Meilläkin ystävät, kummit ja suku olivat innoissaan vauvasta raskauden aikana ja senkin jälkeen, mutta nyt innostus on hiipunut kun lapsi täytti 2..Melkeinpä jo paljon ennen sitä. Lapsi on ollut miehen äidillä muutamia kertoja hoidossa, mutta siinäpä se. Muuta tukiverkkoa ei ole.
Välillä on ollut todella raskasta ja varsinkin itselle koska lapsi roikkuu minussa niin kiinni, että välillä tuntuu etten saa happea. Varsinkin vauva-aikana. Silti rakastan tuota pientä enemmän kuin elämää!
Toisesta haaveilen, mutta pelottaa ja jopa ahdistaa ajatus siitä vauva-ajasta jolloin en saanut ikinä olla yksin tai mennä mihinkään.
Ne jotka nyt kokevat olevansa hyvän tukiverkon ympärillä siksi, että kaikki ovat innoissaan syntyvästä vauvasta..Varaudu että se innostus hiipunee ja huomaatkin olevasi yksin lapsen kanssa.
