Meillä oli tämä keskustelu mieheni kanssa jo ennen raskautta ja hän oli sitä mieltä, että meidän ei kannata edes haaveilla lapsenteosta, kun meillä ei ole hyvää tukiverkostoa. Vanhempani asuvat 550 km päässä, anoppi 450 km päässä, kuten myös kaikki siskot, veljet ja kaverit. Eli päätimme ottaa riskin ja hankkia lapsen ilman hyvää tukiverkkoa. Tietenkin tilanne jännittää, miten tulemme selviämään kahdestaan. Toisaalta äitini on ollut niin innoissaan raskaudestani, että hän on jo vitsaillut muuttavansa meidän lähelle lapsen synnyttyä.
