Millaiseen kotiin vauvan kanssa?

Y

youngwoman

Satasella mukana keskusteluissa
Haluaisin kuulla muiden ihmisten kokemuksia että millaista on elää jos ei ole sitä täydellistä perheasuntoa odottamassa tulevalle vauvalle.
Muutimme mieheni kanssa hetki sitten ihanaan paritaloon rauhalliselle alueelle jossa on upeat lenkkeilymaastot koiriakin ajatellen. Tilaa talossa on lähes sadan neliön edestä ja iso oma piha. Talo on siisti mutta myös melko vanha mikä näkyy joissain asioissa. Talossa minua huolettaa se että se on kolmekerroksinen. Ylhäällä kaksi makuuhuonetta, keskitasossa iso keittiö ja olohuone sekä vessa ja pesutilat,pukuhuone ja sauna alhaalla. Toinen huolenaihe on melko ahdas vessa, ja sitähän kuitenkin paljon tarvitaan.
Toisina päivinä ajattelen että olisi mahdotonta asua pienen vauvan kanssa täällä mutta toisaalta uskon että eiköhän se jotenkin onnistu.
Talossa on niin paljon hyvää, avoimet suuret huoneet ja paljon tilaa, oma piha, sauna, mukavat naapurit ja rauhallinen ympäristö. mutta sitten on niitä miinuksia, 3 kerrosta ja pienehkö vessa.
En mitenkään haluaisi muuttaa taas, koska tuskin ikinä löydämme toista tälläistä vuokra-asuntoa ja kerrostaloon en haluaisi.
Ehkä pitää ottaa joku vauvanukke ja harjoitella millaista se olisi tässä talossa [:D]
 
Älkää nyt ihmeessä muuttako tuollaisesta talosta heti pois! Ei mekään asuta täydellisessä talossa vaan ihan liian ahtaassa, mutta silti ei jaksaisi alkaa muuttamaan. Joitakin epämukavuuksiahan sietää, jos jokin muu korvaa sen. Kerkeätte kyllä muuttaa pois myöhemminkin, mikäli eläminen vauvan kanssa tuntuu siinä liian hankalalta. Ja jos teillä on kylpyhuone erikseen kylvettämisiä varten, niin pärjäätte varmaan ahtaalla vessalla.

Ehkä voitais vaihtaa taloja? :) Meillä on puolivuotias tyttö, ja joulukuussa on syntymässä toinen lapsi. Asunto 53 neliötä. 
 
Hmmm... minusta kai tuo teidän talo kuulostaa ihan hyvältä lähtökohdalta minne tuoda pieni vauva asustamaan. Miksi ihmeessä pitäisi omakotitalosta muuttaa vuokra-asuntoon vauvan takia??? yleensähän se on toisinpäin, että kerrostalosta muutetaan omakotitaloon..

Oma kotitalo on kolmikerroksinen jossa on pieni vessa ja kellarissa kylpytilat..hyvin on vanhemmat 5 lasta kasvattaneet siellä ja lapsenlapset tykkää pihalla juosta :)
 
Hihih, meillä taas ihan pienen pieni kolmio, jotain 60neliöö ja nämä huoneet on rakennettu jotenkin todella ahtaasti,kaapitkin laitettu niin että ovat vaan tiellä, vauva tulossa ja 4kissaaki vielä kaikenlisäks, joten kuulostaa ihan unelmalta tuo teidän talo[:D] Ja tilastahan on vain hyötyä, on sitten vauvallekkin tilaa jahka kasvaa ja haluaa oman huoneen jne. Mun serkku aikoinaan asu rivarissa missä oli kolme kerrosta ja hyvin tuo näytti pärjäävän parin vauvan kanssa ja sitten kun nämä muksut kasvoivat niin hommasi vain rappusiin turvaportteja ettei niihin mene satuttamaan itseään kun oppivat kävelemään ja konttailemaan[:)]

Niin ja, tuskin se vauva tajuaa ees kattoa taloa sillä silmällä että onko se vanha vaiko ei [:D]
 
youngwoman: tuo talo kuulostaa unelmalta [:)]

Me ollaan muuttamassa omaan 54 neliöiseen kaksioon, kolmas kerros ei hissiä. Onneksi suorat portaat eikä kierteellisiä, eivät tunnu niin pitkiltä [:D]

Hissin puuttumista kammoksuttiin ja itekki vähän arveluttaa miten jaksaa, mutta onhan ne äidit ja isät ennenki kanniskellu pieniään portaita pitkin :) Oma oli nyt isännälle ehdottomuus, mutta rahatilanne antoin myöden vain kerrostalo kaksioon, joten sillä mennään muutama vuosi ainakin. Plussaa olivat myös oma sauna ja lasitettu parveke. Ei tarvitse sydän kurkussa pelätä milloin kissat hyppää alas sekä tietysti muksua on sitten mukava siellä nukuttaa :)

Pienihän se on, mutta kyllä sinne mahdutaan!
 
