. Isänäiti kuoli reilu 90v 1999, minkä muistan äärimmäisen hämärästi. Äidinäiti kuoli reilu 11 vuotta sitten noin 80v, äidinisän poismenosta 9 vuotta, oli 84v. Läheinen olin lähinnä pappani kanssa, hänen menetys oli aika kova pala teinitytölle.

Harmittaa kun oma suku on vanhaa, siinä iso syy että haluaisin omilla lapsillani olevan edes nuoremmat vanhemmat.
 
Ainoa elossa oleva on äitini äiti. 93v asuu omakotitalossa ja kulkee kauppaan rollaattorilla, isommat ostokset hoitavat yhdessä vanhempieni kanssa kerran viikossa. Käy aktiivisesti kirjastossa ja lukemiset on yleensä jotain elämänkertoja. On myös aika hyvin perillä maailman menosta.
Hakkaa myös halkoja pienemmiksi.
On ollut kotona lasten kanssa, mutta jos olisi ollut töissä niin näen hänet ehdottomasti äidinkielenopettajana. Suomen kieli ja oikeinkirjoitus ovat hänelle tärkeitä.
 
Jokaikinen kuollut jo silloin, kun olin alaikäinen. Äidin äitiä en ole koskaan nähnyt kuollut jo 1985 sydänperäistä vaivaa ollut hänellä. Äitini isä kuollut minun ollessa 14v sairaskohtaukseen. Isäni isä kuollut aivoinfarktiin ja ollut melkein 40v haudassa jo isäni äiti kuoli syöpään, kun olin 10v.
 
Takaisin
Top