Me asutaan tälläisessä paritalorähjässä
Neljä makuuhuonetta, tupa, iso keittiö, vessa, kylpyhuone ja puusauna, autotalli, koiralle aidattu takapiha ja ihanat naapurit!
Kyllä on hyvä asunto ja tilaa tosiaan riittää kun toistaiseksi ollaan kahdestaan ja koira. Eli tilaa on vauvalle :)
 
youngwoman, teidän koti kuulostaa tosi upealta!

Mekin edustamme vielä kerrostaloasujia, huimat 54 neliötä tilaa... Kahdestaankin jo tuntuu toisinaan ahtaalta, kun pohjaratkaisu on jotain käsittämätöntä (olohuoneessa ei esim. yhtään yhtenäistä seinää, haastava sisustettava). Vauvan myötä on pakko tehdä kaikenlaisia muutoksia, ainakin monet huonekalut vaihtavat paikkaansa.

Eteisen hukkaneliöistä (n. 5 m2) on sentään nyt hyötyä, kun rattaat mahtuvat sinne näppärästi. [:)]

Kyllähän sitä on kuitenkin jo pikkuhiljaa ruvennut haaveilemaan kotoisammasta rivitalosta ja jopa omakotitalosta, mutta joskus tulevaisuudessa sitten, ainakin toi jälkimmäinen. Sitä vaan toivoisi saavan ihanan, tilavamman kodin ja oman pihan.
 
ja pakko vielä lisätä että itte en ainakaan haluais muksua opettaa liian hyvään[8|] yks päivä ihan ärsytti kun kävin lenkillä tuossa rannassa minkä varrella on tämän alueen niiden "rikkaiden" omakotitalot, kaikki ihan jotain arkkitehtien suunnittelemia taloja, siltä ne kyllä näyttääkin, ihan nättejä ja oishan se hienoa ja ylellistä asua sellasessa, mutta taitas kumminkin olla liian moderni mulle[:D] Mutta niin, istuskelin penkillä välillä ja yhden polun päässä oli muksulauma, sellasia arviolta alle kouluikäsiä. Nämä sitten vertailivat kotejaan, sen sain selville että yksi niistä pojista oli muuttanu tuonne vähän kauemmaks rannasta olevaan taloon, jolloin toinen poika kysyi että loppuko teidän perheeltä rahat (tiedän tän toisenki talon ja voin sanoa ettei mikään köyhän koti sekään ole)[:D] Sitten se vielä sanoi että vähän teillä on paska talo kun ei ole edes autohallia mikä aukeaa kaukosäätimellä[:D][:D] En tiedä mitä tällä kertomuksella nyt oikein hain mutta en kyllä haluaisi että mun oma muksu ylpeilis tuolla tavoin rahoilla (no tuskin tuleekaan ylpeilemään kun ei sitä rahaa ole), mitähän siitäkin pojasta isona tulee..Kuulosti vaan niin kalsealta noin pienten suusta tuollainen puhe[:D]

Ois tehny mieli sanoa että lähdetäänkö käymään mun äipän luona omakotitalossa maalla, sille kun ei edes hanasta tule kun kylmää vettä, lämpöseks sitten lämmittää hellalla aina kun tarvii [:D][:D] ja muutenki sellanen varmaan 30 luvulta oleva talo[:D]
 
summerwine, kuulostaa ihan mun vanhempien lähistöllä asuvien lasten puheilta... Muutaman kerran ohi kävellessäni olen kiinnittänyt huomiota siihen, minkälainen maailmankuva monella lapsella on, kun tärkeintä tuntuu olevan materia ja omaisuus. Vertaillaan juurikin taloja, autoja, tavaroita. Joskin eihän lapsia sellaisesta voi syyttää, ehkä ymmärrys tuollaisista asioista on kouluikäisenä vielä aika rajoittunutta.

Toivoisin myös, että voisin lapselleni/lapsilleni opettaa, että tuollaisilla asioilla ei todellakaan ole väliä; tärkeää on sekin, että ylipäätään on katto pään päällä ja jääkaapissa muutakin kuin valo. Oppiihan nämä edelläkin mainitut lapset vanhemmiltaan kaikenlaista siitä, mikä on arvostettavaa ja hienoa. [:-]
 
kiitos kaikille vastauksista[:)]
Tavallaan silti tuollainen pienempi kerrostalo-asunto kuulostaisi turvallisemmalta vaihtoehdolta. Itseäni ehkä hirvittääkin se kun on niin iso talo. Mies on pitkiä päiviä töissä ja itsellä olisi kotona 2 koiraa ja pieni vauva ja sata neliöinen talo jota pitää ylläpitää. Lapsen huone olisi yläkerrassa ja pyykkiä pitäisi pestä alhaalla kellaritasossa ja jos en kuulekaan vauvan itkua..

Taidan kuitenkin hieman ylireagoida [:D]
Olen ollut kotona reilun viikon ja vielä koko viikon sairaslomalla ja on tainnut olla liikaa aikaa miettiä kaikkea mutta kyllä se tästä [:)]
 
^Mulle tuli mieleen että itkuhälyytin varmasti auttaa tuossa tilanteessa, jos vauva nukkuu yläkerrassa ja itse pitäis pestä pyykkiä tms. alimmassa kerroksessa. Ottaa sen hälyyttimen toisen osan itselle mukaan niin kulee heti jos vauva herää ylhäällä. Näin me käytiin miehen kans kahdestaan saunassa silloin kun vauva oli ihan pieni ja kävi jo nukkumaan yöuniaan siinävaiheessa kun me mentiin saunaan.

Ja jos kotia on kolmessa kerroksessa niin siivouksen ylläpitoa helpottaa se, että pitää sen "paraatikerroksen" (missä siis mahdolliset vieraat oleskelee, olkkari jne.) siistinä mutta ei sitten nipota niin esim. makkareiden suhteen. Nämä tietysti on ihan makuasioita! :)
 
Joo en mäkään lähtisi kyllä muuttamaan.[:)] Ainakin teidän pieni osaa mennä rappusia ! [:)] Oppii ne pienestä asti.
Vähän sama jos asuu veden lähellä, esim. järven rannalla, on ne lapset yleensä tarkempia ja varovaisempia veden suhteen ja osaavat ja tietävät sen vaarat eivätkä edes sinne yritä[:)]


Meillä on puolisoni kanssa 76.5 neliöinen rivitalo kolmio; jossa meillä myös kaksi koiraa asustaa. [:)]
 
Heippa!
Tuo talohan kuulosti ihanan idylliseltä ja ihanan vanhalta[:)]...
Meillä on nyt ollu kaks vuotta oma omakotitalo, joka on rakennettu 50-luvulla... Tehtiin pientä pintaremonttia ja nyt pikkuhiljaa aletaan suunnittelemaan isompia remontteja.
Meilläkin on äärettömän pieni wc, mutta luojan kiitos tein silloin päätöksen että haluan sinne malja-altaan ja nyt kun vauva tulossa ja pesuhuone alakerrassa niin tuo allas on tarpeeksi iso pyllynpesua varten että ei heti kastele koko vessaa..
En oo koskaan edes ajatellut että monikerroksisuus olis jotenkin ongelma lapsiperheessä.. Kaikkeen tottuu.
Älkää missään nimessä luopåuko asunnosta jos se on unelmakotinne[;)]...
 
Me tuotiin ekaa vauvaa kaks kerroksiseen rivarikämppään ja joo siinä vaiheessa kun liikkeelle lähti niin tarkoituksena oli aita laittaa ylä ja ala puolelle, eihän noissa sinänsä muuta ongelmaa ole monikerroksisissa.
Tarkoititko tuota vessaa pienenä sillä että vaipanvaihtoa vai?
Me ollaan tuo hoidettu aina kylpyhuoneessa (rivitalossa sai juosta yläkertaan hoitamaan vaipan vaihdot), pesukoneen päälle laitettu alusta ja siitä on helppo käyttää vesihanaa, jopa vanhemman tytön potta löytyy meidän eteis aulasta..ei vessasta :D

Nykyään meillä tiilitalo, ja todella tyytyväinen tähän, mutta mietityttää myös kuinka "ahdasta" tulee kun toinen saapuu maailmaan.

Eli älähän ressaa kaikkeen löytyy aina ratkaisut :)
 
Takaisin
Top